Verkoston tarkoituksena on ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi sekä edistää miesnäkökulman parempaa huomioimista tasa-arvopolitiikassa. Verkosto toimii muun muassa ottamalla kantaa tasa-arvokysymyksiin, järjestämällä seminaareja ja osallistumalla tasa-arvoa käsitteleviin tilaisuuksiin.

Tarve miesverkoston perustamiseen on tänä päivänä ilmeinen. Miehet ovat jättäneet perinteisesti tasa-arvo ja yhdenvertaisuus asiat naisten hoidettavaksi. Tämä miehen mentävä aukko aiotaan nyt tukkia ja tuoda miehet mukaan tasa-arvo keskusteluun.

Eduskunnan miesverkosto ei ole kuitenkaan protesti naisjärjestöjä vastaan, vaan tarkoitus on ottaa molemmat sukupuolet tekemään parempaa tasa-arvoa. Olikin kiva huomata, että varsin nopeasti myös naisjärjestöjen taholta huomattiin, että on varsin luontevaa, kun tasa-arvo keskustelussa on mukana molemmat sukupuolet.

Tasa-arvo keskustelu on ollut viime päivinä varsin vilkasta Ylen homoillan jälkeen. Suomalaiset ovat tuominneet varsin leveällä rintamalla leväperäisen suhtautumisen tasa-arvo kysymyksiin. Tasa-arvo tai yhdenvertaisuus eivät ole meille enää sellaisia arvoja, joita voi käyttää vain sujuvasti juhlapuheissa tai silloin kun ne ajavat omaa etua.

Perustamiskokouksessa naisverkoston puheenjohtaja Tuula Peltonen tervehti ilolla miesverkoston perustamista ja korosti verkostoilla olevan yhteisiä intressejä muun muassa työ- ja perhe-elämän tasa-arvoistamistyössä. Hän on asiassa oikeassa, mutta kyllä me otamme myös sukupuolten väliset terveyserot, huoltajuusasiat sekä isän oikeudet omaan lapseensa tarkastelun alle.

Tiistai-illan Ylen ajankohtaisen kakkosessa (26.10) olin keskustelemassa mies – ja naisverkoston tavoitteista yhdessä Tuula Peltosen kanssa. Mikäli et nähnyt kyseistä pätkää, voit käydä sen katsomassa tästä linkistä http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1392347&language=fi

Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungerin työsopimusta ei enää jatketa. Voidaan sitä sanoa myös potkujen saamiseksi. Mikael Junger, hallintoministeri Jouni Backmanin, oikeusministeri Johannes Koskisen ja pääministeri Lipposen poliittisena erityisavustajana tunnettu demari, menetti poliittisella avustuksella saamansa paikan. Se mikä laulaen tulee, se usein viheltäen menee. Heinäluoma tosin erehtyi sanomaan, että syynä oli Vanhasen lautakasa, mutta siinä hän on väärässä. Poliittisen johtajanpaikan nimittämisen mahdollisuuden menettää tai saavuttaa vaaleissa, ei muuten.

Siksi Heinäluoman tokaisu, että “siirrytäänkö tässä sellaiseen aikaan, että hallituspuolueet tekevät näitä päätöksiä ja valitsevat sellaisia johtajia kuin pitävät hyvinä ja erottavat silloin, kun on kriittistä journalismia”, on huonoa huumoria.

Vastauksena kysymykseen, ei siirrytä, vaan sellaista aikaa on eletty koko demareiden valtakausi. Eli liian kauan. Nyt Lauri Kivisen valinta on askel oikeaan suuntaan.

Jungerin uudelleenvalinan sekaantuminen politiikkaan on sinällään valitettavaa. En epäile hänen mahdollisuuksiaan johtaa, vaan pikemminkin uskon hänellä olevan tällä hetkellä paljon enemmän valmiuksia tehtävän hoitoon kuin viisi vuotta sitten. Mutta kuten usein käy, riskit realisoituvat pääsemättä itse asioihin vaikuttamaan.

Viikko sitten dokumentin tapaan tehty Silminnäkijän raportti Kouvolan China centeristä pistää minut miettimään. Oikeastaan se herätti minussa suuren kysymyksen. Mikä oli tämän ohjelman hyöty Kouvolalle? Ohjelmassa elinkeinotoiminnan asiantuntijana esiintynyt tohtori Soininen teki mielestäni taas kerran karhunpalveluksen Kouvolalle. Kannattaako kouvolalaisen valtuutetun yrittää väkisin antaa huono kuva asuinseudustaan – kyllä kilpailijat siitä huolehtivat muutenkin. Soininen on hyvä lääkäri, mutta ilman rakentavia ehdotuksia ja yhteistyökykyä politiikassa ollaan pahasti sivuraiteella.

Minun on vaikea arvostella ohjelmassa esiintyneitä kaupunginjohtaja Aimo Ahtia tai Yritysmagneetin toimitusjohtajaa Sirkku Seilaa. He tekevät sitä työtä, mitä valtuustomme heiltä edellyttää: luovat edellytyksiä yritystoiminnalle, niin ulkomaalaiselle kuin kotimaisellekin todella hyvin tuloksin. Saimme vasta myytyä logistiikka-alueeltamme omistamiamme huolintahalleja, joista saimme puhdasta voittoa reilut 9 miljoonaa euroa. Tämäkään asia ei olisi onnistunut, mikäli olisimme uskoneet 2000-luvun alussa kaikkia niitä epäilijöitä, joiden mielestä rautatielogistiikka ei kannata Kouvolassa. Onneksi pidimme päämme – nyt meillä on kansallisesti suuri rautatielogistiikkakeskus sekä alueelle on syntynyt yli 800 uutta työpaikkaa. Tämän lisäksi on työpaikkojen määrä kaiken kaikkiaan Kouvolassa kasvanut hyvin, vaikka meiltä on lopettanut toimintansa sellaiset suuret yritykset kuten Valio ja Karjaportti. Hyvällä elinkeinopolitiikallamme olemme välttyneet veroäyrin korotuksilta ja ihmisillä on töitä.

China centerin omistajat ostivat tehdasalueen tontteineen suoraan Valiolta. Ohjelmassa ilmoitettiin myyntihinnan olevan salainen. Toki, totta joka sana, mutta kauppahinta on aina ostajan ja myyjän välinen asia. Miksi ohjelmassa annettiin ymmärtää siinä olevan muka jotain hämärää? Esimerkiksi perjantain Kouvolan Sanomissa uutisoitiin Kouvolan lakritsan myynti Makeisneuvos Oy:lle. Uutisen viimeisenä asiana ilmoitettiin, että kaupan hintaa ei paljasteta. Tämä on yleinen ja hyväksytty tapa, mitäpä se muille osapuolille kuuluisikaan.

Pilvilinnan, kasarminmäellä olevan kerrostalon myyntiä ihmeteltiin myös Soinisen voimin. Ohjelmassa ei vaivauduttu kertomaan, että rakennuksen remontointia oli lykätty, koska se olisi jouduttu rahoittamaan kaupungin omasta pussista tai velkarahalla. Myyntihinnan selvittyä ilmoittautui rakennukselle muitakin ostajia, olihan tarjoaminen helppoa kun tietää mitä tarjoaa. En kiellä, etteikö olisi ollut mahdollista kilpailuttamalla saada vapailta markkinoilta kertaluontoisesti parempi hinta, mutta kuten muista jälkeenpäin jätetyistä tarjouksista voidaan päätellä, ei hintaluokka aivan väärä ollut nytkään. Myymällä talo suoraan kiinalaisille ja siirtämällä remontoinnin kustannukset heille säästimme selvää rahaa, ja voimme helpottaa tulevaisuudessa heidän kotoutumistaan Kouvolaan.

Yritysmagneetti auttoi kiinalaisia kaupassa, koska tiesi heidän etsivän sijoituspaikkaa liiketoiminnalleen Suomesta. Kouvola onnistui siinä missä esimerkiksi Helsinki ei onnistunut. Kiinalaiset liikemiehet ovat ilmoittaneet haluavansa sijoittua Kouvolaan, koska sijaintimme on logistisesti hyvä suhteessa Venäjään, kovasti kasvavaan kauppapaikkaan. Syyt ovat muuten samat kuin kaikilla eurooppalaisilla suuryrityksillä, jotka jo ovat täällä Kouvolan logistiikka-alueella. Se, miten kiinalaiset liikemiehet menestyvät yritystoiminnassaan, on toki heidän asiansa. Aivan kuten on Nokian asia, kuinka heidän kännykkänsä myyvät maailmalla. Toki toivon, että kauppa kukoistaa China centerissä, niin kuin muuallakin alueellamme, ja saamme sitä kautta seutukunnastamme uudelleen muuttovoittokunnan.

Tarkemmin ajateltuna, miten me kouvolalaiset voimme mitenkään arvostella kiinalaisia ihmisiä maahanmuuttajina. Eivätkö he tee juuri niin kuin toivoisimme kaikkien maahanmuuttajien tekevän: ostavat meiltä tyhjäksi jääneen teollisuuskiinteistön, perustavat siihen oman toimipaikan sekä ostavat vielä remontoitavan kerrostalon asunnoksi työntekijöilleen. Millä järjellä tätä voi vastustaa? Toinen kysymys on, että miksi meidän tulisi torjua niitä yrityksiä, jotka seutukuntaamme sijoittavat. Kun globalisaatio on nyt meille päin työtä ja työpaikkoja tuomassa, niin kannattaako pilata asia omalla ymmärtämättömyydellä ja suvaitsemattomuudella.

Silminnäkijän raportti oli minusta huonosti tehty. Se pyrki vain jättämään ilmaan kysymyksiä epäilyksen varjolla – aivan kuin kiinalaisissa olisi lähtökohtaisesti jotain vikaa kauppakumppanina. Vanhoja asioita, vanhoilla kaunoilla höystettynä ja siksi Soinisen esiintymisen ymmärrän. Mutta miten Yle tällaiseen voi sortua?