Savon Sanomat uutisoi viime viikolla, että Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman yhdeksänpäiväisen Aasian vierailun tärkein kohde oli Kiina. Ei vähiten siksi, että Yhdysvallat on Kiinalle uskomattoman tärkeä vientimaa. Kiina myös lasketaan nykyään suurvallaksi, jolle Yhdysvallat on suunnattomasti velkaakin.

Kiinan katsotaan olevan maailmantaloudessa yhä voimakkaampi toimija, joka näin heittää haasteen myös Euroopalle ja Venäjälle. Värikkään ja väkirikkaan Kiinan odotetaan ottavan lisää tilaa länsimaiden markkinoilta.

Kouvolassa päivän kysymys on: Haluammeko olla tässä kehityksessä vielä mukana?

Vanhan Kouvolan kehitysyhtiölle Yritysmagneetille kaupunginvaltuuston päättämä peruslinjaus oli, että logistiikka ja suhteet idänkauppaan, siis Venäjälle ja Kiinaan, ovat prioriteetissa ykkösiä. Näin on menty tähän päivään asti, mutta miten tästä eteenpäin. Jatkammeko rohkeasti eteenpäin kehittämisen tiellä, jonka presidentti Obamakin on jo löytänyt, vai laitammeko päämme pensaaseen.

Rikosepäilyt Nordic China Centerin johtoa kohtaan ovat nostaneet kysymysten aallon, jossa Kouvolalle tarjotaan suurempaa roolia, kuin sille kuuluisi. Lisää vettä myllyyn ovat laittaneet maamme lehdistön valitettavan jokapäiväiset ja epätarkkuuksia täynnä olevat kirjoitukset. Kouvolan kaupunginhallituksen toivetta, että ”ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan”, on valitettavan huonosti noudatettu.

Viimeisimpänä (lainattu KS 24.11) oli PAM:in paljastukset Aimo Ahdin käyttämistä hierontapalveluista Valkealan hyvinvointikeskus Leishissä. Kun mukaan oli lisätty PAM:in omat kommentit palveluiden laadusta, oli mielestäni menty perinteisen ammattiyhdistyspolitiikan toimintojen ulkopuolelle.

Kokemusta tällaisesta törkypolitiikasta saimme ammattiyhdistysten taholta jo viime eduskuntavaaleissa, kun SAK yritti pönkittää omalla alatyylisellä mainonnallaan demariaatetta tunnetuin, mutta laihoin seurauksin. Kysyä voi nytkin miten tällainen journalismi vie jäsenistön edunvalvontaa eteenpäin? Onko ammattiyhdistysliikkeelle tällaisesta ajojahdin kaltaisesta toiminnasta imagollista etua?

Tiedä häntä, mutta Kouvolaa tai kouvolalaisia PAM:in jäseniä tällainen tapa hoitaa asioita ei auta.

Sivutuotteena on myös vauhditettu Kouvolan elinkeinotoimen alasajoa. On vaikea uskoa, että Kouvolan Yritysmagneettia voidaan kohta enää pitää varteenotettavana sopimuskumppanina, kun sen sopimusasioita lehtien palstoilla käsitellään. Yritysmagneetin selvitettyä vastuitaan Kouvolan kaupunginhallitukselle ja Innovation Oy:lle se tuskin toivoi, että asioita vuodettaisiin lehtiin. Takavuosina näin ei käynyt ja yritysten sijoittumista seudullemme voitiin toteuttaa sopijaosapuolien yhdessä sopimalla tavalla.

Kouvolan ei pidä mielestäni nyt painaa päätään pensaaseen. Yritysmaailmassa tuulee joskus vastaankin, mutta tulee niitä hyviäkin aikoja. Viime valtuustokaudella tehdyt linjaukset strategisista painopistealueista ovat edelleenkin käyttökelpoisia. Kouvola on tämän mittelönkin jälkeen rautatielogistinen risteysasema ja yhteytemme Kiinaan ja Venäjälle ovat hyvät, verrattuna vaikkapa muihin Suomen kaupunkeihin.

Voin vakuuttaa, että jos nyt luovutamme ja alamme uskomaan napakoiden julistamaa ivasanomaa, olemme varmasti häviäjiä. Suomen ja Kouvolan geopoliittinen asema on hyödynnettävissä vain omien toimien kautta.

Tällä hetkellä on viisautta odottaa poliisitutkinnan valmistumista, jotta tietäisimme aivan varmasti mitä on tapahtunut ja kenellä on vastuu.

Puolustusministeri Häkämiehen puheesta herännyt vasemmistokritiikki on ollut mielenkiintoista. Puheet Kokoomuksen rähmällään olosta USA:n edessä tai omista ulkopoliittisista linjauksista ovat kummallisia. Ja koko hässäkkä johtuu sanan ”challenge” tulkinnasta. Valtaosalle suomalaisista se merkitsee haastetta, mutta Sirola-opistolla se käännetään uhaksi.

Tulkinnan laveus johtuu demareiden oppositioasemasta, näkyvyyttä on haettava keinolla millä hyvänsä. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea innostusta. Asian virtahepo selvisi itsellenikin selaillessa vanhoja lehtiä. Pari viikkoa sitten Etelä-Saimaa kirjoitti SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksesta otsikolla ”Venäjä-kortilla pelaaminen toi kiitosta demareiden kesäkokoukselle”. Se oli ennen puolustusministerin puhetta.

Demarit kokoustivat osaksi Venäjän Svetogorskissa, jossa Venäläistä iltaa vietettiin mm. letkajenkkaa tanssien. Ilta oli niin onnistunut, että pj Heinäluoma arvioi kokouksen ehkä parhaaksi koskaan. Eespäin eespäin, tiellä taistojen kajautti seurue vielä kiitokseksi Svetogorskin apulaiskaupunginjohtajalle. Demarit hakekoot tanssiaskeleensa itärajan takaa, muttei kannata sotkea koko maata mukaan. Itsestään selvää on, ettei nykyhallitus samaa ripaskaa tanssi.

Väite, että Kokoomus pelottelisi Venäjällä Nato-hingussaan, on posketon. Kumpi on pelottavampaa, se että sanoo Venäjä kolme kertaa vai se, ettei mainita itänaapuria ollenkaan, varsinkaan Yhdysvalloissa. Eikö kannata puhua asiaa, kun kerran kutsuja sinne on taas alkanut tulla? Suomen ja Venäjän pitkää rajalinjaa on turha kääntää uhaksi, jollei Suomella ole demarijohtoista hallitusta. Se, että suuressa ja kasvavassa naapurimaassa näkee monenlaisia haasteita, ei ole vaarallista vaan realismia.