Hallitus päätyi keskiviikkona iltakoulussaan siihen, että eläkeiän alentaminen palomiehiltä olisi ristiriidassa työurien yleisen pidentämisen kanssa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten turvallisuudesta viis, kunhan kaupungissa asuvien ja työskentelevien ihmisten eläkeikä on kaikilla sama. Erona palomiesten kohdalla on kuitenkin se, että palomiehet eivät eläkeikäänsä koskaan saavuta. Eli palomiehille päätös on yhtä tyrmäävä kuin olisi eläkeiän poistaminen kokonaan ja kaikilta, töitä tehtäisiin niin kauan kuin terveys sallii. Poislukien tietysti keskustalaiset maanviljelijät, heidän täytyy päästä eläkkeelle 56 vuotiaana.

Päätös on tyrmäävä. Se on myös amatöörimäinen ja ontto perusteluissaan. Hallitus asetti selvitysmiehen tutkimaan mahdollisuuksia ohjata ikääntyviä palomiehiä muihin töihin, kuten hätäkeskuspäivystäjiksi. Tämä tarkoittaa pakkosiirtoa kunnallisilta liikelaitoksilta Valtiolle töihin. Hallitus aikoo siis aloittaa siirrot toiselta työantajalta toiselle. Myönnettäköön, että tällä tavalla poistuu kyllä koko yhteiskunnalta työnkohtaanto-ongelma, mutta soveltuuko se suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan, on eri asia. Vai miltä tuntuu ajatus, että siirretään ikäihmisiä kuntonsa mukaisiin hommiin niin kauan, että kaikki ovat töissä esim. kaupungin kirjastossa tai museovahtimestareina.

Palomiesten eläkeiän alentaminen aiheuttaisi siis muka paineita alentaa sitä muiltakin ammattiryhmiltä, ja se ei hallituksen mukaan käy. Uskooko hallitus nyt, että muut ammattiryhmät katsovat kiltisti vierestä kun yhden ammattiryhmän työntekijöitä aletaan siirtämään muualle töihin, ilman että, heillä olisi pelko että tätä käytäntöä aletaan soveltamaan myös muihin ammattiryhmiin.

Lisäksi perusteltiin, että ” Hallitus ei hyväksy lähtökohdaksi, että raskaissa töissä työelämään liittyvät ongelmat olisivat korjattavissa eläkeikää alentamalla. Työn rasittavuutta voidaan vähentää kunnissa muun muassa miettimällä työaikoja uusiksi ja kehittämällä kuntoutusta ja työsuojelua.” Kukahan kertoisi pääministeri Vanhaselle, että kunnallinen palolaitos on enää Helsingissä, muut ovat alueellisia liikelaitoksia. Nämä ” raskaissa töissä liittyvät ongelmat ” on kyllä maanviljelijöiltä kyetty ratkaisemaan yksilöllisesti. Kaupunkilaisista ei siis niin väliä…

Tuntuu myös hieman kummalliselta päätös, jossa päätetään palomiesten oikea eläkeikä ja samalla suositellaan heidän siirtämistä ennen eläkeikää muihin töihin. Eli myönnetään asian mahdottomuus, mutta toimitaan silti järjen vastaisesti.

Palomiesten työturvallisuudesta tai kaupunkikeskuksissa asuvien ihmisten turvallisuudesta ei kanneta nyt siis huolta. Palokuntien toimintavalmius tietenkin laskee päätöksen myötä ja palokuolemien määrä tulevaisuudessa nousee. Sisäasianministeriön kansliapäällikkö Sirpa Viljanen taannoin kertoi ministeriön olevan tietoinen siitä tosiasiasta, että suomalaisten voimakas ikääntyminen aiheuttaa arvioiden mukaan 20 – 30 prosentin nousun erillaisiin onnettomuuksiin. Tätäkö me suomalaiset haluamme. Onko eläkeiän harmonisointi näin tärkeä asia.

Pääministeri Vanhanen on profiloitunut eläkekysymyksissä ja osoittanut siinä pääsääntöisesti suoraryhtisyyttä. Mikäli palomiesten asiaan ei saada muutosta, oletan hänen myös oikaisevan maanviljelijöiden oman yksilöidyn eläkeiän ja nostavan sen 56 vuodesta 65 vuoteen. Perusteluina käy tämän palomiesten eläkeikää koskevan päätöksen perustelut. Ne jopa sopivat maanviljelijöille paremmin kuin palomiehille. ” Tutkitaan mahdollisuuksia sijoittaa ikääntyneitä maanviljelijöitä tilan muihin töihin.”

Kymenlaakson pelastuslaitoksen suunnitelma sulkea Kuusankosken toimipiste ja siirtää ainoa minuutin hälytysvalmiudessa oleva pelastusyksikkö Kouvolan asemalle on turvallisuusriski. Kotka säästää pohjoiskymenlaaksolaisten turvallisuudessa, mutta miksi? Kouvolahan maksaa kuitenkin itse molempien asemien ylläpidon henkilöstöineen.

Kymenlaakson pelastuslaitos on Kotkan kaupunginhallituksen alainen liikelaitos. Kotkan kaupungin säästäessä menoissaan, on myös Pelastuslaitoksen säästettävä. Kouvolan kaupungille on ongelmallista, ettei suunnitelmissa missään vaiheessa sitouduttu säilyttämään kahta toiminnallista yksikköä. Yksi hälytysyksikkö koko laajan Kouvolan alueella ei riitä, jollei turvallisuudesta haluta tinkiä.

Miksi siis tällaista suunnitellaan? Siirrettäessä Kuusankosken yksikkö Kouvolan asemalle säästyttäisiin tulevaisuudessa mahdollisesti pitkäaikaisten lomittajien palkkaamiselta Kouvolan yksikköön. Kuusankosken miehistön sulauttaminen Kouvolan vahvuuteen toisi käytännössä noin yhden miehen nettohyödyn. Muuta tarkastelua henkilöstön osalta ei suunnitelmista löydy.

Kannattaa pitää mielessä, että kun palo- ja pelastustoimessa puhutaan kauniisti palvelutason laskusta, tarkoittaa se mahdollisesti ihmisuhreja. Pelastuspäällikkö Parkon esiintuoma kahden miehen kärkiyksikkö on susi jo suusta ulos lipsahtaessaan, vaikka sillä olisi mitä tekniikkaa turvanaan. Kyseistä toimintatapaa on muualla jo kokeiltu – laihoin tuloksin.

Kuusankoski on suuri väestökeskittymä. Olisi aivan liian riskaabelia jättää sattuman varaan, ehtiikö yksikkö sinne lain määräämässä ajassa tai onko kaksi miestä tarpeeksi pelastamaan. Turvallisuudesta ei yksinkertaisesti voi tinkiä. Toimintakykyisen pelastusyksikön säilyttäminen Kuusankoskella on ehdottoman tärkeää. Tältä pohjalta myös Kymenlaakson pelastuslaitoksen tulee säästötoimet ja/tai uudelleenorganisoinnit suunnitella.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ampui harhalaukauksen esittäessään juopuneiden kuljettamisen siirtämistä poliisilta pelastuslaitoksille. Sama ajatus on kuitenkin haudattu jo aiemmin toteuttamiskelvottomana.

Olen parin vuoden mittaisen kansanedustajaurani aikana tottunut poliisin ajankohtaisiin ja oikeutettuihin vaateisiin, mutta tämä ei sitä ole. Ymmärrän hyvin, että poliisin henkilöstötarpeet ovat sekä laadullisia että määrällisiä, mutta tilanne ei parane siirtämällä ongelmia toiselle, samasta resurssipulasta kärsivälle sektorille.

Poliisin toimintaa tulisi tehostaa lainsäädäntöä ja viranomaisyhteistyötä muuten kehittämällä, sekä tekniikkaa hyödyntämällä. En ymmärrä miksi Paatero tyrmää tämän näin jo kautensa alkuvaiheessa.

Paateron esitys osoittaa kuinka huonosti asia kokonaisuutena on valmisteltu. Palo- ja pelastustoimi on suurelta osin Suomessa hoidettu vapaaehtoisin voimin sopimuspalokuntien toimesta. Sikäli kun asiaa ymmärrän, niin toisten ihmisten tekemisiin puuttuminen edellyttää viranomaistoimintaa, jota vapaaehtoisten palokuntien sammutusmiesten työ ei ole.

En myöskään usko, että VPK-toimintaan olisi yhtään helpompi rekrytoida nuoria, jos palo- ja pelastustoiminnan sijaan olisi viikonlopuksi tiedossa juoppokuskin hommia. VPK- toiminta on yhteiskunnalle hyvin arvokasta, eikä sitä saa romuttaa hätiköidyillä päätöksillä.

Jos tarkoituksena on päihtyneiden siirtäminen sairaankuljetuksen vastuulle, niin kuka sitten kuljettaa sairaat? Perinteisesti sairasautoon otetaan vain todellista apua tarvitsevat, ei terveitä juopuneita. Olisi aika nurinkurista, jos sairasauto jäisi tulematta sydänpotilaan luokse sen vuoksi, että kuljettaa samaan aikaan tervettä päihtynyttä.

Samaa ajatusmallia soveltaen kysyn: Jos palomiehet ryhtyisivät kaupunkikeskuksissa kyyditsemään juopuneita, niin hoitaisiko poliisi sitten palomiesten työt? Palolaitoksissa ei ole ylimääräisiä miehiä muiden tehtäviä hoitamaan. Siellä painitaan samojen henkilöstö- ja jaksamisongelmien kanssa kuin poliisissa.

Oma kokemukseni kentältä on, että yhteistyö viranomaisten kesken on hyvää ja sen soisi jatkuvan. On vaikea kuvitella yhteistyön paranevan ja kehittyvän, jos poliisiviranomaistöitä tällä tavalla siirretään julkisuudessa yksipuolisesti palo- ja pelastustoimelle.

Ymmärrän kyllä, että poliisitoiminta on muuttunut vuosien saatossa. Poliisien yhä syvempi erikoistuminen ammattitaidon varmistamiseksi monissa erityistoiminnoissa sekä erityisosaamista vaativissa rikosasioissa on välttämätöntä. Siitä huolimatta perustyökin on hoidettava.