Keskustelu pakkoruotsista on ollut vilkasta Kokoomuksen kesäisen puoluekokouksen jälkeen. Varsin monen mieleen jäi kokouksen päätös (edes jonkinlainen) pakkoruotsista luopumiseksi. Nyt keskustelua aiheesta Kaakkois-Suomessa on aktivoinut pääministeri Mari Kiviniemen ehdotus alueellisesta kokeilusta Venäjän kielen hyväksi.

Opetusministeri Henna Virkkusen kanta on kuitenkin edelleen hallitusohjelman mukainen, eikä Kiviniemen ehdotus näin ollen ainakaan lähitulevaisuudessa toteutune. Ruotsin kielen vahva historiallinen tausta vaikuttaa yhä voimakkaasti päätöksiimme. Virkkusen mukaan tarvittaisiin todella vahvat perusteet, jos kotimaisten kielten opetusperiaatteista luovuttaisiin.

Näin varmasti on, siksi ainakin itäisessä Suomessa asiasta halutaan keskustella. Yksi vahva peruste on se, ettei ruotsin kieltä tarvita arkikäytössä, eikä kaupankäynnissä. Venäjän kielen osaamattomuus puolestaan koetaan jo kauppaa ja arkielämää rajoittavaksi tekijäksi.

Herää kysymys siitä, että miksi pienen Suomen kannattaa opetella kieltä, jota puhuu toinen melko pieni kansa läntisessä naapurissa? Maailma on muuttunut paljon siitä, kun Ruotsin ja Suomen suhdetta toisiinsa on aikanaan määritelty tai ruotsin kielen osaamisesta on ollut meille erityistä hyötyä. Liittäisin tähän kielipolitiikkakeskusteluun mieluusti ajattelun kansallisista avaintekijöistä Suomen ja suomalaisten menestymisessä maailmalla.

En kannata sitä, että pakkoruotsista luopumisella vähennettäisiin kielten opiskelua. Haluan valinnanvapautta kielten opiskeluun. Englannin kielen lisäksi jonkin toisen vieraan kielen opiskelun pitäisi olla pakollista. Venäjä, saksa, ranska tai espanja tulevat mieleeni ensimmäiseksi. Toinen vahva peruste olisi vahvistaa suomalaisten kielellistä osaamista niissä kielissä, joita maailmalla tarvitaan. Toki ruotsiakin pitäisi edelleen kaikkien halukkaiden saada lukea.

Hongkong on yksi maailman kaupan keskuksista. Se on sitä varmasti sijaintinsa vuoksi, mutta kielelliset syyt vaikuttavat myös. Hongkongissa on myös kaksi virallista kieltä, englanti ja kiina. Nämä kaksi kieltä yhdistävät sekä kansoja että maanosia.

Suomessa pitäisi vahvistaa kielten opetusta maailman valtakielien suuntaan. Maailma ympärillämme muuttuu myös kieliasioissa ja senkin kanssa on elettävä parhaalla mahdollisella tavalla. Kielimuurit pitää murtaa ja suhtautua tulevaisuuteen luovasti.

Mielestäni se, että ruotsin kielen pakko-opiskelusta luopuminen vaatii lain muuttamista, ei saa olla esteenä kansainvälistymiselle ja kehitykselle. Eletään ajassa – silloin pärjäämme!

Puoluekokous viikonloppu on nyt onnellisesti ohi ja on aika hieman tutkiskella kokouksen saldoa. Ensimmäiseksi voin omasta puolestani todeta, että on huomattavasti mukavampaa pitää kokousta omien kanssa Jyväskylässä, kuin olla risteilemässä itämerellä. Eli kun näitä hengenkohotus risteilyitä seuraavan kerran suunnitellaan, kannattaisi myös huomioida se vaihtoehto, että asiaa voi puhua myös maissa.

Itse kokous oli hyvä henkinen ja leppoisa. Suurin osa yleisöstä varmaa seurasi Keskustan kokouksen valintasirkusta suurella mielenkiinnolla – olihan meillä valinta-asiat jo etukäteen aika selviä. Kaakkois-suomen kokoomus päätti jo etukäteen antaa tukensa puoluevaltuuston puheenjohtajavaalissa Laura Rädylle ja puolueen varapuheenjohtajavaalissa Sampsa Katajalle sekä Henna Virkkuselle.

Tehtiin puoluekokouksessa muutama huomionarvoinen päätöskin. Pakkoruotsista luopumista ehdotettiin neljässä eri aloitteessa, joista yksi sitten hyväksyttiinkin, mikä antoi runsaasti tulkinnan mahdollisuuksia itse asiasta.

Puheenjohtaja Katainen ilmoitti tarkentavasti, että ”puolueenjohto on sitoutunut ruotsin kielen aseman säilyttämiseen ennallaan. Kokoomus jatkaa valinnanvapauden lisäämistä vieraiden kielten opiskelussa”. Tämä helpotti varmasti RKP kannattajakuntaa, joka ehti jo aloitteen läpimenemisen jälkeen asiaan jo buuaamalla reagoida.

Uskon, että asiaan palataan varmaankin jo heti seuraavassa puoluekokouksessa. Omana mielipiteenäni olen jo aikaisemmin ilmoittanut, että ruotsikielen asemaa pitäisi harkita kyllä uudelleen. Silloin kun päätöksiä ruotsinkielen etuoikeutetusta asemasta on aikoinaan tehty, on Suomen reaalimaailma ollut huomattavasti suppeampi. Kun nyt elämme maapallolla Globaalissa ympäristössä, tulisi meidän miettiä, että kannattaako tätä lokaalia kieltä enää opetella tässä mittakaavassa kuin on aina tehty. Kannattaisiko meidän opetella mieluummin saksaa, ranskaa, venäjää tai enemmän englantia, kuin pakko-opetella kieltä jota puhuu noin 9 – 10 miljoonaa ihmistä äidinkielenään.

Ongelma on Virossa vähän samanlainen. Meidän mielestä virolaisille olisi kannattavaa osata Suomea, koska teemme heidän kanssa paljon kauppaa. Mutta Virosta käsin asiaa katsottuna on aika tyhmää pienen vironkansan opetella toisen pienen kansan vaikea kieli.

Kaakkoissuomalaisena näen asian niin, että meille olisi etua venäjän kielen osaamisesta huomattavasti enemmän kuin ruotsin kielestä. Meidän kaikenlainen kaupan kasvu sekä suuret turistivirrat tulevat Venäjältä, joten olisi aika luontevaa oivaltaa myös opetella kieltä.

Sukupuolineutraali avioliittokin hyväksyttiin puoluekokouksessa. Tämäkin on asia jossa mennään eteenpäin pienin askelin. Keskustalaisille tämä on myrkkyä, mutta kyllä hekin perässä tulevat jonkin ajan kuluttua. Eihän se kenellekään toiselle kuulu kenen kanssa joku jakaa taloutensa, vuoteensa ja elämänsä.

Puoluekokousterveisin Jyväskylästä, heteromiehenä olemisesta nauttiva ja kokolihaa syövä kokoomuslainen,

Jari Larikka

Opetusministerimme Henna Virkkunen haluaisi aikaistaan ruotsinkielen opetusta aloitettavaksi jo viidennellä luokalla. Nykyisinhän ruotsinkielen opiskelu aloitetaan seitsemännellä luokalla. ” mitä nuorempana uuden kielen opiskelu aloitetaan, sitä helpompaa se on”, hän sanoi.

Kaikki varmaan totta, mutta sana pakkoruotsi on pakkopullaa.

Kannatan kielten opiskelua, se on suomalaisille yksinkertaisesti menestymisen ehto. Mutta näin kaakkoissuomalaisena kannattaisin kyllä venäjänkielen opiskelua. Ihan kysymyksenä, kannattaako viiden miljoonan kansan opetella kahdeksanmiljoonan kansan kieltä? Molemmat kielet ovat ja tulevat olemaan marginaalikieliä tulevaisuudessakin.

Englanninkielen opiskelua tuskin kukaan Suomessa ehdollistaa, mutta ruotsinkielen asemasta pitäisi voida käydä rakentavaa keskustelua. Minusta ruotsinkieli pitäisi voida korvata Venäjällä. Uskoisin, että tulevaisuudessa hyvästä venäjänkielen osaamisesta olisi meille paljon enemmän kaupallista hyötyä kuin ruotsista.

Maailma muuttuu, pienen ja ketterän tulee muuttua sen mukana.