Sami Virtanen kirjoittaa (KS 26.1.) Kokoomuksen olevan opintotuen kimpussa. Tällaisesta tuskin voidaan puhua. Kokoomus haluaa osallistua keskusteluun siitä, miten hyvinvointiyhteiskunnan palvelut voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti turvata kaikille kansalaisille. Tämän keskustelun tueksi julkaistiin myös varapuheenjohtaja Henna Virkkusen työllisyyttä ja talouskasvua käsittelevä raportti, johon myös Virtanen kirjoituksessaan viittaa.

Ministeri Virkkunen esittää raportissaan, että opintotukea tulisi uudistaa siten, että opiskeluajasta noin kolme ensimmäistä vuotta tuki olisi opintorahapainotteinen ja loppuajan opintolainapainotteinen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että opintorahaa opiskelija saisi 30 ensimmäisen tukikuukauden aikana nykyisen 298 euron sijasta 350 euroa ja lainaa hän voisi nostaa nykyisen 300 euron sijasta 250 euroa. Asumislisä pysyisi koko opiskelujen ajan samalla tasolla, joka nykyisellään on hieman yli 200 euroa. Opintojensa 25 viimeisenä tukikuukautena opiskelija saisi puolestaan 250 euron suuruista opintorahaa ja lainan osuus nousisi 350 euroon kuukaudessa. Opintojen loppuajalta kyse on siis 50 euron siirtymästä opintorahasta opintolainaan.

Opintorahapainotteisuus opintojen alkupuolella kannustaa opiskelijaa saattamaan opintonsa loppuun mahdollisimman ripeästi. Työuria on pidennettävä sekä alku- että loppupäästä. Opintotuen kokonaistaso pysyisi koko opiskelun ajan samana, jolloin opiskelijan toimeentulo ei vaarannu. Mallin keskeisenä tavoitteena on tehdä opintotuesta kannustava sekä antaa voimakas signaali opintojen tavoiteajassa pysymiseen ja opintojen parempaan suunnitteluun. Malli edellyttää, että opintolainasta tehdään opiskelijalle houkuttelevampi vaihtoehto lainan ehtoja parantamalla.

Samalla opintotukeen tarvitaan muitakin tärkeitä uudistuksia. Opiskelijan vapaan tulon rajoja tulee edelleen nostaa, sillä työnteosta ja ahkeruudesta ei missään nimessä saa rangaista. On myös opiskelijan myöhemmän työllistymisen kannalta tärkeää, että hän saa työkokemusta jo opintojen aikana. On huolehdittava myös toisen asteen itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotuen tason parantamisesta. Tuen määrä ei saa jatkossa määräytyä vanhempien tulojen mukaan. Perheelliset opiskelijat ovat usein kaikkein vaikeimmassa asemassa ja siksi opintotukeen tulee sisällyttää huoltajakorotus.

Opiskelijoiden hyvinvoinnista on syytä kantaa huolta myös muilla keinoin. Panostukset opiskelijaterveydenhuoltoon, terveelliseen ja tasapainoiseen opiskelijaruokailuun, opintojen ohjaukseen ja opiskelijaliikuntaan ovat hyviä keinoja edistää opiskelijoiden hyvinvointia. Opintotuki on vain yksi, vaikkakin erittäin tärkeä osa tätä kokonaisuutta.

Keskusta antoi suomalaisille koululaisille kyseenalaisen joululahjan ilmoittamalla, ettei se tue enää perusopetuksen tuntijaon uudistamista. Keskustan mielestä suomalaista perusopetusta ei tarvitse enää kehittää. Kepu pettää aina – nyt kärsijöinä olivat Suomen koululaiset.

Olen pettynyt tähän keskustalaiseen venkoiluun. Asiat olivat jo kertaalleen ministereiden kesken sovittu, mutta sitten alkoi poliittinen peli. Keskustan tuijottaessa pieneneviin kannatuslukuihin, saattaa jäädä vielä monta muutakin tärkeää päätöstä tekemättä.

Itseäni harmittaa nyt se, että kaivattuja lisätunteja liikuntaan ei tule. Ei tule, vaikka tiedämme varsin hyvin, että lapsemme niistä hyötyisivät. Liikunnan vähäisyydestä ja sen aiheuttamien ongelmien paljoudesta on meillä runsaasti tietoutta. Samoin minua kaakkoissuomalaisena kansanedustajana surettaa se, että nyt emme saa kielitaitoamme perusopetuksessa monipuolistettua riittävästi. Pääministeri Kiviniemi kävi kyllä esittelemässä varsin liberaaleja ajatuksia Venäjän kielen aseman parantamisesta Kaakkois – ja Itä-Suomessa, mutta käytännössä keskusta tyrmäsi nyt nämä ajatukset.

Opetuksen tulee seurata aikaansa. Vaikka tuoreessa Pisa- tutkimuksessa suomalaiset pärjäsivät hyvin, emme me voi jäädä laakereilla lepäämään. Meidän on kyettävä kehittämään opetuksen sisältöä ja tavoitteita, panostettava kouluviihtyvyyteen sekä oppimisympäristön kannustavuuteen. Kokoomuksessa työtä suomalaisen koulutyön parantamisen eteen jatketaan, vaikka ilman Keskustaa.

Ex- pääministeri Paavo Lipponen (sd)on katsonut tarpeelliseksi ottaa kantaa Ruotsinkielen asemasta käytävään keskusteluun. Hän lyttää tapansa mukaisesti asiasta hänen kanssaan eri mieltä olevan nykyisen pääministeri Mari Kiviniemen (kesk). En ole Kiviniemen kanssa aivan samaa mieltä Itä-Suomeen kohdennettavasta Venäjän kielen kokeilusta, koska mielestäni se olisi vain asiassa puoleen väliin jäämistä. Mielestäni Ruotsinkielen etuoikeudellisesta asemasta pitäisi luopua kokonaan.

Lipposen kanssa olen asioista taas täysin eri mieltä. On vaikea ymmärtää hänen ajatustaan siitä, että Ruotsin kielen pakko-opettelemisesta luopuminen olisi Suomenruotsalaisten kyykyttämistä. Lisäksi hänen mielestään Venäjän kielen tarjoaminen Itä-Suomeen Ruotsin kielen tilalle olisi alentavaa. Perusteluna hän esittää, että Suomen työmarkkinat ovat valtakunnalliset, osa pohjoismaisia työmarkkinoita.

Hyvä Herra Lipponen eikö nyt olisi aika lopettaa suomalaisten kyykyttäminen ja antaa meidän valita vapaasti millä kielillä haluamme kommunikoida maailmalla. Toiseksi, keskittyminen pohjoismaalaisiin työmarkkinoihin kuului 70-luvulle ja on siksi vain pala suomalaista historiaa.

Meidän tulisi suhtautua ilman tunteita ja avoimesti siihen mitä kieliä opiskelemme tulevaisuuden Suomessa. Maailma on muuttunut siitä kun Ruotsi oli meidän avain maailmalle. Miksi pienen Suomen kansan kannattaa opetella kieltä, jota puhuu jotakuinkin reilu kahdeksan miljoonaa ihmistä läntisessä naapurissa?

Valinnaisuus kielten opiskelussa on nykyaikaa sekä samalla motivaatiota lisäävä tekijä nuorisollemme. Meidän päättäjien tulisi vain nyt uskoa, että tässäkin asiassa nuorisomme on kykenevä itse tekemään päätökset omasta tulevaisuudestaan. Näkemystä maailman menosta saattaa olla jopa enemmän kuin meillä energiakriisin ja mustavalko TV-ajan kasvateilla.

Keskustelu pakkoruotsista on ollut vilkasta Kokoomuksen kesäisen puoluekokouksen jälkeen. Varsin monen mieleen jäi kokouksen päätös (edes jonkinlainen) pakkoruotsista luopumiseksi. Nyt keskustelua aiheesta Kaakkois-Suomessa on aktivoinut pääministeri Mari Kiviniemen ehdotus alueellisesta kokeilusta Venäjän kielen hyväksi.

Opetusministeri Henna Virkkusen kanta on kuitenkin edelleen hallitusohjelman mukainen, eikä Kiviniemen ehdotus näin ollen ainakaan lähitulevaisuudessa toteutune. Ruotsin kielen vahva historiallinen tausta vaikuttaa yhä voimakkaasti päätöksiimme. Virkkusen mukaan tarvittaisiin todella vahvat perusteet, jos kotimaisten kielten opetusperiaatteista luovuttaisiin.

Näin varmasti on, siksi ainakin itäisessä Suomessa asiasta halutaan keskustella. Yksi vahva peruste on se, ettei ruotsin kieltä tarvita arkikäytössä, eikä kaupankäynnissä. Venäjän kielen osaamattomuus puolestaan koetaan jo kauppaa ja arkielämää rajoittavaksi tekijäksi.

Herää kysymys siitä, että miksi pienen Suomen kannattaa opetella kieltä, jota puhuu toinen melko pieni kansa läntisessä naapurissa? Maailma on muuttunut paljon siitä, kun Ruotsin ja Suomen suhdetta toisiinsa on aikanaan määritelty tai ruotsin kielen osaamisesta on ollut meille erityistä hyötyä. Liittäisin tähän kielipolitiikkakeskusteluun mieluusti ajattelun kansallisista avaintekijöistä Suomen ja suomalaisten menestymisessä maailmalla.

En kannata sitä, että pakkoruotsista luopumisella vähennettäisiin kielten opiskelua. Haluan valinnanvapautta kielten opiskeluun. Englannin kielen lisäksi jonkin toisen vieraan kielen opiskelun pitäisi olla pakollista. Venäjä, saksa, ranska tai espanja tulevat mieleeni ensimmäiseksi. Toinen vahva peruste olisi vahvistaa suomalaisten kielellistä osaamista niissä kielissä, joita maailmalla tarvitaan. Toki ruotsiakin pitäisi edelleen kaikkien halukkaiden saada lukea.

Hongkong on yksi maailman kaupan keskuksista. Se on sitä varmasti sijaintinsa vuoksi, mutta kielelliset syyt vaikuttavat myös. Hongkongissa on myös kaksi virallista kieltä, englanti ja kiina. Nämä kaksi kieltä yhdistävät sekä kansoja että maanosia.

Suomessa pitäisi vahvistaa kielten opetusta maailman valtakielien suuntaan. Maailma ympärillämme muuttuu myös kieliasioissa ja senkin kanssa on elettävä parhaalla mahdollisella tavalla. Kielimuurit pitää murtaa ja suhtautua tulevaisuuteen luovasti.

Mielestäni se, että ruotsin kielen pakko-opiskelusta luopuminen vaatii lain muuttamista, ei saa olla esteenä kansainvälistymiselle ja kehitykselle. Eletään ajassa – silloin pärjäämme!

Puoluekokous viikonloppu on nyt onnellisesti ohi ja on aika hieman tutkiskella kokouksen saldoa. Ensimmäiseksi voin omasta puolestani todeta, että on huomattavasti mukavampaa pitää kokousta omien kanssa Jyväskylässä, kuin olla risteilemässä itämerellä. Eli kun näitä hengenkohotus risteilyitä seuraavan kerran suunnitellaan, kannattaisi myös huomioida se vaihtoehto, että asiaa voi puhua myös maissa.

Itse kokous oli hyvä henkinen ja leppoisa. Suurin osa yleisöstä varmaa seurasi Keskustan kokouksen valintasirkusta suurella mielenkiinnolla – olihan meillä valinta-asiat jo etukäteen aika selviä. Kaakkois-suomen kokoomus päätti jo etukäteen antaa tukensa puoluevaltuuston puheenjohtajavaalissa Laura Rädylle ja puolueen varapuheenjohtajavaalissa Sampsa Katajalle sekä Henna Virkkuselle.

Tehtiin puoluekokouksessa muutama huomionarvoinen päätöskin. Pakkoruotsista luopumista ehdotettiin neljässä eri aloitteessa, joista yksi sitten hyväksyttiinkin, mikä antoi runsaasti tulkinnan mahdollisuuksia itse asiasta.

Puheenjohtaja Katainen ilmoitti tarkentavasti, että ”puolueenjohto on sitoutunut ruotsin kielen aseman säilyttämiseen ennallaan. Kokoomus jatkaa valinnanvapauden lisäämistä vieraiden kielten opiskelussa”. Tämä helpotti varmasti RKP kannattajakuntaa, joka ehti jo aloitteen läpimenemisen jälkeen asiaan jo buuaamalla reagoida.

Uskon, että asiaan palataan varmaankin jo heti seuraavassa puoluekokouksessa. Omana mielipiteenäni olen jo aikaisemmin ilmoittanut, että ruotsikielen asemaa pitäisi harkita kyllä uudelleen. Silloin kun päätöksiä ruotsinkielen etuoikeutetusta asemasta on aikoinaan tehty, on Suomen reaalimaailma ollut huomattavasti suppeampi. Kun nyt elämme maapallolla Globaalissa ympäristössä, tulisi meidän miettiä, että kannattaako tätä lokaalia kieltä enää opetella tässä mittakaavassa kuin on aina tehty. Kannattaisiko meidän opetella mieluummin saksaa, ranskaa, venäjää tai enemmän englantia, kuin pakko-opetella kieltä jota puhuu noin 9 – 10 miljoonaa ihmistä äidinkielenään.

Ongelma on Virossa vähän samanlainen. Meidän mielestä virolaisille olisi kannattavaa osata Suomea, koska teemme heidän kanssa paljon kauppaa. Mutta Virosta käsin asiaa katsottuna on aika tyhmää pienen vironkansan opetella toisen pienen kansan vaikea kieli.

Kaakkoissuomalaisena näen asian niin, että meille olisi etua venäjän kielen osaamisesta huomattavasti enemmän kuin ruotsin kielestä. Meidän kaikenlainen kaupan kasvu sekä suuret turistivirrat tulevat Venäjältä, joten olisi aika luontevaa oivaltaa myös opetella kieltä.

Sukupuolineutraali avioliittokin hyväksyttiin puoluekokouksessa. Tämäkin on asia jossa mennään eteenpäin pienin askelin. Keskustalaisille tämä on myrkkyä, mutta kyllä hekin perässä tulevat jonkin ajan kuluttua. Eihän se kenellekään toiselle kuulu kenen kanssa joku jakaa taloutensa, vuoteensa ja elämänsä.

Puoluekokousterveisin Jyväskylästä, heteromiehenä olemisesta nauttiva ja kokolihaa syövä kokoomuslainen,

Jari Larikka

Opetusministerimme Henna Virkkunen haluaisi aikaistaan ruotsinkielen opetusta aloitettavaksi jo viidennellä luokalla. Nykyisinhän ruotsinkielen opiskelu aloitetaan seitsemännellä luokalla. ” mitä nuorempana uuden kielen opiskelu aloitetaan, sitä helpompaa se on”, hän sanoi.

Kaikki varmaan totta, mutta sana pakkoruotsi on pakkopullaa.

Kannatan kielten opiskelua, se on suomalaisille yksinkertaisesti menestymisen ehto. Mutta näin kaakkoissuomalaisena kannattaisin kyllä venäjänkielen opiskelua. Ihan kysymyksenä, kannattaako viiden miljoonan kansan opetella kahdeksanmiljoonan kansan kieltä? Molemmat kielet ovat ja tulevat olemaan marginaalikieliä tulevaisuudessakin.

Englanninkielen opiskelua tuskin kukaan Suomessa ehdollistaa, mutta ruotsinkielen asemasta pitäisi voida käydä rakentavaa keskustelua. Minusta ruotsinkieli pitäisi voida korvata Venäjällä. Uskoisin, että tulevaisuudessa hyvästä venäjänkielen osaamisesta olisi meille paljon enemmän kaupallista hyötyä kuin ruotsista.

Maailma muuttuu, pienen ja ketterän tulee muuttua sen mukana.

Kouluverkkokysymys on ollut suuri puheenaihe Kouvolassa. Lapset vähenevät alueellamme ja jotain tarvitsee tehdä. Olen jo aikaisemmin sanonut, että edessämme on joukko vaikeita päätöksiä ja tämä on se ensimmäinen. Ruusuja ei päätöksestä anneta , on se sitten millainen vaan.

Ryhmien puheenjohtajat ovat asiasta neuvotelleet ja saaneet yhteisen päätöksen ulos. Hyvää on se, että näinkin vaikea asia on saatu sovittua. Sanon sovittua, koska ryhmien johtajat eivät päätä mitään, vain neuvottelevat. Itse ihmettelen aikomusta sulkea Kankaan koulu, vaikkei se ollut virkamiesesityksessä mukana ollenkaan. Vierastan tällaista luottamusmiestapaa, jossa sovitaan asiat aivan uusiksi ja sitten katsotaan miten käy.

Kokoomukselle asia on Kankaan koulun osalta hieman kiusallinen. Se, että asia kerrottiin jo sovituksi, tekee asiasta vielä kiusallisemman. Ainakin minulla on ollut koko ajan tieto, että kahden suuren koulun sulkeminen ydinkeskustasta tuo mukanaan ongelmia. Mihin ihmeeseen kaikki lapset laitetaan. Sopii vaan toivoa, että virkamiehet valottavat vielä ennen valtuustoa ryhmien puheenjohtajia huonosta sopimuksesta.

Eri asia tietysti on mitä ryhmä tulee päättämään, sehän ei ole vielä sanaansa sanonut. Itse haluaisin vielä ennen ryhmän kokousta saada tietää mitä tämä päätös tarkoittaa Kouvolan keskustassa. Sitten olen valmis päätöksentekoon.

Asia on tietysti myös kiusallinen kaupunginhallituksellekin. Sen pitäisi asia esitellä valtuustolle, eikä ryhmien puheenjohtajien.

Suunnitelmat Kouvolan kouluverkoston supistamisesta lähitulevaisuudessa ovat saaneet huolestuneet lasten vanhemmat kuohuksiin. Julkisuudessa on puhuttu Kaunisnurmen sekä Tornionmäen koulujen opetustoimien lakkauttamisesta. Perusteluna on ollut Kouvolan laskennallinen lasten lukumäärän väheneminen tulevaisuudessa. En epäile, etteivätkö laskelmat pitäisi paikkaansa. Uskon, että koulutoimenjohtaja Timo Tiaisen lukemat pitävät paikkansa ja tiedän, että hänen velvollisuutensa on asiaan reagoida. Timo Tiainen on asian esittänyt ja piste. Asia on nyt selvä varmasti kaikille päättäjille ja voimme aloittaa asiasta arvokeskustelun päätöksenteon pohjaksi. Kyse on tässä asiassa enemmänkin arvoista. Olemme panostaneet monessa muussakin asiassa laatuun tulevaisuudessa, miksi emme tekisi myös kouluverkkomme puolesta. En itse ole kovinkaan varma, että suunnitellut säästöt olisivat riittävä syy koulujen lakkauttamiseen. Kannattaako tässä kohtaa säästää? Miksi emme arvostaisi kouluverkkoamme ja pitäisi luokkakoot tarkoituksellisesti pieninä, luottaen hyviin oppimistuloksiin tulevaisuudessa?

Kouvolaan on rakenteilla uusia asuntoalueita, jotka menevät hyvin kaupaksi. Olemme tehneet paljon töitä saadaksemme lisää lapsiperheitä Kouvolaan. Miksi viestittäisimme nyt negatiivisesti lapsiperheille? Mielestäni olisi nyt viisasta katsoa miten panostuksemme kannattaa. Ymmärrän kyllä sen, että liike-elämässä täytyy nopeasti reagoida muuttuviin olosuhteisiin, mutta kouluverkon supistamisen kanssa katsoisin tarkoituksellisesti pidempää. Mielestäni tämä ei ole niitä asioita, joissa tarvitsee ennakoida.

Kyse on siis arvoista. Yksi arvo on, että saa maksaa, kunhan tulokset ovat hyviä. Emme mielestäni saavuta sellaisia säästöjä, jotka oikeuttaisivat meitä näihin toimenpiteisiin. Meidän tulisi nyt suoda kouluille työrauha ja katsoa rauhassa vielä vuosia eteenpäin. Tämä olisi myös valtuuston tekemän strategian mukainen päätös Kouvolassa, lapsiystävällinen Kouvola.

Opiskelun arvostuksen puute tuli karvaasti esille SDP:n ja Keskustan yhdessä käymän budjettiriihen jälkimainingeissa. Opiskelijajärjestöjen vähintäänkin täysin oikeutetut vaatimukset 15 % korotukset opintorahaan saivat tylyn kohtelun. Samoin opiskelijoiden vapaan tulorajan nostaminen 20 prosentilla hautautui poliittiseen peliin siitä, oliko kulttuuriministeri Tanja Saarela neuvotellut asiasta valtionvarainministeri Eero Heinäluoman kanssa vai ei, kuinka paljon ja mihin ajankohtaan. Yhtä kaikki, opiskelijoille tulos oli puhdas NOLLA.Opiskelun edellytyksien huono päivittäminen on riski yhteiskunnalle

Suomi on tullut tunnetuksi laadukkaan koulutuksen ja osaamisen maana. Mainetta ei ole saatu lahjana eikä sitä ansaita vahingossa. Pidänkin todellisena riskinä suomalaiselle yhteiskunnalle opiskelun edellytyksien huonoa päivittämistä. Opintorahan tason pitäminen väkisin vuoden 1992 tasolla antaa selkeän viestin hallituksen arvostuksen puutteesta opiskelijoita kohtaan. Kysynkin, onko meillä pienenä, 5 milj. kansana varaa ottaa se riski, että motivaatio tehokkaaseen opiskeluun laskee.

Valtionvarainministeriltä verhottu uhkaus

Pidän lisäksi huonona vitsinä sitä, että valtionvarainministeri heltyi Don Heinäluomalaiseen tapaan puhumaan mahdollisesta ateriakorvauksen korottamisesta myöhemmässä vaiheessa. Minusta siihen liittyi selvästi verhottu uhkaus. Ateriakorvauksen korotus tulee, jos te opiskelijat, ette nosta suurta meteliä opintotuen ja tulorajan korotuksen puolesta.

Opiskelijajärjestöt ja opiskelijat, nostakaa meteli!

Mielestäni nyt opiskelijajärjestöjen tulee ottaa asia omaan käsittelyynsä. Koska ministeri Saarelan ja Kokoomuksen tuki on jo takana, niin vaatikaa asioihin suureen ääneen muutosta. Yhteiskunnallinen keskustelu opiskelijoiden tarpeiden puolesta on selvästi nyt alkanut. Nyt on myös tekojen aika, jotta opiskelun edellytyksiä voidaan parantaa.