Vaalirahakohu ei ota laantuakseen. Miksipä laantuisi – tuleehan koko ajan uutta muistikuvaa tapahtumien kulusta eetteriin. Asioiden käsittelytapa on kuitenkin erikoinen. Samaan aikaa kun itse muistetaan enemmän, niin väitetään tiedotusvälineitä asioiden sekoittamisesta ja turhan kohun lietsomisesta.

Vanhanen on myös toistanut haaveensa, että kaikki puolueet velvoitettaisiin lailla julkistamaan saamansa yli 5 000 euron lahjoitukset. Miksi ihmeessä Vanhanen yrittää puuttua muiden puolueiden toimintaa, kun ei itse muista edes johtamansa puolueen asioita. Koko sotkua ei olisi, jos keskustan johto muistaisi aina kaiken, eikä vain sen verran kuin heidän mielestään on tarpeen. Vaalirahoitussotku on tällä hetkellä ihan Keskustan oma asia ja se miten he sen hoitavat, on heidän erinomaisuuttaan tai taitamattomuuttaan.

Muistettava kuitenkin on, että keskusta ei asioissa tullut esiin pyhää hyvyyttään ja rehellisyyttään, vaan pakon edessä.

Poliittisen toiminnan rahoittamiseen osallistuneiden tahojen ilmoittaminen jälkikäteen ei ole mitenkään yksinkertaista. Mukanahan saattaa olla tahoja, jotka eivät nimeänsä julkisuuteen halua. Saahan nimen ilmoittaminen aikaan sen, että muut puolueet ovat sen jälkeen kysymässä, miksi ei meille myönnetty? Asia on vähän niin kuin liikesalaisuus ja siksi sitä pitää kunnioittaa. Kun lahjoitus ei ole edes verovähennys kelpoinen menoerä, vaan suora kulu lahjoittajalle, niin huonon halukkuuden nimen ilmoittamiseen ymmärtää.

En halua tällä kirjoituksella puhtaaksi pestä edustamaani puoluetta. Totean vain, että jos epäselvyyksiä esiintyy meillä, on silloin meidän aika selvittää asioita. Meidän ei silloin tulisi yrittää kaataa ongelmia muille puolueille. Sen kuitenkin tiedän, että meillä palloa ei pomputeltaisi johdon kesken kuin kuumaa perunaa, vaan puheenjohtaja itse asian selvittäisi. Sen verran hyvin Jyrkin tunnen.

Tämä ei ole hallitusyhteistyö kysymys, vaan puolueiden omien asioiden selvitystä. Toiset vain tekevät sen suureen ääneen julkisuudessa ja toiset kaikessa rauhassa normaaliin tapaan.

Kouvolan Sanomissa oli tänä aamuna uutisoinnin keihään kärki kohdistettu kuntaliitoksen alkuvaiheen pikku erimielisyyteen. Keskustalaiset kunnat Elimäki ja Valkeala ovat päättäneet aloittaa investointeja, jotka ovat olleet heille itselleen liian suuria tähän päivään mennessä. Tämä siitäkin huolimatta, että he saivat kuntaliitosneuvotteluissa omia erityisehtojaan läpi. Nämä investoinnit eivät silloin sinne reunaehtoneuvotteluihin kuuluneet, miksi ne nyt sitten tulevat esiin?

Mielestäni muutosjohtaja Lauri Lamminmäki kommentoi kohua onnistuneesti sanomalla, että kaikkien uusien investointien tarve tulisi arvioida uuden kunnan näkökulmasta ja unohtaa kotipesään tuijottaminen. Se että, onko tämä esim. tekonurmi investointi iso investointi vai ei, on kyllä harkinnan arvoinen asia. Joka tapauksessa liian iso tähän asti Elimäelle. Valkealan aloittama Tykkimäki – Saarento alueen hyvinvointialueen saneeraushanke taas on sitä vastoin suurhanke, jolla on vaikutusta alueemme ulkopuolelle. Joka tapauksessa mikäli kaikki kunnat tekisivät samoin, olisi uuden suurkunnan investointivarat mahdollisesti kiinni hajautetuissa, pienissä ja hyvin paikallisissa hankkeissa. Saattaahan olla, että jotain suurempaakin ja välttämätöntä investoitavaa saattaa ilmentyä hyvinkin nopeasti uudelle Kouvolalle.

Edustajakollegani Markku Pakkanen otti viikolla kantaa uuden kunnan perustamiseen kehottamalla tekemään suunnitelmat valmiiksi aina vuoteen 2013 asti. Hieno ehdotus/vaatimus, mutta onko se edes realistinen? Tämänhetkinen aika menee virkamiehillä kyllä suunnitelmien tekemiseen pelkkää yhteenliittymistä silmälläpitäen, aikaa on todella vähän siihenkin. Ymmärrän kyllä suunnitelmien vaateen vuoteen 2013 asti, mutta pidän viisaampana tehdä yhteiset suunnitelmat yhdessä, eli heti sitten vaalien jälkeen. Kysyä voidaan aiheellisesti myös, olisiko koko hanke onnistunut, mikäli jollakin kunnalla esim. Kouvolalla olisi ne ollut esittää valmiina? Itselläni on sellainen epäilys, että se olisi enemmänkin lisännyt epäilijöiden määrää, kuin vauhdittanut neuvotteluita…

Niin tai näin, aina väärin päin. Sanoin jo heti yhdistymisen alkumetreillä, että kaikista asioista emme tule olemaan samaa mieltä. Nyt olisi viisautta poliitikkojen pitäytyä sovituissa asioissa, eikä tuoda uusia esityksiä agendalle ennen yhteisiä vaaleja. Mielestäni olisi viisautta jättää kaikki suuret asiat visioitavaksi yhteiselle valtuustollemme. Tämä vielä niin, että uudet valtuutetut pystyisivät aloittamaan työnsä mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Töitä ja haasteita riittää varmasti muutenkin.

Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen suomi kokoomusta ja väitti meidän ministereiden vaarantavan hallituksen tulevaisuuden. Hieman ihmetyttää moinen lausunto. Minusta hallituksen yhteinen vastuunkanto vaikeistakin asioista on sujunut esimerkillisen hyvin. Eri asia on, mitä vaikuttaa keskustan omat sisäiset riidat, joita Korhonen on mestari itse aiheuttamaan. Kuinka kauan Pääministeri Matti Vanhanen jaksaa olla selittelemässä Korhosen lausuntoja, onhan hänellä paljon muutakin selittelemistä juuri nyt.

Ymmärrän hyvin, että Korhonen on vaikeuksissa kannatuksen säilymisen kanssa Itä-Lapissa, kun metsäteollisuuden globaali rakennemuutos siellä runtelee niin työpaikkoja kuin Keskustan uskottavuutta. Mutta miksi siitä pitää syyttää Kokoomusta? Mitä Kokoomus asialle mahtaa, jos Keskustalla on ongelmia?. Mielestäni puoluesihteerin tehtävä olisi mieluummin tukea hallitusta ja omia ministereitään pahimmalla hetkellä kuin ampua raukkamaisesti kylkeen hallitusyhteistyöstä. Korhosen tulisi muistaa, että politiikkaan kuuluu myös ikävien asioiden hoitaminen. Silloin on entistäkin tärkeämpää hyvä henki ja sujuva yhteistyö.

Korhonen kertoo motiivikseen, että puolueen kenttäväki on erittäin tyytymätön yhteistyöhön Kokoomuksen kanssa. Sivusta näyttää kyllä siltä, että Korhosella itsellään on vaikeuksia olla yhteistyössä niin omien kuin vieraidenkin kanssa. Hänen epätoivoiset yrityksensä seistä koko ajan kahdella pallilla on kyllä havaittu ympäri valtakuntaa. Välillä hän seisoo hallitusohjelman takana ja välillä on kansanmiehenä arvostelemassa sitä, vaikka sen toteutuksen takuumiehenä on oma pääministeri Matti Vanhanen. En yhtään ihmettelisi vaikka Lapissa syntynyt Kemijärven kansanliike erottuisi omaksi poliittiseksi puolueeksi, jonka tarkoituksena olisi ajaa vain Lapinkansan etuja. Niin epäloogisena pidän Korhosen omaa toimintaa, että ihmettelen kuinka lapissa asuva Keskustan kannattaja voi koskaan tietää mikä on hallituksen kanta tärkeisiin asioihin, jos puoluesihteeri on aina naama väärinpäin.

Kokoomusväelle Korhosen ulostulot omissa asioissaan on toki jo tuttua puuhastelua. Hallitusyhteistyö sujuu tällä hetkellä erittäin hyvin, vaikka pientä politikointia aina välillä näin ilmaantuu. Ei syytä siis huoleen. Korhosen epäilyt siitä, että hallitusyhteistyö ei mahdollisesti kestä koko vaalikautta voidaan laittaa hänen oman asemansa epävarmuuden piikkiin. Kestääkö se tätä vaalikautta?

Suunnitelmat yhteistoimintalain ulottamisesta jo kahdenkymmenen työntekijän yrityksiin jakaa työnantajakentän mielipiteitä. EK, joka edustaa kolmikantaneuvotteluissa työnantajaa, olisi myymässä jo kahdenkymmenen henkilön yritykset yt- toimintalain piiriin. Näillä toimillaan se osoittaa, kuinka huonosti se tuntee yrityskentän tahdon ja kuinka huonosti se edustaa koko yrityskenttää. Työmarkkinaosapuolet ovat näin taas ottamassa valtaa eduskunnalta ja siirtämässä sitä omille järjestöilleenKeskustapuolueen veri punnitaan käynnissä olevissa neuvotteluissa. Yhteistoimintalain laajentamista entistä pienempiin yrityksiin haluaa nimenomaan SAK ja STTK, koska sillä tavoin he pystyvät laajentamaan omaa vaikutuspiiriään yhteiskunnassa omien luottamusmiestensä kautta. Toteutuessaan uusi yt-laki vain vaikeuttaisi pienten ja joustavien yritysten yhteistoimintaa henkilöstön ja johdon välillä. Samalla se lisäisi velvoitteita työnantajalle, joka joutuisi miettimään kaksi kertaa, kannattaako lisätä omaa henkilöstöään. Kuka sellaista haluaa nyky-Suomeen? Onhan juuri nämä pienet yritykset niitä, jotka ovat lisänneet työpaikkojaan Suomessa

Selvää on, että demarit ovat SAK:n kanssa samoilla linjoilla. Keskustalle jääkin nyt hallituksessa päävastuu suomalaisen yrityskentän puolustamisesta, sekä lainsäädäntövallan palauttamisesta hallitukselle ja eduskunnalle. Toivonkin, että Kepu luopuu juoksupojan roolistaan ja ottaa porvarisemman roolin, roolin joka sille kuuluu. Panoksena ovat suomalaiset työpaikat nyt ja tulevaisuudessa.

Opiskelun arvostuksen puute tuli karvaasti esille SDP:n ja Keskustan yhdessä käymän budjettiriihen jälkimainingeissa. Opiskelijajärjestöjen vähintäänkin täysin oikeutetut vaatimukset 15 % korotukset opintorahaan saivat tylyn kohtelun. Samoin opiskelijoiden vapaan tulorajan nostaminen 20 prosentilla hautautui poliittiseen peliin siitä, oliko kulttuuriministeri Tanja Saarela neuvotellut asiasta valtionvarainministeri Eero Heinäluoman kanssa vai ei, kuinka paljon ja mihin ajankohtaan. Yhtä kaikki, opiskelijoille tulos oli puhdas NOLLA.Opiskelun edellytyksien huono päivittäminen on riski yhteiskunnalle

Suomi on tullut tunnetuksi laadukkaan koulutuksen ja osaamisen maana. Mainetta ei ole saatu lahjana eikä sitä ansaita vahingossa. Pidänkin todellisena riskinä suomalaiselle yhteiskunnalle opiskelun edellytyksien huonoa päivittämistä. Opintorahan tason pitäminen väkisin vuoden 1992 tasolla antaa selkeän viestin hallituksen arvostuksen puutteesta opiskelijoita kohtaan. Kysynkin, onko meillä pienenä, 5 milj. kansana varaa ottaa se riski, että motivaatio tehokkaaseen opiskeluun laskee.

Valtionvarainministeriltä verhottu uhkaus

Pidän lisäksi huonona vitsinä sitä, että valtionvarainministeri heltyi Don Heinäluomalaiseen tapaan puhumaan mahdollisesta ateriakorvauksen korottamisesta myöhemmässä vaiheessa. Minusta siihen liittyi selvästi verhottu uhkaus. Ateriakorvauksen korotus tulee, jos te opiskelijat, ette nosta suurta meteliä opintotuen ja tulorajan korotuksen puolesta.

Opiskelijajärjestöt ja opiskelijat, nostakaa meteli!

Mielestäni nyt opiskelijajärjestöjen tulee ottaa asia omaan käsittelyynsä. Koska ministeri Saarelan ja Kokoomuksen tuki on jo takana, niin vaatikaa asioihin suureen ääneen muutosta. Yhteiskunnallinen keskustelu opiskelijoiden tarpeiden puolesta on selvästi nyt alkanut. Nyt on myös tekojen aika, jotta opiskelun edellytyksiä voidaan parantaa.