Seutukuntamme elinvoimaisuus riippuu paljolti kyvystämme tehdä päätöksiä seutukuntamme puolesta. Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2007 alusta ja se on voimassa vuoden 2012 loppuun. Lain tarkoituksena on luoda elinvoimaisia ja vahvoja kuntia, jotka kykenevät huolehtimaan asukkaidensa hyvinvoinnista ja palveluiden saatavuudesta. Eli niitä samoja asioita, joista kunnat ovat pystyneet huolehtimaan aikaisemmin ja jotka ovat olleet meille itsestäänselvyyksiä.

Monet päättävät poliitikot ovat tyrmänneet tähän asti kuntaliitokset vetoamalla syventyvän yhteistyön merkitykseen. Yhteistyö on tietenkin kaiken perusta, mutta on kuitenkin muistettava, että kuntien yhteistyö vaatii aina kuntien yhteisiä päätöksiä, lukuisia eri sopimuksia, yhteistyöelimiä ja lukemattomia määriä luottamuselinten ja viranhaltijoiden kokouksia. Hallinnosta tulee liian moniportainen. Kukaan ei kohta tiedä kuka päättää ja mistä. Lisäksi voidaan ansaitusti kysyä jo tällä hetkellä; onko kunta itsenäinen, jos päätöksentekoa siirretään vielä enemmässä määrin kuntayhtymille ja liikelaitoksille?

Porkkanana elinkelpoisen kunnan perustamisesta tarjotaan rahaa. Mikäli seutukuntamme kunnat lyövät viisaat päänsä yhteen ja perustavat tänne pohjoiseen Kymenlaaksoon suurkunnan vuoden 2009 loppuun mennessä, saamme valtiolta yli 12 milj. euroa liitosrahoja. Raha ei tietenkään aina kaikkea ratkaise, mutta olisi tyhmää lykätä päätöksiä kauemmaksi ja menettää tuet ja liittyä kuitenkin yhteen pakon edessä myöhemmin. Minusta alueemme kuntalaisilla on täysi oikeus odottaa päättäjiltään ennakkoluulottomia ratkaisuja tässä tilanteessa.

Kuntien onnistunut yhdistyminen merkitsee, että kunnan ja sen luottamushenkilöiden päätösvalta ja vaikutusmahdollisuudet kasvavat ja resurssit kohdennetaan tehokkaammin. Uudessa yhdistyneessä kunnassa valta ja vastuu ovat samoissa käsissä – kunnan demokraattisesti valituilla luottamusmiehillä.

Olenkin ilolla seurannut muutaman Kuusankoskelaisen vaikuttajan viimeaikaisia kannanottoja asiasta. He ovat uskaltautuneet selkeäsanaisesti asettua nyt yhden suurkunnan selvittämistyön kannalle, nähden sen tärkeyden seutukuntamme kehitykselle. Kouvola ei siis ole enää yksin asian kanssa.

Olenkin sitä mieltä, että näin vaalien alla, ei ehdokkaalta riitä hokema, ” vanhustenhuolto ja peruspalvelut on laitettava kuntoon”. Pitää olla myös selviä ehdotuksia sanojensa tueksi. Ei riitä hiljaa oleminen ja rukkasten keskellä seisominen. Joskus on myös toimittava! Kannatan suurkuntaa.

Seutukuntamme elinvoimaisuus riippuu paljolti kyvystämme tehdä päätöksiä lähitulevaisuudessa. Laki kunta- ja palvelurakenne uudistuksesta on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2007 alusta ja se on voimassa vuoden 2012 loppuun. Lain tarkoituksena on luoda elinvoimaisia ja vahvoja kuntia, jotka kykenevät huolehtimaan asukkaidensa hyvinvoinnista ja palveluiden saatavuudesta. Eli niitä samoja asioita, joista kunnat ovat pystyneet huolehtimaan aikaisemmin ja jotka ovat olleet meille itsestäänselvyyksiä. Kuntien poliittisille päättäjille on tulossa vaikeat ajat. Tähän asti on voitu vedota oman kunnan itsenäisyyteen ja kykyyn selvitä tulevista ongelmista. Mutta miten on tulevaisuudessa? Minusta on aika kyseenalaista kertoa hyvästä taloudesta, jos samalla haetaan valtiolta joka vuosi suurempaa pottia köyhäinavustusta ja oma palveluverkko ei toimi. Uskovatko kansalaiset enää poliitikkojen vakuutteluita, kun lähes joka kunta on supistamassa kouluverkkoaan ja perusterveydenhuolto takkuaa.

Monet päättävät poliitikot ovat tyrmänneet tähän asti kuntaliitokset vetoamalla syventyvän yhteistyön merkitykseen. Yhteistyö on tietenkin kaiken perusta, mutta on kuitenkin muistettava, että kuntien yhteistyö vaatii aina kuntien yhteisiä päätöksiä, lukuisia eri sopimuksia, yhteistyöelimiä ja lukemattomia määriä luottamuselinten ja viranhaltioiden kokouksia. Hallinnosta tulee liian moniportainen. Kukaan ei kohta tiedä kuka päättää ja mistä. Lisäksi voidaan ansaitusti kysyä jo tällä hetkellä; onko kunta itsenäinen, jos todellinen päätöksenteko siirretään kuntayhtymille ja liikelaitoksille?

Porkkana elinkelpoisen kunnan perustamisesta tarjotaan rahaa. Mikäli seutukuntamme kunnat lyövät viisaat päänsä yhteen ja perustavat tänne pohjoiseen kymenlaaksoon suurkunnan vuoden 2009 loppuun mennessä, saamme valtiolta yli 12 milj. euroa liitosrahoja. Raha ei tietenkään aina kaikkea ratkaise, mutta olisi tyhmää lykätä päätöksiä kauemmaksi ja menettää tuet ja liittyä kuitenkin yhteen, pakon edessä myöhemmin. Minusta alueemme kuntalaisilla on täysi oikeus odottaa päättäjiltään ennakkoluulottomia ratkaisuja tässä tilanteessa.

Kuntien onnistunut yhdistyminen merkitsee, että kunnan ja sen luottamushenkilöiden päätösvalta ja vaikutusmahdollisuudet kasvavat ja resurssit kohdennetaan tehokkaammin. Uudessa yhdistyneessä kunnassa valta ja vastuu ovat samoissa käsissä – kunnan demokraattisesti valituilla luottamusmiehillä.

Ehdotus alkoholiveron korottamiseksi alkoholijuomien osalta saa minulta tylyn tuomion. En oikein osaa mieltää asiaa niin, että olisimme rehellisesti tekemässä vastuuntuntoista alkoholipolitiikkaa. Meidän olisi nyt vihdoinkin päätettävä kumpaa me haluamme, lisää verotuloja vai vähemmän alkoholin haittoja. Haluamme nostaa alkoholiverotusta siinä toivossa, että kulutuksen kasvu pysähtyisi, mutta samalla odotamme verotulojen kasvavan. Suomeksi sanottuna haluamme kulutuksen pysyvän hyvänä, jotta verotulot kasvaisivat. Olen toiminut 20 vuotta ravintolayrittäjänä ja sinä aikana olen seurannut kaikenlaista sijaistoimintaa, mitä tulee alkoholipolitiikkaan. Tänä aikana ei ole ollut yhtään sellaista ministeriä tai tahoa, joka olisi ottanut asian omakseen ja tehnyt työnsä niin hyvin, että verotulot olisivat merkittävästi pudonneet. Toisin sanoen, että alkoholin kulutus olisi vähentynyt. Sitä ei ole oikeasti edes haluttu.

Aie nostaa alkoholin veroa on populismia

Vastustan tämän hetkistä, turhaa ja populistista aietta nostaa alkoholin veroa. En siksi, että en välittäisi suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista, vaan siksi, että veron korotus nostaisi vain lähialueilta tuotavan tilastoimattoman alkoholin tuonnin määrää. Samalla tämä helppo ja populistinen toimi veisi huomion oikeilta toimenpiteiltä. Sanon jo valmiiksi, että se ministeri tai kansanedustaja, joka väittää alkoholin kulutuksen ratkaisevasti vähentyneen veronkorotuksen seurauksena, valehtelee tietoisesti. Niin paljon alkoholiveroa ei edes haluta korottaa, että se vaikuttaisi myyntitavoitteisiin. Mikäli haluamme oikeasti vaikuttaa asenteisiin ja kulutukseen sekä niiden haittojen ehkäisyyn, tulisi meidän luopua alkoholiverovarojen kasvun tavoittelusta.

Saatavuuden helppous kulutuksen kasvun takana

Kulutuksesta yli 80 % tulee vähittäismyynnin kautta. Eli marketit, kioskit, huoltoasemat yms. ovat suurimmat alkoholikauppiaat. Suurin myynnin kasvu on myös siellä. Uudet Alkot rakennetaan markettien yhteyteen, koska siellä on valmis asiakasvolyymi. R- kioskiketju kasvaa kasvamistaan alkoholin myynnin turvin. Huoltoasemat myyvät viikonloppuisin lähes enemmän alkoholia kuin polttoaineita. Näihin asioihin meidän tulisi kiinnittää huomiota. Mikäli panostamme alkoholin saatavuuden helppouteen koko ajan, on turha odottaa kulutuksen kasvun taittumista.

Miksi alkoholia on myynnissä kioskeilla ja huoltoasemilla?

Suomessa on puhuttu asenteista, jotka ovat entistä alkoholi myönteisempiä vuosi vuodelta. Ihmettelyn voi aivan hyvin mielestäni lopettaa. Esimerkiksi minun on vaikea ymmärtää, miksi R-kioskeissa ja huoltoasemilla tulee olla alkoholia myynnissä. Varsinkin kioskien myyntivalikoimiin ei mielestäni kuulu alkoholi, miksi edes pitäisi? Huomioitavaa on myös se, että kaikenmaailman makulonkerot keskioluen vahvuisina tulivat myyntiin juuri kioskimyyntiä varten. Eikö lapsille tulisi taata mahdollisuus ostaa jäätelönsä kioskista, ilman että, tarvitsee pujotella kassalle olut- ja lonkerovuorien välistä tai jonottaa kassalle sunnuntaiaamuna kaikkien korjaussarjaa hakevien kanssa. Näin siis, mikäli meillä on aitoa kiinnostusta lapsen asennekasvatuksesta ja tulevaisuudesta. Asennekasvatus vaatii asennetta.

Alkoholin hinta nousee, koska vaalit lähestyvät

Suomalaisesta alkoholipolitiikasta puuttuu rohkeus tehdä oikeita asioita. Teemme mieluummin helposti uutisoitavia ja helppoja toimenpiteitä, vaikka niillä ei olisi tavoitteiden kanssa mitään yhteistä. Meillä raha asetetaan alkoholipolitiikassa terveyden edelle. Varmaa nytkin on, että alkoholin hinta nousee, koska vaalit lähestyvät ja jotain tarvitsee tehdä. Populismi ja mammona nousevat taas kerran hyveiden edelle.

Yrittäjyys on noussut aimo harppauksen arvostuksessa eteenpäin valtiovallan silmissä. Yrittäjäpoliittisia ohjelmia sorvataan ja pienyrittäjyyden työllistävään vaikutukseen uskotaan juhlapuheissa.

Suuret yritykset parantavat toimeentulo mahdollisuuksia viemällä tuotantoaan maamme rajojen ulkopuolelle, jotta he pystyisivät vastaamaan paremmin kansainväliseen kilpailuun. Asiaa on selvitetty suomalaisille välttämättömänä toimenpiteenä, jotta suomessa olevat työpaikat säilyisivät. Näin asia varmaankin on, sitä en kiellä.  Ongelmaksi muodostuukin se, että Suomen sisämarkkinoilla toimivat yritykset ovat joutuneet pikkuhiljaa vaikeuksiin. Kun suuryritykset sopivat työelämän pelisäännöistä, jää pienten tarpeet helposti huomioimatta. Tämä siitä huolimatta, että Suomessa tarvetta palkata  uusia työntekijöitä tulevaisuudessa olisi juuri pienillä yrityksillä.

Ratkaisuna tähän suomalaiset palvelu ja pienyritykset joutuvat ulkoistamaan omaa toimintaansa eri tavalla. Käytetään vuokratyövoimaa tai kerrotaan työtekijöille että hommia kyllä löytyy, jos ryhtyy yrittäjäksi omaan ammattiinsa. Tällöin hän itse hoitaisi samat työt itsenäisenä yrittäjänä, huolehtien itse kaikki sivukulut. Tällainen ”pakkoyrittäjyys”  on viime vuosina lisääntynyt todella paljon ja se horjuttaa jo suomalaista työelämän sopimuskenttää. Ennen sanottiin, että yritysten paras voimavara on työntekijä, miten on tänään? . Ne yritykset, joilla olisi tarvetta palkata lisää työvoimaa, esim. kauppa, ravintolat ja muut palveluiden tuottajat, kunnat mukaan lukien, joutuvat helposti tähän ” ulkoistamisen ” kierteeseen ja silloin unohtuu yksilön etu.

Suomessa työntekijä maksaa yritykselle aivan liian paljon, kun lasketaan mukaan kaikki työllistämisen sivukulut. Yritysten on pakko leikata työvoimakustannuksia pysyäkseen mukana kilpailussa ja tämä on hyvä keino. Onko se moraalisesti oikein kun ihmiset työtä etsiessään joutuvat tällaiseen hullunmyllyyn, vain koska neuvotellut pelisäännöt ovat liian kovia noudatettavaksi. Työntekijöiden etujärjestöt ovat pitäneet tiukasti kiinni saavutetuista eduista ja irtisanomissuojaa halutaan parantaa vielä entisestään. Ymmärrän tämän, mutta näen myös, että se lisää juuri näitä edellä mainitsemiani ongelmia

Miten tämä on mahdollista? ” pakkoyrittäjyyttä ” ja vuokratyövoimaa yhdessä maailman kilpailukykyisemmistä valtioista. Miksi hyvinvointivaltiota tehdään tai oikeammin ylläpidetään hyvinvoinnin kustannuksella?

Uudelta veroratkaisulta odotettiin paljon. Tupolta odotettiin paljon. Miten kävi? Pannukakku, sanon minä. Eriyhteyksissä on aina joku sanonut, että oli siinä se ja se hyvää. Mutta, niin paljon työtä ja niin vähän realisoitavaa tulosta. Jos työllistämisen tukeminen oli yksi tärkeimmistä tavoitteita, niin veroratkaisu oli täysi floppi. Kahden  veroprosentin veroale ei tunnu missään pieni ja keskisuurissa yrityksissä ja näin ollen se ei luo yhtään uutta työpaikkaa. Veroratkaisusta puuttui rohkeus kokonaan .Kun jotain uutta ollaan tekemässä, pitäisi miettiä onko tämä uudistus vai vanhasta huono päivitys ja mikä oli tavoite!

En ole koskaan ymmärtänyt miksi meillä kaikilla yrityksillä täytyy olla sama veromalli. Eli miksi kolmen hengen pienyritys suomessa maksaa veroa saman mallin mukaan kuin kansainvälinen Nokia? Toimintaympäristö on varmasti aivan erilainen. Kysymys on tänäpäivänä  todella aiheellinen. Tiedämme, että lisätyöllistämiselle olisi tarvetta, niin miksi veroale oli PK- sektorin yrityksille vain kaksi prosenttia, kun sen piti olla kaksikymmentä. Pienyrityksissä veroista säästynyt raha synnyttäisi varmasti uusia työpaikkoja ja investointeja.

Jos Työllistäminen on suomessa edelleen ykköstavoitteena, niin meidän tulisi pohtia mitkä asiat ovat sen esteenä, eli mitkä kustannukset palkan päällä ovat ehkä liikaa yrittäjälle. Voisimme pohtia olisiko oikein, että valtio ottaisi äitiydestä koituvat kustannukset itselleen, sairastumisesta johtuvat poissaolot maksaisi valtio kahden päivän jälkeen, lasten sairastumisesta johtuvat kustannukset maksaisi valtio jne.

Ihmisen hyvinvointi syntyy työstä, yrittämisestä ja välittämisestä. Työn merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ei osata arvostaa, ennen kuin jostain syystä jää ennenaikaisesti työelämästä syrjään. Syynä voi olla pitkä sairaus, eläkkeelle jääminen tai vaikka työttömyys. Työssäkäynti luokin meille pohjan hyvinvointiin ja mahdollisuuden arvokkaaseen ja sisältörikkaaseen elämään.

Mielestäni ihmisen perusoikeuksiin Suomessa kuuluu mahdollisuus työntekoon. Kun ihmisellä on paikka, johon aamulla lähteä, hän tuntee olevansa yhteisön tärkeä jäsen. Nuorelle, työelämän kynnyksellä olevalle ihmiselle on erityisen tärkeää päästä työelämään heti kiinni. Ei ole oikein, jos nuori joutuu opettelemaan tulemaan toimeen pelkillä korvauksilla.

Olen itse varma, että työ luo hyvinvointia. Kun ihmistä odotetaan, odotettiinpa häntä sitten omalla työpaikalla, yrityksessä, opinahjossa tai kotona, hän kokee olevansa yhteisön tärkeä jäsen. Tässäkin mielessä työllisyyden arvostamisella ja kehittämisellä on suuri sosiaalinen merkitys.

Mielestäni meidän tulisi pohtia vakavasti sitä, että onko vastikkeettoman työttömyysrahan jakaminen hyvä tapa hoitaa työttömyyttä. Olisivatko ihmiset onnellisempia, jos yhteiskunta velvoitettaisiin tarjoamaan myös työpaikan? Vaikuttaisiko työpaikka, työkaverit, työn tuomat rutiinit niin, että ihmiset voisivat paremmin?

Suomessa käytetään mielialalääkkeitä ennätystahtiin, vaikka meillä menee tilastojen valossa ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. En pidä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hienona arvona sitä, että meillä on varaa pitää satojatuhansia ihmisiä työttömänä kotona. Se nakertaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa sisältäpäin huomaamatta. Liian moni suomalainen ei ole onnellinen arjessaan.

Mielestäni Suomi omaa niin vahvan talouden, että se riittää tuottamaan riittävän rahoituksen monipuolisten palveluiden järjestämiseen. Laadukkaan terveydenhuollon, turvallisen elämän lapsuudesta vanhuuteen ja hyvän koulutuksen lisäksi meidän tulisi vaatia oikeutta olla mukana rakentamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa omalla, tärkeällä työpanoksella