Päätös Kouvolan hätäkeskuksen toimintojen lakkauttamisesta oli yksi monista negatiivisista uutisista eilisessä Kouvolan Sanomissa (4.11). Päätöstä oli osattu toki odottaa, mutta ministeri Räsäsen asiasta antamat lausunnot sekä hänen tekemä vierailu syyskuun lopussa antoi hieman odottaa jotain muuta. 

Olinkin hieman ihmeissäni kun hän lausunnossaan muistutti, että päätökset hätäkeskusten määristä ja sijaintipaikoista tehtiin edellisen hallituksen ja ministerin aikana. Totta asia tietysti on, mutta miksi hän ei asiaa kertonut jo vierailun yhteydessä kun sen olisi rehellisesti voinut sanoa? Miksi hän tuli tänne löpertelemään, että hän tarkistaa uudelleen hätäkeskuksien sijaintipaikat?

Nyt kun tämä farssi on käsitelty loppuun, hän voisi kertoa, että hätäkeskuspaikkakuntiin ei aiottu koskea uuden hallituksen toimesta alun perinkään. Asiasta kun ei ollut mitään järkevää merkintää hallitusohjelmassa, niin silloin asia on jo käsitelty loppuun valtiovallan toimesta. Kaikki tämä vaalien jälkeinen lupailu paremmasta oli vain kristillisdemokraattien politiikan teatteria. 

Kouvolan ongelmaksi hätäkeskusuudistuksessa on muodostunut esittelevien ministerien heikko asiantuntemus koko hätäkeskusuudistukseen. Valitsemalla ministereiksi henkilöt, joille koko hallinnonala on outo, pääsevät ministeriön virkamiehet toteuttamaan päiväuniaan ministerin kantaessa vastuun. Onkin valitettavaa, että suomalaisten arjen turvallisuuteen vaikuttavista asioista on tullut valtiovallalle säästökohde. Saman kohtalon nykyisistä säästöuudistuksista ovat kohdanneet aikaisemmin poliisit ja seuraavana on listalla palo- ja pelastustoimi.

Kouvolaan jää tällä tietoa kansalaisten neuvontapalvelut, joka tarjoaa noin puolelle hätäkeskuksen työntekijöistä mahdollisuuden jäädä töihin Kouvolaan. Paljon ei lämmitä, että ministeri Räsänen huomauttaa Kouvolan olevan erityisasemassa neuvontapalvelut saadessaan. Rehellisempää olisi ollut sanoa, että töiden osittain jatkuessa Kouvolan hätäkeskuksen tiloissa, sisäasianministeriö ei näytä hölmöltä kun tilaan on kuitenkin tehty 20 vuoden vuokrasopimus.

Itse hätäkeskusuudistuksen hyvistä puolista on vaikea mennä sanomaan yhtään mitään. Eduskunnassa se saatiin läpi kertomalla tulevasta uudesta tietojärjestelmästä joka muuttaa kaiken. Nyt uudistusta viedään eteenpäin vaikka uusi tietojärjestelmä on käytössä aikaisintaan 2015. Mikäli Ministeri Räsäsellä olisi ollut todellisia haluja vaikuttaa hätäkeskusuudistukseen, olisi hän voinut vaatia odottamaan uutta tietojärjestelmää.  Se olisi ollut ministeriltä johdonmukaista, vastuullista ja suotavaa toimintaa. Nyt hän jatkoi edeltäjänsä epäselvää, virheellistä ja kansalaisten kannalta vaarallista hokemaa.  Sääli, sillä nyt olisi ollut kansan valitsemalla luottamusmiehellä näyttämisen paikka!

Hätäkeskusuudistus tarkoittaa suurta muutosta itse organisaatiossa, vaikkei se yksittäiselle ihmiselle juuri näyttäydykään. Apu tulee edelleen sitä tarvitsevan luokse, aivan kuin tähänkin asti. Hätäkeskuspaikkakuntien vähentyessä byrokratia vähenee ja keskittyminen olennaiseen paranee.

 Uudistus nykyaikaisine tietojärjestelmineen on myös hyvä ja tervetullut. Toimiessaan se parantaa turvallisuutta sekä turvaa kaikille suomalaisille samanlaiset, tasalaatuiset hätäkeskuspalvelut. Onnistuessaan hanke voisi toimia jopa suomalaisen innovaation vientituotteena.

 Haluan kuitenkin kiinnitettävän huomiota muutamaan seikkaan. Uudistuksen yhtenä kärkitavoitteena on verkottaa uudet suuret keskukset niin, että ne voivat tukea toisiaan ruuhkatilanteissa ja poikkeusoloissa. Tämä onkin aivan välttämätöntä muodostettaessa suuria hätäkeskusalueita.

 Uusi valtakunnallinen tietojärjestelmä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus ottaa käyttöön 2012-2015. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että toteutus on mahdollinen vasta 2015 – jos vielä silloinkaan.

 Tämä tieto on erityisen merkityksellinen siitä syystä, että nykyisten laitosten yhdistämisen on suunniteltu alkavan jo ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä käytössä on ELS-järjestelmä, joka on päivitetty viimeksi 2006-2007. Hallintovaliokuntakin kiinnitti tähän huomiota mietinnössään vuonna 2008 todeten järjestelmän olevan teknisen kehityksen myötä vanhentunut sekä käyttäjän kannalta monimutkainen.

 On todella huolestuttavaa, että hätäkeskusuudistusta viedään eteenpäin, vaikkei uutta tietojärjestelmää ole vielä saatu valmiiksi ja nykyinen on vanhentunut. Käytössä olevaa ELS-järjestelmää ei myöskään ole edes kunnolla testattu suunnitellun kokoisissa, suurissa hätäkeskuksissa.

 Pelastusalan ammattilaista ihmetyttää ja arveluttaa. Kun uudistuksen syömähammas ei ole purukunnossa, niin eikö kannattaisi odottaa uuden järjestelmän valmistumista ja vasta sitten siirtyä toteutukseen? Jos käyttöönotossa epäonnistutaan ja avun saaminen viivästyy tietojärjestelmän kankeuden vuoksi, uidaan todella syvissä vaikeuksien vesissä.

 Entäpä henkilöstön asema? Lakkautettavien hätäkeskusten henkilöstö on kovin nihkeästi ilmoittanut siirtymishalukkuudesta uusille paikkakunnille. Helsingin hätäkeskusta, Suomen ainoaa suurta hätäkeskusta vaivannut henkilöstöpula saattaa olla todellisuutta uudistuksen myötä koko Suomessa.

 Riskien ottaminen ei kuulu turvallisuudesta vastaavien ihmisten toimenkuvaan, päinvastoin.

 RMS Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen ja upposi vieden mukanaan noin 1500 matkustajaa. Jäävuorista oli varoitettu, mutta Kommodori Edward J. Smith piti suunnitellun vauhdin yllä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että pienemmällä vahdilla törmäystä ei olisi tullut ja ihmiset olisivat säästyneet.

Ihmettelen nyt vastaavaa kiirettä hätäkeskusuudistusasiassa. Tämä “jäävuori” olisi varmuudella ohitettavissa aikataulua säätämällä.

Saimme eilen tiistaina kuulla, että Kouvolassa säilyy hätäkeskus. Sinänsä hyvä ja meille suotuisa päätös, mutta päätöksen sivujuonteena oli, että Kouvolasta tulee erityistehtäviä hoitava neuvontakeskus vuoteen 2015 mennessä. Mitä se taas tarkoittaa, ei ole vielä selvillä.

Päätös oli minulle lievä pettymys. Kouvola oli asia-argumenteilla mitattuna ylivertainen, mutta se ei riittänyt nyt ihan loppuun saakka. Tyytyväinen täytyy tietysti olla tähänkin jos tämä oli meidän maksimi suoritus poliittisessa arvopelissä. Sen voin kyllä sanoa, että lobbaus oli loppuun asti kovaa, siitä pettymys.

Poliittinen päätöksenteko on tällaista, puolet kiittää päätöstä ja puolet ei. Kouvola on nyt ohitettu useamman kerran sijoituspaikkoja jaettaessa, vaikka asiallisesti meidät olisi pitänyt huomioida. Neuvontakeskuksen perustaminen kertoo kyllä jotain koko asian valmistelusta. Ei oikein tiedetä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun koko uudistuksen perusta uusi tietojärjestelmä, on vasta suunnitteluasteella.

Tässä vaiheessa minun on ehkä parasta olla arvioimatta enempää koko asiaa Kouvolan kannalta. Sillä en löisi vetoa sen puolesta, että kaikki sanottava olisi jo asiassa sanottu. Hätäkeskusuudistuksessa ollaan laittamassa kaikkia munia samaan koriin ja se ei turvallisuusalan ammattilaisia naurata.

Niin ja lopuksi vielä rehellisesti. Jos minä olisin ministeri, ei tässä asiassa olisi käytetty mitään poliittista peliä, vaan Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskus olisi sijoitettu Kouvolaan.

Hätäkeskustoimintoja ollaan yhdenmukaistamassa valtakunnallisella tasolla. Keinona käytetään nykyisen aluejaon (15) korvaamista kuudella suuremmalla alueella. Lopullisena tavoitteena on se, että alueita ja hätäkeskuksia on yhtä monta. Muutos koskettaa myös Kouvolaa, jossa Kaakkois-Suomen hätäkeskus sijaitsee paloaseman ja poliisitalon kupeessa.

Yhtenä suurimpana syynä muutoksille sanotaan olevan valtion tuottavuusohjelma. Itse uskon näiden suunnitelmien olleen valmiina paljon ennen tuottavuusohjelmaa, mutta sen yhteyteen muutokset saadaan nyt sopivasti ympättyä. Hätäkeskuksilla, erityisesti Helsingissä, on pitkään ollut ongelmia henkilöstön riittävyyden ja jaksamisen kanssa. Myös erilaisten tietojärjestelmien kanssa vaikeuksia on ilmennyt.

Uudella aluejaolla haluttaisiin säästöjen lisäksi paneutua juuri näihin ongelmiin. Hätäkeskusten ja viranomaisten yhteistyötä täytyy tehostaa ja tiivistää. Tavoitteena on myös hakea turvaa ruuhkatilanteiden purkamista varten verkottumalla tiiviisti muiden hätäkeskusten kanssa. Ilman muuta hyviä tavoitteita sinänsä.

Muutamia huomioita suunnitelmista on kuitenkin pakko tuoda esiin. Hätäkeskusten suurentuessa myös hätäpuheluiden määrä kasvaa eli työn kuormittavuus jokaista hätäkeskuspäivystäjää kohden lisääntyy. Tämä on syytä ottaa huomioon hyvin vakavasti, koska juuri työnkuormittavuus on ollut rekrytoinnin suurimpia esteitä Helsingissä – maamme tämän hetken ainoassa suuressa hätäkeskuksessa.

Hätäkeskusten aukoton linkittyminen niin, että yhden ruuhkautuessa tai kaatuessa puhelut siirtyvät automaattisesti muihin keskuksiin on pelkästään positiivista. Itse asiassa tämänhän tilanteen tulisi olla jo nyt. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin esimerkiksi Kaakkois-Suomen hätäkeskus selviytyy moninkertaisesta hätäpuheluruuhkasta, jos vaikkapa Helsingin toiminnot kaatuisivat. Tekniikka pelaa kyllä, mutta pysyykö ihminen mukana. Munien laittaminen tässä yhteydessä samaan koriin on vähintäänkin yhtä riskialtista kuin yritysmaailmassa. Pelinappuloina ovat sentään ihmishenget.

Toivon tietenkin, että muutokset tuovat parannuksia toimintoihin. Itse olen hieman kriittinen asian suhteen, koska nykyiset ongelmat ovat peräisin lähestulkoon kokonaan Helsingistä – ainoasta suuresta hätäkeskuksestamme. Ei kai kukaan halua kuutta suurta keskusta, joilla on samat ongelmat henkilöstön jaksamisen ja rekrytoinnin kanssa. Mielestäni olisi ollut paikallaan kartuttaa kokemuksia vielä muutaman vuoden ajan tästä nykyisestä uudistuksesta. Toivoa sopii, että Helsingin kohtaamat ongelmat ovat ratkaistu ennen kuin uudet muutokset toteutetaan koko maassa.

Kouvolaa uusi aluejako kiinnostaa erityisesti. Kaakkois-Suomen hätäkeskustoimintaa varten täällä on uudet kallioon louhitut, jopa poikkeusoloja sietävät tilat. Sijaintimmekin itärajan tuntumassa tukee säilymistä yhtenä kuudesta hätäkeskuksesta. Uskon asiassa järkiratkaisuun, mutta koskaan ei voi liikaa asioiden eteen työtä tehdä.