Eduskunnassa oli tiistaina 5.5. ensimmäisessä käsittelyssä samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio. Esityksellä pyritään siihen, että rekisteröidyn parisuhteen osapuoli saisi mahdollisuuden adoptoida parisuhteen toisen osapuolen lapsen. Tällaisen perheen sisäisen adoption jälkeen lasta pidettäisiin rekisteröidyn parin yhteisenä lapsena. Lain tarkoituksena on parantaa rekisteröityjen parien perheissä elävien lasten oikeudellista asemaa, mikä aivan varmasti on jokaisen lapsen edun mukaista.

Esitys tietysti herätti monenlaisia epäluuloja ja varauksellista suhtautumista muun muassa uskonnollisiin arvokysymyksiin perustuen. Minua asia hiukan ihmetytti, koska lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tuli hyvin selväksi se, että molemmat kansankirkkomme ovat esityksen hyväksymisen kannalla, kuten myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä lapsiasiainvaltuutettu. Lapsen aseman ja oikeuksien parantamisesta tässä on kyse.

Rekisteröityjen parien suhteessa raskaus alkaa usein hedelmöityshoidolla. Tällaisia lapsiperheitä on siis olemassa jo vaikka kuinka paljon. Lain hyväksymisen jälkeen lapsi voisi periä vanhempansa kumppanin, ja näin lapsella olisi oikeus myös elatukseen. Elatusvelvollisuushan kuuluu vanhemmille. Biologisen vanhemman äitiys tai isyys ei olisi kuitenkaan uhattuna, sillä lapsen biologinen vanhempi voi aina kumota adoption omaan vanhemmuuteensa vedoten.

Itselleni oli hämmentävää huomata, että esityksen vastustajat kyllä hyväksyvät naiset ja miehet hyviksi vanhemmiksi, mutta jos heitä on kaksi samassa perheessä, tilanne olisikin lähtökohtaisesti erilainen. Oma näkemykseni on se, että lapsi on onnellisessa asemassa aina jos perheeseen kuuluu yksikin häntä ymmärtävä ja rakastava vanhempi. Jos vanhempia on kaksi, aina parempi. Sukupuolikysymys se ei todellakaan ole.

Olin kuullut ennen ko. esityksen käsittelyä kaikenlaisia epäluuloisia käsityksiä aikaisemman parisuhdelain keskusteluista. Nytkin eduskunnan täysistuntosalissa kuultiin argumentteja, joita on vaikea todeksi tänä päivänä uskoa. Eräskin väitti, että kyseessä olisi yhteiskunnallis-sosiaalinen kokeilu lasten kustannuksella, ja että lain hyväksyminen palvelisi vain makuukammarissa seksileikkejään touhuavien itsekkäiden nais- ja miesparien etua, tai että näin homot ja lesbot saisivat leikkiä vanhempia valtiovallan suojeluksessa. Uskomatonta mutta totta.

Vanhemmuus on tärkeä ja vaalimisen arvoinen asia suomalaisessa, kuten missä tahansa muussakin yhteiskunnassa. Sitä pitää tukea ja sille pitää antaa tilaa. Ihmisen seksuaalinen suuntautuneisuus ei määritä sitä, kuka on hyvä vanhempi ja kuka ei. Hyvyysperiaatteen logiikallahan myös monen heteroparin oikeus tai halu vanhemmuuteen voitaisiin kyseenalaistaa.

Itse en missään tapauksessa voi, enkä halua riistää mahdollisuutta vanhemmuuteen keneltäkään vain joihinkin fobioihin nojautuen. Itse nautin vanhemmuudesta ja haluan suositella sitä muillekin – ilman mitään ennakkoluuloja ja rajoituksia.

Uusi ulkomaalaislaki tulee mahdollisesti jo ensi viikolla eduskunnan käsittelyyn. Käsittelyyn se tulee alkuperäisestään huomattavasti hallintovaliokunnan muuttamana, mikä varmasti monia miellyttää. Muutoksien jälkeen se ei ole enää Euroopan liberaalein ja näin ollen meidän ei tarvitse pelätä hallitsematonta muuttovirtaa Suomeen. Mikäli sitä nyt olisi tarvinnut pelätä muutenkaan…

Suomi on Euroopan laidalla oleva pieni kansakunta joka asuu kuin haulikolla ammuttuna ympäri valtakuntaa. Lisäksi puhumme vaikeasti opittavaa kieltä, jota puhuu siis vain 5 miljoonaa ihmistä maailmasta. Rakastamaamme neljää erilaista vuodenaikaa kylmine talvineen ei juurikaan muualla arvosteta. Mutta juuri me olemme sitä mieltä, että nyt kaikki maailman pakolaiset haluavat muuttaa tänne meidän riesaksi. Ongelmamme on ollut ja tulee olemaan jatkossakin se, että vaikka tänne saataisiin ahkeraa työikäistä väkeä, jatkavat he matkaansa vähän ajan päästä Keski-Eurooppaan.

Uuden ulkomaalaislain parhaita puolia on se, että se poistaa työn tekemisen edestä rakentamamme esteet. Kaikki tilapäisellä oleskeluluvalla maassa olevat voivat työskennellä pian Suomessa. Näin taantuman kolkuttaessa ovella tietysti voidaan pelotella työpaikkojen häviämisellä suomalaisilta, mutta uskon silti kantaväestöllä olevan vielä iso etumatka tänne muuttaviin ihmisiin. Siis ei huolta.

Suomalaisen yhteiskunnan tuleekin kiinnittää enemmän huomiota tänne muuttavien ulkomaalaisten kotouttamiseen. Tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan työvoimaa enemmän kuin olemme olleet itse valmiita tekemään. Siksi on tärkeää, että ne jotka päättävät tänne asettua, tuntevat olonsa turvatuksi ja kotoisaksi. Muuten emme selviä tulevaisuuden 1,8 miljoonan eläkeläisen palveluiden vaateesta kunniallisesti. Lisäksi meillä tulee olla riittävästi osaavaa työvoimaa teollisuuden tarpeisiin taantuman hellittäessä. Tämä kaikki tapahtuu tulevaisuuden hyvinvointi Suomessa ihmisen ihonväriin tai syntyperään katsomatta. Siis yhteistyöllä, ei omaan napaan tuijottamalla.

Eduskunta äänesti keskiviikkona 21.5. yliopistolain muutoksesta, joka mahdollistaa Helsingin yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksen siirron Kouvolasta pääkaupunkiin. Äänestys oli siirron kannalta enää puhdas muodollisuus, asiallinen ratkaisu siirrosta tehtiin jo vuoden 2006 joulukuussa. Äänestin lakimuutoksen puolesta, jonka yhteydessä ei siis todellakaan enää ollut kyse siitä, säilyykö käännöstieteen laitos Kouvolassa vai ei. Yliopisto päättää laitostensa sijainnista itsenäisesti.

Kouvolan kaupungille Helsingin yliopiston käännöstieteen laitos on ollut tärkeä ja arvostettu yhteistyökumppani. Kaupunki myös tuki taloudellisesti laitoksen toimintaa vuodesta 2001 aina vuoden 2006 siirtopäätökseen saakka. Sen jälkeen kaupungille ilmoitettiin, ettei enää edes rahallinen tuki mahdollista käännöstieteen laitoksen pysymistä Kouvolassa. Vuonna 1981 aloittaneen opinahjon taival oli tullut kaupungissamme tiensä päähän.

Tämän jälkeen Kouvolan kaupunki teki välittömästi tärkeän päätöksen panostaa Kymenlaakson ammattikorkeakouluun ja sen sijoittamiseen Kasarminmäen kampukselle. Yliopiston tilalle oli saatava korvaavaa koulutustoimintaa. Opetusministeriölle tehtiin esityksiä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun uusista koulutuskonsepteista ja koulutusohjelmista. Samoin Helsingin yliopiston toimesta yhdessä Kouvolan kaupungin kanssa on Helsingin yliopiston Palmenian Kouvolan yksikön yhteyteen perustettu Kiinan kielen, kulttuurin, historian ja yhteiskunnan koulutukseen keskittyvä koulutuskeskus Sinoa. Sen yhtenä tehtävänä on myös antaa Suomessa oleville kiinalaisille Suomen kielen ja kulttuurin koulutusta. Viimeisten vajaan kahden vuoden aikana suunnitelmat ovat edenneet siihen pisteeseen, että 13.5. Kymenlaakson AMK:n hallitus päätti investoinneista Kasarminmäen kampukselle yhteensä 26,5 miljoonan euron edestä. Vuosien 2008-2009 aikana kampukselle rakennetaan Paja -uudisrakennus sekä hankitaan alueelta myös muita tiloja ja peruskorjataan ne.

Vastuuntuntoinen päättäjä ei tee samassa asiassa kahta erilaista päätöstä. Siksi oli loogista siunata Kouvolan kaupunginhallituksessa AMK:n 26,5 miljoonan euron investoinnit Kasarminmäen kampusalueelle ja samalla viikolla äänestää eduskunnassa yliopistolain muutoksen puolesta. Selväksi tulkoon nyt se, että Kouvolan kaupunki halusi pitää käännöstieteenlaitoksen paikkakunnalla. Kun se ei enää ollut mahdollista, oli aika panostaa korvaavaan toimintaan ja siellä tiellä ollaan nyt. Oletan, että muutama kanssani samalla lailla äänestänyt kollega ymmärsi tämän myös.

Eikä Kouvola osattomaksi muutoksen myötä jää. Eduskunnan sivistysvaliokunnan mietintöön liittyen ko. hallituksen esitykseen kirjattiin kappale, jossa vaaditaan Kouvolan kampusalueelle kehitettäväksi korvaavia, alueen tarpeisiin sopivia toimintoja Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa, Palmenian Kouvolan yksikössä sekä Kouvolan osaamiskeskuksen puitteissa. Myös opetusministeri Sari Sarkomaa pitää tätä tärkeänä, ja olenkin kutsunut hänet tutustumaan kauniiseen Kasarminmäen kampusalueeseemme.