Kouvolan Sanomista ( KS 5.4 2012 ) saimme lukea, että massiivisesta viranomaisoperaatiosta huolimatta kaksi ja puoli vuotta sitten alkanut Kouvolan China Centerin ajojahti on päättynyt tuloksettomasti. Tulokseksi ei voitane laskea sitä inhimillisen ja aineellisen kärsimyksen määrää joka aiheutettiin tänne saapuneille kiinalaisille yrittäjille. Miljoonia euroja maksanut operaatio oli täysi pannukakku.

On tietysti nyt aiheellista, että Kouvolan Sanomien toimitus kysyy artikkelissaan, että ”miltä mahtaa tuntua, kun viranomaiset syyttävät rikollisliigaan kuulumisesta ja raskaista rikoksista, kuulustelevat, pitävät lukkojen takana säilössä ja ykskaks vapauttavat, kun näyttö ei riitä syytteen nostamiseen”.

Kirjoitin jo 26.11.2009, että ”Rikosepäilyt Nordic China Centerin johtoa kohtaan ovat nostaneet kysymysten aallon, jossa Kouvolalle tarjotaan suurempaa roolia, kuin sille kuuluisi. Lisää vettä myllyyn ovat laittaneet maamme lehdistön valitettavan jokapäiväiset ja epätarkkuuksia täynnä olevat kirjoitukset. Kouvolan kaupunginhallituksen toivetta, että ”ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan”, on valitettavan huonosti noudatettu”.

Samalla kun lehti arvostelee viranomaisen toimintaa, voisivat he myös itse katsoa peiliin. Kun tilanne oli kuumimmillaan, minulle soitettiin toimituksesta ja kysyttiin mielipidettä asiaan, koska Aimo Ahti oli heidän mielestään syytettynä asiassa. Sanoin, että Ahti ei ole syytettynä, vaan häntä kuullaan asiassa. Minulle vastattiin, että ihan sama, iltapäivälehdet käyttävät sanaa ”syytetään”, joten lainaamme heitä asiassa.

Olisiko alueemme maakuntalehti voinut ottaa asiassa hieman asiallisemman kannan, kun sille olisi ollut selkeät perusteet? Huutia saivat kuitenkin niin kiinalaiset kuin Aimo Ahti, Yritysmagneetti, Sirkku Seila ja sitä kautta koko Kouvolan kaupungin elinkeinotoimi.

Kari Taskinen, Kouvolan Yritysmagneetin hallituksen entinen puheenjohtaja, on aiheellisesti yrittänyt kysyä näihin päiviin asti, kuka tai mikä taho sai aikaan tämän massiivisen ja turhan iskun Kouvolaan. Mielestäni asiallinen kysymys näiden tuhlattujen miljoonien jälkeen, sillä rajavartiolaitos ei lähtisi tällaiseen operaatioon ilman painavia syitä. Jonkun on täytynyt puhua Kouvolasta palturia ja paljon.

Onko China Center nyt käsitelty loppuun? Tuskin.

Kouvolan kehitysyhtiö, Kouvola Innovation, hyväksyi lähes miljoonan euron alaskirjauksen ja antoi pankin ostaa kiinteistöt 1,5 miljoonan euron hintaan. Saman pankin, jonka edustaja oli ensin ollut hyväksymässä alaskirjausta. Olisiko asia pitänyt tuoda suuruutensa ja luonteensa vuoksi hyväksyttäväksi Kouvolan kaupungin valtuustoon?  Ja ennen kaikkea, menivätkö asiat velallisen kannalta oikein?

Lehden esittämä viimeinen kysymys, ” miltä mahtaa ahdinkoon joutuneesta tuntua kun velkoja vie viimeisen omaisuuden pakkohuutokaupalla”, on aiheellinen mutta tarpeeton. Tiedämme vastauksen siihen.

Savon Sanomat uutisoi viime viikolla, että Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman yhdeksänpäiväisen Aasian vierailun tärkein kohde oli Kiina. Ei vähiten siksi, että Yhdysvallat on Kiinalle uskomattoman tärkeä vientimaa. Kiina myös lasketaan nykyään suurvallaksi, jolle Yhdysvallat on suunnattomasti velkaakin.

Kiinan katsotaan olevan maailmantaloudessa yhä voimakkaampi toimija, joka näin heittää haasteen myös Euroopalle ja Venäjälle. Värikkään ja väkirikkaan Kiinan odotetaan ottavan lisää tilaa länsimaiden markkinoilta.

Kouvolassa päivän kysymys on: Haluammeko olla tässä kehityksessä vielä mukana?

Vanhan Kouvolan kehitysyhtiölle Yritysmagneetille kaupunginvaltuuston päättämä peruslinjaus oli, että logistiikka ja suhteet idänkauppaan, siis Venäjälle ja Kiinaan, ovat prioriteetissa ykkösiä. Näin on menty tähän päivään asti, mutta miten tästä eteenpäin. Jatkammeko rohkeasti eteenpäin kehittämisen tiellä, jonka presidentti Obamakin on jo löytänyt, vai laitammeko päämme pensaaseen.

Rikosepäilyt Nordic China Centerin johtoa kohtaan ovat nostaneet kysymysten aallon, jossa Kouvolalle tarjotaan suurempaa roolia, kuin sille kuuluisi. Lisää vettä myllyyn ovat laittaneet maamme lehdistön valitettavan jokapäiväiset ja epätarkkuuksia täynnä olevat kirjoitukset. Kouvolan kaupunginhallituksen toivetta, että ”ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan”, on valitettavan huonosti noudatettu.

Viimeisimpänä (lainattu KS 24.11) oli PAM:in paljastukset Aimo Ahdin käyttämistä hierontapalveluista Valkealan hyvinvointikeskus Leishissä. Kun mukaan oli lisätty PAM:in omat kommentit palveluiden laadusta, oli mielestäni menty perinteisen ammattiyhdistyspolitiikan toimintojen ulkopuolelle.

Kokemusta tällaisesta törkypolitiikasta saimme ammattiyhdistysten taholta jo viime eduskuntavaaleissa, kun SAK yritti pönkittää omalla alatyylisellä mainonnallaan demariaatetta tunnetuin, mutta laihoin seurauksin. Kysyä voi nytkin miten tällainen journalismi vie jäsenistön edunvalvontaa eteenpäin? Onko ammattiyhdistysliikkeelle tällaisesta ajojahdin kaltaisesta toiminnasta imagollista etua?

Tiedä häntä, mutta Kouvolaa tai kouvolalaisia PAM:in jäseniä tällainen tapa hoitaa asioita ei auta.

Sivutuotteena on myös vauhditettu Kouvolan elinkeinotoimen alasajoa. On vaikea uskoa, että Kouvolan Yritysmagneettia voidaan kohta enää pitää varteenotettavana sopimuskumppanina, kun sen sopimusasioita lehtien palstoilla käsitellään. Yritysmagneetin selvitettyä vastuitaan Kouvolan kaupunginhallitukselle ja Innovation Oy:lle se tuskin toivoi, että asioita vuodettaisiin lehtiin. Takavuosina näin ei käynyt ja yritysten sijoittumista seudullemme voitiin toteuttaa sopijaosapuolien yhdessä sopimalla tavalla.

Kouvolan ei pidä mielestäni nyt painaa päätään pensaaseen. Yritysmaailmassa tuulee joskus vastaankin, mutta tulee niitä hyviäkin aikoja. Viime valtuustokaudella tehdyt linjaukset strategisista painopistealueista ovat edelleenkin käyttökelpoisia. Kouvola on tämän mittelönkin jälkeen rautatielogistinen risteysasema ja yhteytemme Kiinaan ja Venäjälle ovat hyvät, verrattuna vaikkapa muihin Suomen kaupunkeihin.

Voin vakuuttaa, että jos nyt luovutamme ja alamme uskomaan napakoiden julistamaa ivasanomaa, olemme varmasti häviäjiä. Suomen ja Kouvolan geopoliittinen asema on hyödynnettävissä vain omien toimien kautta.

Tällä hetkellä on viisautta odottaa poliisitutkinnan valmistumista, jotta tietäisimme aivan varmasti mitä on tapahtunut ja kenellä on vastuu.

Viikko sitten dokumentin tapaan tehty Silminnäkijän raportti Kouvolan China centeristä pistää minut miettimään. Oikeastaan se herätti minussa suuren kysymyksen. Mikä oli tämän ohjelman hyöty Kouvolalle? Ohjelmassa elinkeinotoiminnan asiantuntijana esiintynyt tohtori Soininen teki mielestäni taas kerran karhunpalveluksen Kouvolalle. Kannattaako kouvolalaisen valtuutetun yrittää väkisin antaa huono kuva asuinseudustaan – kyllä kilpailijat siitä huolehtivat muutenkin. Soininen on hyvä lääkäri, mutta ilman rakentavia ehdotuksia ja yhteistyökykyä politiikassa ollaan pahasti sivuraiteella.

Minun on vaikea arvostella ohjelmassa esiintyneitä kaupunginjohtaja Aimo Ahtia tai Yritysmagneetin toimitusjohtajaa Sirkku Seilaa. He tekevät sitä työtä, mitä valtuustomme heiltä edellyttää: luovat edellytyksiä yritystoiminnalle, niin ulkomaalaiselle kuin kotimaisellekin todella hyvin tuloksin. Saimme vasta myytyä logistiikka-alueeltamme omistamiamme huolintahalleja, joista saimme puhdasta voittoa reilut 9 miljoonaa euroa. Tämäkään asia ei olisi onnistunut, mikäli olisimme uskoneet 2000-luvun alussa kaikkia niitä epäilijöitä, joiden mielestä rautatielogistiikka ei kannata Kouvolassa. Onneksi pidimme päämme – nyt meillä on kansallisesti suuri rautatielogistiikkakeskus sekä alueelle on syntynyt yli 800 uutta työpaikkaa. Tämän lisäksi on työpaikkojen määrä kaiken kaikkiaan Kouvolassa kasvanut hyvin, vaikka meiltä on lopettanut toimintansa sellaiset suuret yritykset kuten Valio ja Karjaportti. Hyvällä elinkeinopolitiikallamme olemme välttyneet veroäyrin korotuksilta ja ihmisillä on töitä.

China centerin omistajat ostivat tehdasalueen tontteineen suoraan Valiolta. Ohjelmassa ilmoitettiin myyntihinnan olevan salainen. Toki, totta joka sana, mutta kauppahinta on aina ostajan ja myyjän välinen asia. Miksi ohjelmassa annettiin ymmärtää siinä olevan muka jotain hämärää? Esimerkiksi perjantain Kouvolan Sanomissa uutisoitiin Kouvolan lakritsan myynti Makeisneuvos Oy:lle. Uutisen viimeisenä asiana ilmoitettiin, että kaupan hintaa ei paljasteta. Tämä on yleinen ja hyväksytty tapa, mitäpä se muille osapuolille kuuluisikaan.

Pilvilinnan, kasarminmäellä olevan kerrostalon myyntiä ihmeteltiin myös Soinisen voimin. Ohjelmassa ei vaivauduttu kertomaan, että rakennuksen remontointia oli lykätty, koska se olisi jouduttu rahoittamaan kaupungin omasta pussista tai velkarahalla. Myyntihinnan selvittyä ilmoittautui rakennukselle muitakin ostajia, olihan tarjoaminen helppoa kun tietää mitä tarjoaa. En kiellä, etteikö olisi ollut mahdollista kilpailuttamalla saada vapailta markkinoilta kertaluontoisesti parempi hinta, mutta kuten muista jälkeenpäin jätetyistä tarjouksista voidaan päätellä, ei hintaluokka aivan väärä ollut nytkään. Myymällä talo suoraan kiinalaisille ja siirtämällä remontoinnin kustannukset heille säästimme selvää rahaa, ja voimme helpottaa tulevaisuudessa heidän kotoutumistaan Kouvolaan.

Yritysmagneetti auttoi kiinalaisia kaupassa, koska tiesi heidän etsivän sijoituspaikkaa liiketoiminnalleen Suomesta. Kouvola onnistui siinä missä esimerkiksi Helsinki ei onnistunut. Kiinalaiset liikemiehet ovat ilmoittaneet haluavansa sijoittua Kouvolaan, koska sijaintimme on logistisesti hyvä suhteessa Venäjään, kovasti kasvavaan kauppapaikkaan. Syyt ovat muuten samat kuin kaikilla eurooppalaisilla suuryrityksillä, jotka jo ovat täällä Kouvolan logistiikka-alueella. Se, miten kiinalaiset liikemiehet menestyvät yritystoiminnassaan, on toki heidän asiansa. Aivan kuten on Nokian asia, kuinka heidän kännykkänsä myyvät maailmalla. Toki toivon, että kauppa kukoistaa China centerissä, niin kuin muuallakin alueellamme, ja saamme sitä kautta seutukunnastamme uudelleen muuttovoittokunnan.

Tarkemmin ajateltuna, miten me kouvolalaiset voimme mitenkään arvostella kiinalaisia ihmisiä maahanmuuttajina. Eivätkö he tee juuri niin kuin toivoisimme kaikkien maahanmuuttajien tekevän: ostavat meiltä tyhjäksi jääneen teollisuuskiinteistön, perustavat siihen oman toimipaikan sekä ostavat vielä remontoitavan kerrostalon asunnoksi työntekijöilleen. Millä järjellä tätä voi vastustaa? Toinen kysymys on, että miksi meidän tulisi torjua niitä yrityksiä, jotka seutukuntaamme sijoittavat. Kun globalisaatio on nyt meille päin työtä ja työpaikkoja tuomassa, niin kannattaako pilata asia omalla ymmärtämättömyydellä ja suvaitsemattomuudella.

Silminnäkijän raportti oli minusta huonosti tehty. Se pyrki vain jättämään ilmaan kysymyksiä epäilyksen varjolla – aivan kuin kiinalaisissa olisi lähtökohtaisesti jotain vikaa kauppakumppanina. Vanhoja asioita, vanhoilla kaunoilla höystettynä ja siksi Soinisen esiintymisen ymmärrän. Mutta miten Yle tällaiseen voi sortua?