Pääasia kuitenkin oli, että demareiden esitys koko esityksen hylkäämiseksi ja oman tuotannon lisäämiseksi tuli hylätyksi. Se olisi ollut kaupungille noin 15 miljoonaa euroa kalliimpi vaihtoehto tilanteessa, jossa talouden tasapainottamisen tarve on jo nyt 35 miljoonaa euroa. Esitys oli niin jalat irti maasta, että ihan hirvitti ajatus äänestyksen häviämisestä.

Hyvän kampanjan demarit ja perussuomalaiset asian puolesta olivat tehneet. Vanhuksia oli peloteltu lehtien palstoilla mitä ihmeellisimmillä asioilla. Mainittakoon räikeimmät Anssi Tähtisen (ps) esittämät skenaariot kuten ravinnon puute, hygienian laiminlyönnit ja tulevat makuuhaavat. Todella kummallista politiikan tekemistä sanon minä.

Totuuden nimessä arvasin tämän farssin tapahtuvaksi juuri eilisessä kokouksessa. Nimittäin edellisessä valtuustonkokouksessa demarit sanoutuivat irti talouden tasapainotustalkoista, mikä on valtuuston suurimmalta ryhmältä aika vastuutonta toimintaa. Takana on tietenkin perussuomalaisten suosion nousun pelko, mikä nyt laittaa koko ryhmän oireilemaan hälyttävästi. Taitaa olla turhia kaupungin talouteen vakavasti suhtautuvan politiikan odotukset ennen syksyn kuntavaaleja säikähtäneestä demarilaumasta.

Kouvolan Sanomien toimittaja sanoi minun hyökänneen voimakkaasti demareiden linjauksia vastaan. Niin teinkin, sillä minusta Kouvolan talous on siinä tilassa, että sen kanssa ei voi leikkiä enää tällä tavalla. Vastuullisuus talouden hoitoon tulisi nyt viimeistään löytyä.

Mikäli rakenteista ei saada aikaan säästöjä, on kaupungin taloutta korjattava muilla, paljon radikaaleimmilla keinoilla, sillä velanotto on jo saatava loppumaan. Kyseeseen tulevat silloin lähinnä veronkorotukset ja henkilöstön irtisanomiset suoja-ajan jälkeen. Toimenpiteitä, joita yksikään poliitikko ei halua olla tekemässä, ei ennen vaaleja, eikä vaalien jälkeen.

Hallituspuolueiden edustajat eivät yleensä tee mainitsemiasi raha-asia-aloitteita, koska ovat vastuussa muutenkin valtiontalouden budjetin toteutumisesta. Tämän lisäksi he puolustavat reilua tuhatta valtioneuvoston esitystä valiokunnissa ja suuressa salissa. Suomalaiseen politiikan tekemiseen kuuluu, että opposition edustajat tekevät paljon lisätalousarvioesityksiä, jotka kaatuvat äänestyksissä, esityksiä jotka ovat usein kopioita edellisiltä vuosilta.

Olet tomerasti puuttunut kirjallisilla kysymyksillä kansakuntaa askarruttaviin kysymyksiin. Esimerkiksi kelpaavat saimaannieriän luonnonkannan pelastaminen, Soneran laajakaistatarjonta ja hinnoittelu sekä kaivosalan lupajonon nopea purkaminen ja luonnonvarojen nopea hyödyntäminen. Entisenä toimittajana löydät joka päivä mielenkiintoista kysyttävää vastuullisilta ministereiltä.

Olet myös tehnyt esityksen määrärahan osoittamiseksi valtatien 6 leveäkaistatien loppuun saattamiseen tieosuudella Hevossuo – Nappa. Esitys on hyvä, mutta se on aivan samansisältöinen kuin edustaja Tiilikaisen ja monien muiden aikaisempien edustajien määrärahaesitykset valtatie 6:lle. Mitään muita määrärahaesityksiä ei ole kopioitu eduskunnassa niin paljon kuin tiestön kunnon parantamiseen kohdistuvia.

On älyllistä epärehellisyyttä verrata itseään hallituspuolueen edustajiin. Edustajien toimenkuva on erilainen sen mukaan kuuluvatko he oppositioon vai hallitusrintamaan. Hallituspuolueiden edustajat vievät eduskuntakauden alussa yhteisesti sopimansa hallitusohjelman kirjaukset päätökseen. Siihen minkälainen sopimus on, vaikuttaa suuresti se, onko meillä omaa edustajaa sopimusta sorvaamassa.

Kun kautesi lähestyy loppuaan, kerro kuinka moni esityksistäsi on mennyt läpi käsittelyssä, niin saamme tietää työsi todellisista tuloksista. Veikkaukseni on puhdas nolla – tulos jonka teitte hallitusneuvotteluissa jää siis voimaan.

Toimintatapa oli sama kuin hänen ministerikollega Wallinilla jokunen aika sitten. Luulin, että jopa RKP:n pistepussi olisi ollut jo niin tyhjä, että tämän kaltainen uudelleen hölmöily ei toistuisi.

Kouvolan kahta kansanedustajaa tai kaupungin johtoa ei asioiden kulusta voi syyttää. Kaikki tehtiin ja vähän enemmänkin, mutta ahneus vei voiton. Tämmöisen poliittisen teatterin edessä kaikki edunvalvontatoimet ovat tehottomia. Jos päätös perustuisi toimikunnan faktoihin, olisi asia toinen, asioista voisi keskustella. Nyt RKP:n ministeri teki sitä mitä häneltä odotettiin, kielipolitiikkaa omaan pussiin.

Hieman ihmettelin puoluetoverini elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen lausuntoa aamun lehdessä ( 4.5). Hän sanoo, että mitään keskusteluja ei ole hallitusryhmien kanssa käyty asian tiimoilta. Tämä tarkoittaa, että vaikka Kouvola on pitänyt ministeri Häkämiehen hyvin informoituna asioiden tilasta, ei hän ole katsonut asiakseen ottaa esille oman vaalipiirinsä tärkeää asiaa ministeri Henrikssonin kanssa. Ajanpuutteesta ei voi olla kysymys, istuvathan he samassa ministerityöryhmässä ja tapaavat lähes päivittäin.

Toimenpiteet joita Häkämies nyt ehdottaa, eli ehdotuksen puiminen läpikotaisin, taustojen läpivalaiseminen, faktojen esiin kaivaminen, tulevat kaikki jälkijättöisinä ja siksi niin turhina. Kun asia on päässyt tähän pisteeseen, niin on mahdotonta kääntää tätä junaa tai ministeri Henriksson menettää kasvonsa omiensa piirissä.

Tämä päätös oli kielipolitiikkaa, jota varten RKP:n edustajat siellä ovat, ei siihen järkipuhe auta. Henriksson sai pitää Vaasan ja Katainen Kuopion, niin yksinkertaista se on. Tämä valtion toimintojen sijoittelu on kauppaa jota käydään ministereiden kesken, siksi se oma ministeri on kaikille niin tärkeä.

Mikäli ikäihmisten palveluverkkosuunnitelma menee läpi vielä valtuustossa, siirtyy osa kaupungin tuottamasta laitoshoidosta yksityisten palvelutuottajien tehostettuun palveluasumiseen. Kaupunki pitää edelleen suurimman osan ikäihmisten palveluista omana toimintanaan, mutta säästää tällä toimintojen järkeistämisellä noin seitsemän miljoonaan euroa vuodessa. Demareille järjestely ei sovi, koska palveluntuottajana olisi yksityinen yrittäjä.

Demareiden sanouduttua irti jo aikaisemmin kaupungin talouden tasapainottamisohjelmasta saattoi politiikkaa seuraava arvata sen tietävän ainoastaan ja vain vaikeuksia toimintojen kehittämiselle. Demarit tekevät nyt kuntavaalipolitiikkaa vastustamalla ikäihmisten palveluverkkomuutoksia unohtaen ikääntyvien ihmisten palveluiden varsin mittavat investointitarpeet.

Omien, ideologisten ja varsin itsekkäiden päämäärien ajaminen on tässä taloudellisessa tilanteessa mielestäni huonoa politiikkaa.

Onkin erikoista, että juhlapuheissaan vanhustenhuollon parannuksia ajavat sosialidemokraatit vastustavat nyt uusien, nykyaikaisten ja toimivien tilojen rakentamista. Tämä vastustus voi olla heidän mieleistään hyvää kuntavaalipolitiikkaa, mutta kärsijöinä tässä ovat palveluita odottavat ikäihmiset.

Huomiotta ei jää myöskään se, että jos ikäihmisten palveluverkkosuunnitelma kaatuu, tarkoittaa se yli seitsemän miljoonan euron menetystä kaupungille. Tämä seitsemän miljoonaa joudutaan etsimää palveluita vähentämällä, veroja korottamalla sekä työntekijäkuluja karsimalla.

Olisin kovin tyytyväinen mikäli demarit miettisivät vielä kerran ikäihmisten palveluiden sotkemista omaan kuntavaalikampanjaansa. Mikäli tämä ei sovi, syksyn vaalikampanjasta uhkaa tulla katastrofi tuen tarpeessa oleville ikäihmisille. Onko oikein, että uudet, nykyaikaiset ja toimivat tilat jäävät rakentamatta ja pienestä eläkkeestä he itse vielä maksavat kohonneita kuntaveroprosentteja.

Ihalainen on siis vanhojen työkavereidensa ja neuvottelukumppaniensa kanssa samoilla linjoilla tulevaisuuden arvioissaan. Kuinkas muuten, onhan arvio hänen omasta onnistumisestaan siinä parempi.

Ihalaisen mukaan hänen uskomuksensa on oikeampi, koska valtionvarainministeriön virkamiehet eivät osaa ottaa huomioon työterveyshuollon kehittämistä, osatyökykyisten palaamista töihin, työpaikoilla luotavia henkilökohtaisia työllistymissuunnitelmia ikääntyneille tai sitä, että masennukseen liittyviä toimia viedään käytäntöön.

Ihalaisen mielestä yllä luettelemani asiat pidentävät työuria puolella vuodella. Ihalainen on turhan vaatimaton, hän olisi voinut pidentää tällä hötöllä työuria huoletta jopa vuodella, koska kysehän on vain arviosta. Ja tietysti uskon voimasta työterveyshuoltoon, osatyökykyisiin, työllistymissuunnitelmiin ja masennuksen hoitoon tulevaisuudessa.

Tämä unelmahöttö siis kelpaa Ihalaiselle, vapauttaahan se hänet sopivasti ministeriönsä yhdestä suurimmasta murheenkryynistä. Samalla se armahtaa myös demarit niin kiusallisesta keskustelusta työurien pidentämisestä ja oikeista toimista työurien pidentämiseksi. Annettu vaalilupaus tulee siis hoidettua helposti – unelmoimalla ja haaveilemalla.

Ajattelumalli on tuttu myös kuntapolitiikassa. Aikanaan demarivetoisissa kunnissa tehtiin positiivinen talousarvio lisäämällä tuloja niin paljon, että kulut peittyvät ja talous näyttää hyvältä. Asiaa korjailtiin myöhemmin pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa. Samalla ajattelumallilla, jossa lisätään kuvioon utopiaa ja vain arvioitavia asioita, saadaan nyt työurien pidentymiset näyttämään jo hoidetulta asialta.  

Sopii vain toivoa, että työministeriön laskentamallit eivät tartu valtionvarainministeriön virkamiehiin, vaan että he pysyvät tiukasti faktoissa tehdessään ensivuoden talousarviota.

On tietysti nyt aiheellista, että Kouvolan Sanomien toimitus kysyy artikkelissaan, että ”miltä mahtaa tuntua, kun viranomaiset syyttävät rikollisliigaan kuulumisesta ja raskaista rikoksista, kuulustelevat, pitävät lukkojen takana säilössä ja ykskaks vapauttavat, kun näyttö ei riitä syytteen nostamiseen”.

Kirjoitin jo 26.11.2009, että ”Rikosepäilyt Nordic China Centerin johtoa kohtaan ovat nostaneet kysymysten aallon, jossa Kouvolalle tarjotaan suurempaa roolia, kuin sille kuuluisi. Lisää vettä myllyyn ovat laittaneet maamme lehdistön valitettavan jokapäiväiset ja epätarkkuuksia täynnä olevat kirjoitukset. Kouvolan kaupunginhallituksen toivetta, että ”ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan”, on valitettavan huonosti noudatettu”.

Samalla kun lehti arvostelee viranomaisen toimintaa, voisivat he myös itse katsoa peiliin. Kun tilanne oli kuumimmillaan, minulle soitettiin toimituksesta ja kysyttiin mielipidettä asiaan, koska Aimo Ahti oli heidän mielestään syytettynä asiassa. Sanoin, että Ahti ei ole syytettynä, vaan häntä kuullaan asiassa. Minulle vastattiin, että ihan sama, iltapäivälehdet käyttävät sanaa ”syytetään”, joten lainaamme heitä asiassa.

Olisiko alueemme maakuntalehti voinut ottaa asiassa hieman asiallisemman kannan, kun sille olisi ollut selkeät perusteet? Huutia saivat kuitenkin niin kiinalaiset kuin Aimo Ahti, Yritysmagneetti, Sirkku Seila ja sitä kautta koko Kouvolan kaupungin elinkeinotoimi.

Kari Taskinen, Kouvolan Yritysmagneetin hallituksen entinen puheenjohtaja, on aiheellisesti yrittänyt kysyä näihin päiviin asti, kuka tai mikä taho sai aikaan tämän massiivisen ja turhan iskun Kouvolaan. Mielestäni asiallinen kysymys näiden tuhlattujen miljoonien jälkeen, sillä rajavartiolaitos ei lähtisi tällaiseen operaatioon ilman painavia syitä. Jonkun on täytynyt puhua Kouvolasta palturia ja paljon.

Onko China Center nyt käsitelty loppuun? Tuskin.

Kouvolan kehitysyhtiö, Kouvola Innovation, hyväksyi lähes miljoonan euron alaskirjauksen ja antoi pankin ostaa kiinteistöt 1,5 miljoonan euron hintaan. Saman pankin, jonka edustaja oli ensin ollut hyväksymässä alaskirjausta. Olisiko asia pitänyt tuoda suuruutensa ja luonteensa vuoksi hyväksyttäväksi Kouvolan kaupungin valtuustoon?  Ja ennen kaikkea, menivätkö asiat velallisen kannalta oikein?

Lehden esittämä viimeinen kysymys, ” miltä mahtaa ahdinkoon joutuneesta tuntua kun velkoja vie viimeisen omaisuuden pakkohuutokaupalla”, on aiheellinen mutta tarpeeton. Tiedämme vastauksen siihen.

Kiviniemi esitti myös näkemyksen, että Kouvolan kuntaliitokseen olisi vanhoja kuntia pakotettu mukaan. Jälleen väärin, kaikki kunnat tulivat mukaan omien valtuustojensa päätösten aikaansaannoksina. Ainoa joka pakotti johonkin, oli seutukuntamme kehityskäyrä, joka näytti pitkää miinusta. Vanhat kunnat velkaantuivat ja kurjistuivat ilman, että suuntaan tai vauhtiin pystyttiin oleellisesti vaikuttamaan. Ainoa lohtu oli, että Kotkalla on enemmän velkaa.

Ihmettelen myös edustaja Tossavaisen toimintaa eduskunnassa. Kouvolan kuntaliitoksen jatkuva haukkuminen ei auta seutukuntamme ylös nostamisessa. Kuntaliitoksen edut tulevat esiin viiveellä, koska laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta niin velvoittaa.  Jatkuva haukkuminen vahingoittaa koko seutukuntaa ja vaikeuttaa niiden tahojen toimia, jotka asioille jotain haluavat tehdä.

Kouvolassa on kuntaliitoksen jälkeen tehty oikeita toimia. Niiden vaikutukset näkyvät vuosien päästä. Toimintatavat muuttuvat, jotta pystymme hyödyntämään kaupungin henkilöstön eläköitymisen mahdollisimman hyvin. Nyt meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen minkälainen kotikaupunki meillä on tulevaisuudessa.

Tulevien sukupolvien kannalta katsottuna tekemämme ratkaisut ovat reiluja. Ilman nyt tehtyjä päätöksiä lapsemme maksaisivat tulevaisuudessa huomattavasti korkeampaa kuntaveroa palveluiden ylläpitämiseksi samalla kun työeläkemaksut ja muut verot nousevat. Jos me emme nyt osaa säästää tai uskalla tehdä päätöksiä, ei tulevilla sukupolvilla ole mistä säästää.

Keskustelua käydään mielestäni asian kannalta katsottuna erikoisin motiivein, onhan kuntauudistuksessa kyseessä tulevaisuutemme kannalta katsottuna hyvin merkittävistä asioista. Työikäisen väestön pieneneminen ja huoltosuhteen heikentyminen asettaa meidät tilanteeseen, jossa palveluiden edes jonkin tasoinen säilyttäminen vaatii meiltä rohkeita toimenpiteitä.

Sen sijaan, että keskustelua käyvät nyt tämänhetkisten kuntien, oman paikkansa puolesta pelkäävät luottamusmiehet ja edustajat, kaipaan keskusteluun mukaan tämän päivän nuoria, jotka todellisuudessa ovat tekemättömien päätösten maksumiehiä. Liian vähälle huomiolle jää se tosiasia, että painolasti jonka lataamme päättämättömyydellämme tuleville sukupolville, alkaa olla jo nyt liian suuri kestettäväksi.

Lapsemme ja lasten lapsemme tulevat joka tapauksessa maksamaan korkeimpia työeläkemaksuja, jotta nykyisestä eläköitymisestä selvitään. He tulevat maksamaan korkeampaa kunnallisveroa, jotta selviämme tulevista terveys- ja vanhuspalveluista. Heidän tulo- ja kokonaisveroprosenttinsa kohoaa myös jotta selviämme valtionveloista, joilla on pidetty yllä elintasoa nykyisten sukupolvien aikana.

Lisäksi suuri osa jo nyt työmarkkinoille tulevista nuorista ei saa samanlaista vakinaista työsuhdetta kuin vanhempansa, vaan tekevät erilaisia pätkä-, osa-aika-, vuokratyösuhteita. Varmuudella myös lakisääteisten palveluiden määrää tullaan vähentämään juuri nuorten kohdalla, jotta palvelut pystyttäisiin järjestämään vanhemmille sukupolville. Palkintona tästä he tulevat tekemään huomattavasti pidemmän työuran kuin vanhempansa, jotta olisi edes laskennallinen mahdollisuus Suomella ja suomalaisilla selvitä tulevista koitoksista.

Lähidemokratian katoamista käytetään lähipalveluiden katoamisen ohella syynä torjuttaessa kuntauudistusta. Verrattaessa tämän päivän mahdollisuuksiin vaikuttaa päätöksentekoon asia tuntuu hieman oudolta. Nykyinen kuntarakenne on ajalta, jolloin liikuttiin vielä hevospeleillä ja kirjoitettiin kirjeitä sulkakynällä. Tänä päivänä välimatkat päättäjiin ovat käytännössä poistuneet kokonaan. Kännykät, facebook, sähköposti, internet yms. jo nyt pitävät huolen, että niin kansanedustajat kuin kunnanvaltuutetut ovat tavoitettavissa ympärivuorokauden. Lähidemokratiaa on niin paljon kuin sitä halutaan olevan – mahdollisuudet ovat lähes rajoittamattomat!

Kuntaliitos vaikuttaa usein myös totuttuihin lähipalveluihin. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisellä pystytään kuitenkin varmistamaan lähipalveluiden olemassa olo, vaikka paikka vaihtuu tai etäisyys kasvaa.  Mielestäni on hyväksyttävä se tosiasia, että ympäristössämme tapahtuu muutoksia ja niihin tulee sopeutua. Ajallisesti palvelut ovat kuitenkin huomattavasti lähempänä kuntalaista kuin silloin ennen.

Minun on vaikea uskoa, että nuorisomme näillä tiedoilla vastustaisivat hallinnon tehostamista tai toiminnan järkeistämistä vaikka se tarkoittaisi kuntarajojen muuttumista. Nuorilla ei yksikertaisesti ole varaa rakastua reilut sata vuotta sitten piirrettyihin kuntarajoihin.

Kuntauudistuksen hyödyt tulevat vasta pitkällä viiveellä ja siksi sen tekemiseen on kiire. Nykyinen laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta määrittelee alkuvaiheessa niin henkilöstön kuin palvelurakenteenkin aseman hyvin tarkkaan. Onkin älyllistä epärehellisyyttä sanoa kuntauudistusta kalliiksi ja vaatia tutkimustuloksia kuntauudistuksen hyödyistä etukäteen. Rakenteellisten uudistusten hyödyt eivät näy talouden kirjanpidossa seuraavana vuonna, vaan ajan päästä.

Mielestäni tulee antaa kaikki kunnia ja kiitos aikaisemmille sukupolville hyvin tehdystä edunvalvonnasta. Teitte silloin siinä ajassa vastuullista ja kauaskantoista tulevaisuuspolitiikkaa, jolla on pärjätty tähän päivään asti. Nykyisten päättäjien onkin tehtävä nyt tässä ajassa ja uusilla tiedoilla samanlaisia, yhtä hyviä ja vastuullisia päätöksiä. Kyky tehdä päätöksiä ajassa edelleen ratkaisee kohtalomme.  Tulevien sukupolvien näkökulmasta meillä ei ole varaa olla tekemättä kuntauudistuksia.

Asiaan pyydettiin kuntaliiton lakimiehen Heikki Harjulan kommenttia keskustelun pohjaksi.

Hänen lausuntonsa on kahden sivun mittainen, mutta hän mm lausuu seuraavaa. ”Kun lahjustuomio ei ole lainvoimainen ja Ahdille tuomittu rangaistus on melko lievä, irtisanominen tai purku ei voine tulla kysymykseen. Ainakin riski toimenpiteiden laillisuudesta olisi ilmeinen.

Liki kahdentunnin mittaisen pohdinnan jälkeen kaupunginhallitus tuli äänestyksen jälkeen lopputulemaan, että merkitään käräjäoikeuden tuomio tiedoksi ja jäädään odottamaan lainvoimaista päätöstä hovioikeudesta.

Aamun lehdessä, ihmeekseni, kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki kommentoi kaupunginhallituksen päätöstä käsien pesuksi ja vastuun pakoiluksi. Käsittely oli kyllä kummallinen kun hän itse ei pystynyt tekemään päätöksen pohjaksi omaa esitystään vaan muotoili sen käydyn keskustelun perusteella. Ja kokouksen jälkeen sanoutui siitä sitten muodollisesti irti arvostelemalla hallituksen päätöstä eli omaa esitystään.

Osa kaupungin hallituksen jäsenistä olisi halunnut tehdä Erillisen sopimuksen kuntaliiton lausunnosta huolimatta. Halu näpäyttää Ahtia elää siis voimakkaana edelleen. Samanlaistahan se oli jo silloin vanhan Kouvolan aikaan, yhtä hiekan kaivamista jalkojen alta. Ei sopinut, että Ahti ja Kouvola tekivät elinkeinopolitiikkaa joka synnytti työpaikkoja seutukunnalle, vaan aina piti yrittää saavutuksia jollain tavalla himmentää.

Totuuden nimessä täytyy sanoa, että harmaaksi seinäruusuksi Ahtia ei voi kaupunginjohtajana sanoa. Sattui ja tapahtui milloin mitäkin, mutta totuuden nimessä on sanottava – tuloksiakin syntyi! Mielestäni Aimon kohdalla voidaan sanoa, että hyödyt ovat olleet haittoja suuremmat.  

On selvää, että virkamiehen on toimissaan käyttäydyttävä nuhteettomasti. Samalla on kuitenkin myös muistettava, että ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan. Itse en olisi kovinkaan vakuuttunut, että käräjäoikeuden tuomio jää voimaan sellaisenaan. Niin huteralla pohjalla se on.

On valitettavaa, että Kouvolan Kiina- asiat eivät lähteneet sellaiseen lentoon kuin halusimme. Kuitenkin on hyvä muistaa, että ne olivat vain pieni osa Kouvolan logistiikkatoimialaa, joka tuotti Kouvolan kassaan miljoonia euroja.

Paikallisten karvalakkituomioistuinten aika on mielestäni ohi. Kouvolalaisena olen huolissani siitä, mitä elinkeinopolitiikan tai minkä tahansa muun toimialan kehitykselle käy, jos alamme kivittämään niitä, jotka ovat jotain yrittäneet asioiden eteen tehdä. Yhdessä eteenpäin toista tukien tulee parempaa jälkeä. Vanhat kaunat tulisi nyt viimeistää heittää roskakoppaan.

Muutaman huomion voi kuitenkin vaalien tuloksesta tehdä, olihan lopputulos monessa mielessä historiallinen. Vaalien voittajiksi toiselle kierrokselle nousivat mielestäni positiiviset, eteenpäin menevät ja tulevaisuutta edustavat ehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Ei syntynyt perinteistä oikeisto/ vasemmisto asetelmaa johon esimerkiksi Paavo Lipponen oli itsensä valmistanut.

Vaalien yhdeksi ilmiöksi voidaan sanoa vasemmiston luisumista vain reilun 12 % kannatukseen. Se on niin alhainen, että en pysty sitä vielä kunnolla ymmärtämään. Tarkoitan perinteistä vasemmistoa, en siis laske mukaan Vihreitä, vaikka ne sinne aika usein kuuluisivatkin.

Ei ollut enää edes Jytkyn aika. En väitä, että Soinin kannatuslukemat kuvaisivat puolueen kannatusta, mutta jotenkin tuntuu siltä, että perinteiset Keskustan kannattajat ovat antaneet jo hieman jätevesiasetusta anteeksi ja nyt palaamassa ruotuun. Kiitos kuuluu Paavo Väyryselle ja hänen masinoimalle kenttäorganisaatiolle.

Liikkuvia ääniä oli taas paljon, mutta nyt ne eivät  jääneet Soinin haaviin. Toki ei vaalikampanjaa voi menestyksellisesti hoitaakaan lomailemalla, vaan töitä olisi tarvinnut tehdä Soininkin. Ei riitä, että vaalipäällikkö ja muutama kansanedustaja vakuuttavat ehdokkaan olevan tosissaan, jos se ei ehdokkaasta itsestään näy. Häviö Vihreille, perussuomalaisten arkkivihollisille, ei varmasti kuulunut suunnitelmiin.

Pekka Haaviston eteneminen toiselle kierrokselle oli vanhan Jytkyn veroinen menestystarina. Selvältä takamatkalta varteenotettavaksi haastajaksi muutamassa kuukaudessa on loisto suoritus. Varsinkin nuoret, ei niin puoluesidonnaiset, tuntuivat olevan Haavisto takana.

Eva Biaudeen kampanjan yhtä pääsanoman käsittelyä ihmettelin, hän kyllä saarnasi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta, mutta toivoi saavansa naiset itseään äänestämään. Eva Biaude siis esiintyy sen puolesta, että sukupuoli ei olisi ratkaiseva asia henkilövalinnoissa, vaan henkilön ominaisuudet. Hän kuitenkin toivoi sukupuolisidonnaista äänestyskäyttäytymistä itsensä hyväksi. Sanoman aitous jäi ainakin minulle hieman avoimeksi.