Kun presidenttiehdokas Sauli Niinistö ilmoitti oman kantansa laittomista lakoista, ollen laittomien lakkojen sakkojen korottamisen kannalla, heräsivät ammattiyhdistysten lakkokenraalit talviunestaan. Ammattiliitto Pron puheenjohtajan Antti Rinne, AKT  puheenjohtaja Timo Räty sekä Teamin Timo Vallittu huomasivat hetkensä koittaneet ja yrittävät nyt kantaa oman kortensa presidentinvaalitaistoon.

Heitä ei kiinnosta nyt se, että ei Niinistöllä ole mitään huomauttamista työntekijän lakko-oikeuteen työtaistelun äärimmäisenä keinona, mutta laittomuuksiin hän puuttuisi terhakammin. Minusta olisi kyllä äärimmäisen ihmeellistä jos presidenttiehdokas olisi laittomien lakkojen tai muidenkaan laittomuuksien hyväksyvällä kannalla.

Ihmettelen enemmän lakkokenraalien rajua ulostuloa laittomuuksien puolustajina, ovathan he niitä sopimusyhteiskunnan kivijalkoja ja takuumiehiä. Miehiä, jotka saavat leipänsä sopimisen kautta – ei laittomuuksiin yllyttämisestä.

Toinen punakoneen käynnistysyritys on ehdottomasti valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen haaste muille puolueille ja presidenttiehdokkaille veronkorotustalkoisiin. Nämä talkoot on suunniteltu vain varakkaille ihmisille, sen enempää määrittelemättä sitä, missä se varakkaan kansalaisen raja kulkee.

Eli tehtäisiin valtionvarainministerin työt tästä eteenpäin talkoilla, tai ainakin silloin kun on ikäviä uutisia kansalaisille? Populismia sanon minä, koska yleisesti on tiedossa, että Suomessa on niin vähän rikkaita ihmisiä, että saadut laskennalliset verotulojen lisäykset ovat valtiontalouden kannalta nimellisiä. Ottaen huomioon vielä sen tosiasian, että tässä rikkaiden kansanosassa osataan verosuunnittelun alkeet sen verran hyvin, että vaikea on kuvitella valtiolle kovin muhkeaa saalista.

Eroa viime hallituskauden valtionvarainministeri Jyrki Kataisen toimiin työttömyyden estämiseksi ja sen haittojen hoitamiseksi on paljon. Siinä missä Katainen halusi lisätä työllistämisen edellytyksiä verovarojen kasvattamiseksi, niin Urpilainen haluaa vain verottaa kansalaisia lisää ja torjua vielä menojen leikkaukset. Nähtäväksi jää, onko tämän operaation saldo edes positiivinen ja onko edessä sen vuoksi demareilla taas yhden vaalilupauksen rikkominen. Nimittäin arvonlisäveron korottaminen on sellainen talkoo johon kaikki osallistuvat.

Näin jälkikäteen on helppo todeta, että se Lipposen PÖÖÖ-video olisi saanut jäädä tekemättä ja sen mukana demareiden gallupkannatus romahtamatta. Nyt on ilmassa vähän sellaista henkeä, että demareiden leireissä paniikki leviää ja silloin selvät asiat sotketaan ja vaikeat jätetään sijoilleen.

Olemme nähkääs kohta sellaisen tosiasian edessä, että vasemmisto joutuu päättämään millaisen porvarin taakse he menevät presidentinvaalien toisella kierroksella. Onko ehdokas hallituspuolueesta vai oppositiosta. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Presidentinvaalien ennakkoäänestyksen kohta alkaessa, on erilaiset gallupit tulleet entistä mielenkiintoisemmiksi seurata. Pienetkin prosenttiyksiköiden muutokset aiheuttavat kovin erilaisia tulkintoja ehdokkaiden välisistä eroista. Erään tulkinnan mukaan Sauli Niinistön kannatus on laskenut dramaattisesti vaikka muiden ehdokkaiden yhteenlaskettu kannatus jää Niinistöä heikommaksi. Jos näin on vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen, ei toista kierrosta tarvita.

Ilolla otan vastaan Pekka Haaviston kannatuksen kasvun. Hän on kampanjoinnissaan pystynyt tuomaan omaa persoonaansa ehkä kaikkein parhaiten esiin. Rauhallinen ja asiantunteva esiintyminen on hyvää mainosta tässä presidenttivaalikampanjaviidakossa. Hän on selvästi saanut eniten epävarmoja äänestäjiä pohtimaan omaa kantaansa ensimmäisellä kierroksella.  Pidänkin häntä varmimpana ehdokkaana toiselle kierrokselle Niinistön seuraksi.

Paavo Väyrynen on yrittänyt keventää omaa julkisuuskuvaansa vitsailemalla lähes jokaisesta asiasta. Se kuinka uskottavaa se on Kekkosen ajan mieheltä, jää nähtäväksi. Epäily tuskin kuuluu kuitenkaan kaikkein vankimpien Keskustan kannattajien toimenkuvaan. Parhaan kuvan sain uskosta Paavon kaikkivoipaisuuteen Timo Kallilta, viime kauden Keskustan eduskuntaryhmän ryhmyriltä saunaosaston turinoissa. Kun häneltä tiedusteltiin Väyrysen mahdollisuuksia eduskuntavaaleissa päästä läpi Uudeltamaalta, hän vastasi, että Paavo tulee läpi niin kauan kuin henki pihisee ja pari kautta sen jälkeenkin.  Sen me nyt tiedämme pettäneen, mutta Väyrynen säästelikin itseään suurempiin koitoksiin.

Paavo Lipposelle viimeiset galluptulokset eivät ole luvanneet hyvää. Alun terhakka kannatus taisi kuvata enemmän Kokoomuksen pelkoa Lipposen jykevään ja töksähtelevään johtamistyyliin. Nykyiset tulokset taitavat näyttää enemmänkin, että Lipposen edustama sosialidemokratia ei ole sama mitä kannattajat odottavat.

Oma lukunsa on hänen kiukuttelu lehdistön kanssa. Se mikä onnistui pääministerinä ollessa, ei ole nyt sopivaa, kun ehdokkaalla pitäisi olla nöyryyttä edes hitusen.

Lipposen TV-mainoksen saama tyrmäävä vastaanotto ei mielestäni ollut ehdokkaan oma moka. Laittaisin sen kampanjatiimin virhearvioinnin piikkiin. Sillä tuskin on Lipposen vika, että hänen annetaan sanoa 20 sekunnin mainoksessa PÖÖÖ ja siihen perään viiden sanan lauseen. Ymmärrän herättävän idean, mutta hän tuli tahtomattaan imitoineeksi omaa hahmoaan takavuosien poliittisesta satiirisarjasta ITSEVALTIAAT. Hyvin imitoikin, ja se ei ole näissä kilpailuissa eduksi.

Timo Soini tuskin yltää uuteen jytkyyn. Ei sillä, etten laskisi häntä varteenotettavaksi ehdokkaaksi, mutta kun hän on vain lomaillut tähänastisen vaalikampanjan. Kyse on kuitenkin suorasta kansavaalista, jossa me kansalaiset valitsemme Suomelle keulakuvan. Sanon keulakuvan, koska minusta presidenttiys on paljon muutakin kuin keskustelua valtaoikeuksista.

Jotenkin tuntuu, että ei riitä vain kampanjatoimiston ja muutamien yksittäisten aktiivien vakuuttelu Soinin aidosta halusta presidentiksi.  Ei riitä, vaikka vannotaan puolueessa olevan muitakin tähtiä kuin istuva puheenjohtaja ja puolueen pystyvän jatkamaan aallon harjalla vaikka Timosta presidentti tulisikin. Minä kysyn, kuka se manttelin perijä sitten olisi? Minusta Mestarijätkälle ei ole seuraajaa, vaikka halukkaita olisikin.

Muut ehdokkaat menevät mielestäni marginaaliin. He ovat mukana kasvattamassa puolueen medianäkyvyyttä ja sillä hyvä. Toivotan, en puolueeni puolesta, vaan omasta puolestani, Paavo Arhinmäelle kuitenkin kohtuullista onnistumista. Vaikka olemme poliittisen agendan äärilaidoilla, on hän sen verran kova jalkapallofani ja luotettava eduskunnan jalkapallojoukkueen maalivahti, että toivotan jaksamista lopunajan kampanjointiin.

Tapaninpäivän myrsky paljasti hätäkeskusjärjestelmämme haavoittuvaisuuden. Hätäkeskuksiin joutui jonottamaan jopa neljä minuuttia oman puhelunsa kanssa. Pelastusylijohtaja Pentti Partanen kehotti ihmisiä säilyttämään malttinsa vaikka yhteyden saaminen kestäisi, sillä jos puhelun katkaisee ja koettaa valita uudelleen, joutuu aina jonon hännille.

Kovin vähälle huomiolle jäi se tosiasia, että usein koko avuntarjoamisjärjestelmä romahtaa kun hätäpuhelu jämähtää korkeariskisissä sairastapahtumissa jonoon. Sinänsä harmillista, koska esimerkiksi yksi lisäminuutti sydänpysähdyksen sattuessa heikentää potilaan selviytymismahdollisuutta dramaattisesti.

Ihmettelen kuitenkin sitä, että korkeimmat turvallisuusjohtajat, pelastusylijohtaja Pentti Partanen sekä sisäasiainministeriön tietoverkkojohtaja Pekka Tulokas käyttävät nyt myrskyn aikana ollutta pattitilannetta uuden hätäkeskusjärjestelmän markkinoimiseen.  Vaarallista ja harhaanjohtavaa valistusta sanon minä.

Heidän mantransa on tunnettu tosiasia. Tuleva tietojärjestelmä vähentää niitä tilanteita joissa asiakas joutuu odottamaan oman hätäpuhelunsa kanssa, koska uusi järjestelmä vuotaa automaattisesti puhelun toiseen, vapaana olevaan hätäkeskukseen. Tässäkin tapauksessa tärkeämpää on mitä herrat eivät sanoneet.

Kovin vähälle huomiolle herrat jättivät sen tosiasian, että he pelaavat todella suurella riskillä kansalaistemme kanssa. Nimittäin ajaessaan läpi hätäkeskusuudistuksen eduskunnassa, perustui heidän argumentointinsa uuden tietojärjestelmän markkinointiin, vaikka se oli vasta suunnittelupöydällä. Nyt on käymässä niin, että koko uudistus tullaan tekemään vanhan järjestelmän puitteissa, mikä tarkoittaa sitä, että jonot kasvavat edelleen ruuhkatilanteen tullessa eteen.

Oli ihan hienoa kun pelastusalaltakin oli uutisissa korkeinta johtoa kommentoimassa tapahtunutta häiriötä ja antamassa neuvoja kansalaisille. Mutta mitä jos tämän kaltaisia myrskyjä tai muita häiriötilanteita sattuu ennen vuotta 2015, jolloin uuden tietojärjestelmän pitäisi olla toiminnassa. Löytyykö miehiltä kanttia tulla sanomaan, että tämä 10 minuutin odotusaika oli ihan odotettavissa oleva ja suunniteltu.

On ihmeellistä, että sisäasiainministeriön korkeimmat virkamiehet ovat valmiita ottamaan riskin hätäkeskusuudistuksen kanssa, vaikka alalla toimivat palokuntien ja hätäkeskuksien ammattilaiset siitä varoittavat. Mikään ei pakota meitä viemään hätäkeskusuudistusta eteenpäin kun sen syömähammas, eli uusi tietojärjestelmä ei ole valmis. Miksi korkeapalkkaiset virkamiehet ottavat tämän tietoisen riskin, vaikka he edustavat alaa jossa riskejä perinteisesti poistetaan. Eikö ihmisten turvallisuus kuulukaan enää heidän toimenkuvaan?

”Euron kaatuminen on entistä todennäköisempää”, oli tomerasti otsikkona aamun (KS 8.12)lehdessä.  Negatiivinen otsikko, joka sai minut jutun lukemaan. Tällä kertaa jutussa ei ollut haastateltu yhtään paikallista tai kansallista maailmanlopun ennustajaa, vaan otsikko oli repäisty vedonlyöntitoimisto William Hillin vedonlyöntikertoimien perusteella. Nyt rahansa saisi takaisin kolminkertaisesti jos euro kaatuisi, kun aiemmin voittoa olisi tehnyt kymmenkertaisesti.

Mielestäni otsikko on kovin harhaanjohtava jutun sisällön lähdeaineiston yleiseen uskottavuuteen verrattuna. Eli kun omat rahansa vedonlyöntiin tuhlaavat pelurit ovat lyöneet rahansa kiinni siihen, että myös Eurotalous kaatuisi, aletaan sitä lehden palstalla käsitellä otsikkotasolla totuutena.

Negatiivisilla otsikoilla on merkitystä.  Kun nykyiseen, hektiseen elämäntapaan kuuluu valitettavasti se, että lehdet selataan otsikkotasolla, ei ole sama miten asiat otsikoidaan. Tämäkin juttu jäi varmaan suurimmalta osalta lukijoista lukematta, mutta mielikuva Eurosta valuuttana jäi otsikkotasolla mieleen. Se että otsikko oli pelureiden aikaansaama, olisi kyllä pitänyt olla otsikossa.

Omaa uskoani Eurotalouden selviämiseen kriisistä otsikko ei horjuttanut. Luettuani jutun pystyin toteamaan, että William Hill taitaa olla ainoa ulkomaankielinen Euroskeptikko jonka nimi on entuudestaan jostain minulle tuttu.  Joskus nuorempana jalkapalloa tarkemmin seuranneena huomasin, että siellä oli Oy Veikkausta paremmat kertoimet lähes kaikkeen mistä voi vetoa lyödä. Eikä kurssi ole näemmä siitä mihinkään muuttunut.

Käytin samaa otsikkoa vielä kerran, jotta juttu varmasti luettaisiin. Pelureiden ennustuksiin en kyllä usko.

Päätös rakentaa Ratamo-keskus vanhan Kouvolan puolelle on herättänyt mitä ihmeellisimpiä kannanottoja asian tiimoilta. Päätöksestä on tehty jopa kaksi valitustakin, valittajina entiset Kuusankoskelaiset valtuutetut. Erilaisia syytöksiä on esitetty päätökseen johtaneesta äänestyksestä, syytöksiä joista paistaa vain tietämättömyys koko päätöksentekojärjestelmään.

 Valtuutettu Jukka Nyberg (sd) kirjoitti yleisönosastolle (5.12) oman näkemyksensä tapahtumien kulusta. Lainaan hänen kirjoistuntaan osittain ja kommentoin heti perään.

 ”Olin mukana Ratamo-neuvotteluissa. Niissä ilmaistiin selkeästi, että päätös tullaan tekemään kahden vaihtoehdon eli Kotiharjun ja Sairaalanmäen välillä. Omassa sd-ryhmässäni voitti Sairaalanmäki äänin 11—7. Tässä vaiheessa vaikutti välitilanne ihan reilulta: kaksi suuren kannatuksen omaavaa esitystä tuodaan valtuustoon. Suoritetaan äänestys, näin kansanvalta toteutuu ja demokratia kukoistaa. Valtuustoryhmämme sai vapaat kädet äänestää jompaakumpaa esitystä.”

Minäkin olin samoissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa ilmaistiin kyllä varsin selvästi halu rajoittaa vaihtoehtojen määrä kahteen. Koska neuvotteluissa oli pääosin entisiä Kuusankosken valtuutettuja, valikoitui Sairaalanmäki toiseksi vaihtoehdoksi.

Kokoomuksen ryhmälläkin oli valtuustossa vapaat kädet asian suhteen, koska mitään sopimuksia ei asian tiimoilta ollut. Meillä se ei tarkoittanut vain jompaakumpaa esitystä, vaan aitoa vapautta ilmaista itseään äänestämällä. Näin taisi olla myös demareilla, vaikka Jukka muuta väittää.

 ”Ilmaistiin selkeästi” ei siis ole sama asia kuin asiasta sopiminen.

Irvokasta on, että Jukan kutsumaa kansanvallan toteutumista ja demokratian kukoistamista yritettiin estää kaikin keinoin ennen kokousta painostamalla muita mielipiteitä omaavia valtuutettuja hiljaisiksi. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin yritetään vielä syyllistää ko. henkilöitä äänestyksen lopputuloksesta nimittämällä heitä pelureiksi.

 Kaksi asiaa

 1)    Sairaalanmäki ei menestynyt äänestyksessä, koska se ei saanut enemmistöä valtuutetuista taakseen äänestyksessä. Enemmistö oli sitä mieltä, että toimiakseen suunnitellulla tavalla, Ratamo-keskuksen tulee sijoittua vanhan Kouvolan alueelle.

2)    Demareiden ryhmäpäätökset eivät tule automaattisesti valtuuston päätöksiksi uudessa Kouvolassa, vanhan Kuusankosken tapaan.

 Nykyinen Kouvola tarvitsee menestyäkseen yhtenäisen valtuuston, joka päätökset tehtyään alkaa toimimaan niiden mukaan. Valitukset päätöksistä, jotka eivät ole omien mieltymysten mukaisia, tarkoittaa vain omaan nilkkaan ampumista. Mikäli emme laita palveluverkkoamme kuntoon pikavauhtia, on edessä palveluiden karsiminen ja maksujen korottaminen verovarojen huvetessa tehottomaan palvelutuotantoon.

Kouvolan valtuusto teki eilen 14.11 kokouksessaan asukkailleen hyvän ratkaisun. Päätimme poistaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja ratkaisulla rakentaa Kouvolan kotiharjun alueelle sosiaali- ja terveyspalveluiden keskus Ratamo. Näin 2,5 vuoden tiivis ja perusteellinen virkamiesvalmistelu saatiin vietyä maaliin.

Aivan mutkatonta asian ratkaiseminen ei ollut. Asiahan piti saada ratkaistua jo kuukausi sitten olleessa kokouksessa, mutta silloin osa valtuutetuista tunsi saaneensa liian vähän informaatiota asiasta, joten kuukauden tuumaustauko oli tarpeen.

Valmistelun viime metreillä keskustelu ratamokeskuksen paikasta oli sotkea koko hyvän hankkeen. Hankkeesta tuli aluepoliittinen kiistakapula kun osa valtuutetuista olisi halunnut tehdä itselleen poliittisesti helpomman ratkaisun. Onneksi virkamiesvalmistelusta tullut esitys voitti äänestyksen ja pääsemme kehittämään koko alueemme sosiaali- ja terveyspalveluita sen pohjalta.

Olemme tulevaisuudessa suurien haasteiden edessä kun väestömme ikääntyy ja tarvitsee palveluita yhä enemmän. Palveluiden karsiminen olisi ollut edessä jos tahtotilaa palveluiden monipuolistamiseksi,  tiivistämiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi ei löytynyt.

Nähtäväksi kuitenkin jää kuinka auvoista kehitystyö on kun lopullisessa äänestyksessä tuli 18 tyhjää ääntä ja lähes yhtä monta vastalausetta. Todennäköisesti ajaudumme valitusten kierteeseen ja kehitystyö ei pääse kunnolla vauhtiin. Hieman asia ihmetyttää, kun olimme varmaan(kin) yhtä mieltä siitä, että palveluverkkomme tulee muuttaa paremmin vastaamaan nykypäivän haasteisiin.

Minulle uutta oli, että suurin osa vastalauseista oli kirjoitettu valmiiksi ennen kokousta ja ne lensivät puheenjohtajan pöydälle välittömästi päätöksen jälkeen. Eli oli jo päätetty kotona saunan lauteilla, että valitetaan jos minun mielipide ei tule päätösehdotukseksi. Kun asiaa ääneen ihmettelin, niin minua ohjeistettiin, että tämä on vanha kuusankoskelainen tapa. Miten ihmeessä voimme saada milloinkaan mitään valmista jos kaikki suhtautuvat yhtä välinpitämättömästi päätöksentekoon?

Kuusankoskelainen Anssi Tähtinen (ps) kirjoitti KS (17.10) aiheen tiimoilta yleisönosaston palstalla viisaasti. ” yhteistyö ja keskinäinen luottamus ovat ensiarvoisen tärkeitä yhteiseen hyvään pyrittäessä. Nämä voidaan saavuttaa vain avoimuudella ja rehellisyydellä. Salailulla ja asioiden vääristelyllä on hyvin lyhyet jäljet.”

Nähtäväksi jää mitä rehellisyys ja avoimuus nyt tarkoittavat. Ovatko ne kevyttä kulutustavaraa joiden parasta ennen päiväys vanheni hetkessä omien aluepoliittisten tavoitteiden edessä vai säilyttääkö ne arvonsa pyrittäessä yhteiseen hyvään.

Päätös Kouvolan hätäkeskuksen toimintojen lakkauttamisesta oli yksi monista negatiivisista uutisista eilisessä Kouvolan Sanomissa (4.11). Päätöstä oli osattu toki odottaa, mutta ministeri Räsäsen asiasta antamat lausunnot sekä hänen tekemä vierailu syyskuun lopussa antoi hieman odottaa jotain muuta. 

Olinkin hieman ihmeissäni kun hän lausunnossaan muistutti, että päätökset hätäkeskusten määristä ja sijaintipaikoista tehtiin edellisen hallituksen ja ministerin aikana. Totta asia tietysti on, mutta miksi hän ei asiaa kertonut jo vierailun yhteydessä kun sen olisi rehellisesti voinut sanoa? Miksi hän tuli tänne löpertelemään, että hän tarkistaa uudelleen hätäkeskuksien sijaintipaikat?

Nyt kun tämä farssi on käsitelty loppuun, hän voisi kertoa, että hätäkeskuspaikkakuntiin ei aiottu koskea uuden hallituksen toimesta alun perinkään. Asiasta kun ei ollut mitään järkevää merkintää hallitusohjelmassa, niin silloin asia on jo käsitelty loppuun valtiovallan toimesta. Kaikki tämä vaalien jälkeinen lupailu paremmasta oli vain kristillisdemokraattien politiikan teatteria. 

Kouvolan ongelmaksi hätäkeskusuudistuksessa on muodostunut esittelevien ministerien heikko asiantuntemus koko hätäkeskusuudistukseen. Valitsemalla ministereiksi henkilöt, joille koko hallinnonala on outo, pääsevät ministeriön virkamiehet toteuttamaan päiväuniaan ministerin kantaessa vastuun. Onkin valitettavaa, että suomalaisten arjen turvallisuuteen vaikuttavista asioista on tullut valtiovallalle säästökohde. Saman kohtalon nykyisistä säästöuudistuksista ovat kohdanneet aikaisemmin poliisit ja seuraavana on listalla palo- ja pelastustoimi.

Kouvolaan jää tällä tietoa kansalaisten neuvontapalvelut, joka tarjoaa noin puolelle hätäkeskuksen työntekijöistä mahdollisuuden jäädä töihin Kouvolaan. Paljon ei lämmitä, että ministeri Räsänen huomauttaa Kouvolan olevan erityisasemassa neuvontapalvelut saadessaan. Rehellisempää olisi ollut sanoa, että töiden osittain jatkuessa Kouvolan hätäkeskuksen tiloissa, sisäasianministeriö ei näytä hölmöltä kun tilaan on kuitenkin tehty 20 vuoden vuokrasopimus.

Itse hätäkeskusuudistuksen hyvistä puolista on vaikea mennä sanomaan yhtään mitään. Eduskunnassa se saatiin läpi kertomalla tulevasta uudesta tietojärjestelmästä joka muuttaa kaiken. Nyt uudistusta viedään eteenpäin vaikka uusi tietojärjestelmä on käytössä aikaisintaan 2015. Mikäli Ministeri Räsäsellä olisi ollut todellisia haluja vaikuttaa hätäkeskusuudistukseen, olisi hän voinut vaatia odottamaan uutta tietojärjestelmää.  Se olisi ollut ministeriltä johdonmukaista, vastuullista ja suotavaa toimintaa. Nyt hän jatkoi edeltäjänsä epäselvää, virheellistä ja kansalaisten kannalta vaarallista hokemaa.  Sääli, sillä nyt olisi ollut kansan valitsemalla luottamusmiehellä näyttämisen paikka!

Tavoitteena on luoda Kouvolan sosiaali- ja terveyspalveluiden keskus, jossa palvelukokonaisuudet integroidaan kaupunkirakenteeseen. Virkamiesvalmistelussa on päädytty esittämään Kotiharjua pitkälti siitä syystä, että valtuuston asettamat tavoitteet toteutuvat siellä parhaiten. Lisäksi Kotiharjun tullessa valituksi sijaintipaikaksi, voidaan vanhan Kouvolan alueelta karsia hajanaista peruspalveluverkkoa, jolloin säästöjä toiminnasta syntyy eniten.

On selvää, että palveluverkkoamme ja sen toiminnallisia osia tulee muuttaa nykypäivän tarpeiden mukaan vastaamaan koko alueemme ihmisten tarpeita. Yhteiskunnan ikärakenteen muuttuminen koko ajan vanhemmaksi tulee näkyä myös palvelurakenteiden muuttumisena.

Palveluiden keskittäminen nähdään valitettavasti negatiivisena asiana. Aivan kuin kaikki palvelut olisivat itsestäänselvyyksiä, eikä niiden eteen tarvitsisi enää tehdä mitään. Unohdamme, että tulevaisuudessa on hoidettavana yhä suurempi määrä sosiaali- ja terveyspuolen palveluita koko ajan pienenevällä joukolla. Siis samalla kun väki työelämästä kaikkoaa, niin palveluiden tarve kasvaa. Yhtälö, jossa myös tulevilla sukupolvilla on pähkinää purtavaksi.

Virkamiesvalmistelussa päädyttiin siis esittämään Ratamo-keskuksen paikaksi Kotiharjua, koska siinä vaihtoehdossa yhdistyvät valtuuston asettamat toiminnalliset tavoitteet kaikkein parhaiten. Kuten valtuuston puheenjohtaja Valto Kosken tälle palstalla (KS 4.10) kirjoittamasta selvityksestä voidaan todeta, on viimeisen kahden ja puolenvuoden aikana valtuutettuja informoitu hankkeen etenemisestä kokolailla hyvin. Kirjoituksesta jäi puuttumaan ainoastaan maininta, että hanketta on valmisteltu yli 60:nen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen voimin.

Tätä taustaa vasten pidän hieman yllättävänä valtuuston päätöstä jatkaa valmistelua valtuutettujen voimin vielä kuukauden. Toki joukossa on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, mutta ymmärtääkseni he ovat jo pitkälti virkamiesesityksen toiminnallisten tavoitteiden takana.

Valitettavasti keskustelu ratamokeskuksesta ja sen toiminnallisista elementeistä on hukkunut aluepoliittiseen kiistaan siitä mihin tuleva Ratamo-keskus sijoittuu. Minusta on alkanut tuntua, että nyt on käynnissä eräänlainen kuntaliitospäätösten toinen erä. Eli vaikka kuntaliitos on tosiasia ja sen kanssa on meidän elettävä, niin nyt vastustetaan erikseen päätöksiä, joilla saavutettaisiin palvelutuotannon tiivistymistä ja tehokkuuden paranemista. 

Sairaalanmäki on palvellut meitä vuosien ajan erikoissairaanhoidon tuottajana hyvin. Mutta on vaikea nähdä kuinka sairaalanmäki pystyisi toteuttamaan asettamamme tavoitteen integroida kaikki palvelukokonaisuudet kaupunkirakenteeseen. Epäilen myös, ettei vanhan paikkaamien tulisi edes sen halvemmaksi kuin kokonaan uuden tekeminen. Samalla kun jouduttaisiin myös peruskorjaamaan vanhan Kouvolan perusterveydenhuollon toimipisteet, mikä nielisi euroja kymmeniä miljoonia.

Meidän on hyvä muistaa, että koko hankkeessa on siis kysymys jostain aivan muusta, kuin uuden sairaalanrakennuksen rakentamisesta. Itse olen tyytyväinen tähän pitkään ja perusteelliseen virkamiesvalmisteluun. Sen pohjalta syntynyt esitys on varmasti Kaikille kouvolalaisille paras ratkaisu. Hanke on huiman kallis, mutta niin ovat huimia meidän tulevaisuuden haasteemmekin sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. Väestön ikääntymisen tuomia vaateita palvelurakenteen muutoksiin ei voi ohittaa – ne täytyy toteuttaa!

Ymmärrän pitkälti valtuutettujen ajamia, aluepoliittisesti heille tärkeitä näkökantoja. En voi kuitenkaan olla toivomatta, että asukkaillemme paras vaihtoehto, Kotiharju, toteutuisi. Ei riitä, että kuntaliitoksissa muutetaan kuntarajoja, on myös sitouduttava päätöksenteossa toimimaan uuden kunnan ja sen kaikkien asukkaiden etujen mukaisesti.

Tavoitteena on luoda Kouvolan sosiaali- ja terveyspalveluiden keskus, jossa palvelukokonaisuudet integroidaan kaupunkirakenteeseen. Ratamo keskuksessa toteutuisivat monet kestävän kehityksen periaatteet.

Modernit logistiikkaratkaisut, monikäyttöisyys ja muunneltavuus, yksityisten ja kolmannen sektorin palveluiden sijoittelu saman kompleksin alle sekä esimerkiksi hyvinvointia, paranemista ja kuntoutumista tukeva ympäristö.

On selvää, että palveluverkkoamme ja sen toiminnallisia osia tulee muuttaa nykypäivän tarpeiden mukaan paremmin vastaamaan koko alueemme ihmisten tarpeita. Yhteiskunnan ikärakenteen muuttuminen koko ajan vanhemmaksi tulee näkyä myös palvelurakenteiden muuttumisena.

Palveluiden keskittäminen valitettavasti nähdään negatiivisena asiana. Ikään kuin kaikki palvelut olisivat itsestäänselvyyksiä myös tulevaisuudessa jos vain haluamme. Unohdamme, että tulevaisuudessa on hoidettavana yhä suurempi määrä sosiaali- ja terveyspuolen palveluita koko ajan pienenevällä joukolla. Siis samalla kun väki työelämästä kaikkoaa, niin palveluiden tarve kasvaa. Yhtälö, jossa tulevilla sukupolvilla on vielä enemmän pähkinää purtavaksi.

Nyt kannattaa myös niiden valtuutettujen jotka ovat tuottamiamme sosiaali- vanhuus, neuvola tai terveydenhuoltopalveluita arvostelleet, huomata, että Ratamo antaa oivan työkalun meille tuottaa tulevaisuudessa palveluita, sillä laatutasolla, jota haluamme.

Valitettavasti keskustelu ratamokeskuksesta ja sen toiminnallisista elementeistä on hukkunut aluepoliittiseen kiistaan siitä mihin tuleva Ratamo-keskus sijoittuu. Itse näen, että vain Kotiharju ja Kasarminmäki ovat vaihtoehtoja, jotka toteuttavat Ratamokeskus ajatusta. Näistä hallituksen ja virkamiesten esitys Kotiharjusta on selkeästi parempi.

Sairaalanmäki ja Puhjo ovat enemmänkin vain uuden sairaalan virityksiä, joiden tarpeellisuutta tulee epäillä vahvasti. Tämä seikka tulee pitää mielessä kun alamme äänestämään Ratamo keskuksesta. On aivan eri asia tarvitsemmeko uutta sairaalaakaan jos Ratamo-keskus ei meille tänään kelpaa.

Virkamiesvalmistelua on yritetty moittia koko valmistelun ajan. Itse en näe oikein mitään keinoa että tältä arvostelulta olisi voitu välttyä. Siksi toivon, että valmistelussa mukana olleet tahot ja henkilöt eivät ole pahoittaneet mieltään. On vaikea valmistella näin suurta asiakokonaisuutta, kun lähes kaikki valtuutettujen kannat asian puolesta oli jo kauan aikaa sitten lyöty kiinni joko aluepoliittisin perustein tai muuten. Ratamokeskuksen toiminnallisuus taisi sittenkin olla vain virkamiesten ykkösprioriteetti ,ei valtuutettujen.

Jopa lisäselvitysten, joita valtuusto vaati, esittäminen oli lähestulkoon mahdotonta, kun jopa neuvottelijat ilmoittivat omat, jo valmiit kantansa KS:n palstalla jo aikaa sitten.

Kun valtuutettujen välistä käytyä keskustelua kuluneen kevään ja kesän ajalta analysoi, niin ei voi kun ihmetellä tätä tiedon määrää joka täällä rakentamisesta on. Kaikki ne, jotka eivät ole omakotitaloa suurempaa koskaan rakentaneet voivat lytätä kotiharjun paikan rakennuskelvottomaksi. Kaikki ne jotka asiasta oikeasti jotain tietävät, sanovat, että kyllä sinne voi rakentaa mutta se on erilaista kuin jonnekin muualle. Aivan kuin oli aikanaan, kun Venetsiaakin rakennettiin.

Ihmetellyt olen myös tätä intoa piristää Market-aluetta kunnallisella sairaalalla. Ymmärrän hyvin, että sairaala mahtuu sinne hyvin ja että sinne mahtuu vielä monta jalkapallokentän kokoista myyntihallia senkin jälkeen, mutta miksi sairaala sinne pitää rakentaa jos ei välttämättä tarvitse rakentaa. Miten Kouvola siitä hyötyy jos verovaroin siirrämme toimintoja kaupunkikeskusten/ihmisten luota kaupallisille Market – alueille. Vaikea on nähdä hyötyjä.

Sairaalanmäki on palvellut meitä vuosien ajan terveyspalveluiden tuottajana hyvin. Mutta on vaikea nähdä nyt kuinka sairaalanmäki pystyisi toteuttamaan tavoitteen integroida palvelukokonaisuudet kaupunkirakenteeseen. Olen myös epäileväinen siitä, kuinka paljon erilaisia kompromisseja joudutaan tekemään sairaalanmäellä yritettäessä paikata vanhaa. Epäilen myös sitä, että vanhan paikkaamien tulisi yhtään sen halvemmaksi kuin kokonaan uuden tekeminen. Puhumattakaan siitä tosiasiasta, mitä haittaa vuosian samanaikaista rakentamisesta ja hoidon toteuttamisesta samoissa tiloissa on sairaalanmäen asiakkaille.

Vertailtaessa eri vaihtoehtoja mieleeni tulee väkisinkin se, että miten vaihtoehtoina voi olla näin erilaisia vaihtoehtoja. Mikäli äänestyksen jälkeen lopputulemaksi jää sairaalanmäki, niin mistä olemme oikeastaan päättäneet. Ei sitä kukaan ole edes valmistellut. Kokonaisuus on kokonaan auki, kustannuksineen kaikkineen.

Keskustelut Psykiatrisen sairaalan paikasta tulevaisuudessa on aiheellista. Onhan siellä tällä hetkellä n.150 työpaikkaa. Muistaa kuitenkin täytyy, että psykiatrinen sairaala ja somaattinen sairaala ovat siellä lähekkäin omien tekemiemme sopimusten seurauksena, ei lakiin perustuvana tosiasiana. Psykiatrisen sairaalan tulevaisuus on siis meidän omissa käsissä edelleen. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, niin sairaalapaikkojen määrää ollaan edelleen mieluummin vähentämässä kuin lisäämässä tulevaisuudessa. Välitön läheisyys ei ainakaan Helsingissä tarkoita seinän takana olemista – miksi se meillä tulisi olla näin. Rahaakin tämä meidän oma muodollisuus vaatisi taas kymmeniä miljoonia.

Itse olen tyytyväinen tähän pitkään ja perusteelliseen virkamiesvalmisteluun. Sen pohjalta syntynyt esitys on varmasti Kaikille kouvolalaisille paras ratkaisu. Hanke on huiman kallis, mutta niin ovat meidän tulevaisuuden haasteemmekin huimat sosiaali- ja terveydenhuolto sektorillamme.

Ymmärrän aika pitkälti valtuutettujen ajamia, aluepoliittisesti heille tärkeitä näkökantoja. En voi kuitenkaan olla toivomatta, että asukkaillemme paras vaihtoehto, Kotiharju, toteutuisi. Näin suurten hankkeiden toteuttaminen valtuutettujen valmistelun ja intohimojen pohjalta ei ole järkevää, eikä millään mittapuulla mitattuna edes taloudellisesti kannattavaa.

Alueemme maakuntalehdet kysyivät (12.9) vaalipiirimme kansanedustajilta heidän kantaansa mahdollisiin kuntaliitoksiin. Suurin osa vastaajista oli vastannut kyselyyn kieli keskellä suuta, vältellen ottamasta asiaan selvää kantaa.

Vain sosiaalidemokraattien kanta kuntauudistukseen oli jokseenkin selkeä – tavoitteena tulisi olla vahvojen elinvoimaisten kuntien muodostaminen, jotka perustuvat ihmisten luontaisiin työssäkäyntialueisiin.

Suomen nykyiset kunnat pohjautuvat varsin pitkälle yli sadan vuoden takaiseen elämään ja olosuhteisiin. Ihmeellisenä pidänkin sitä, että muutaman kansanedustajan mielestä kuntakenttään ei tulisi vieläkään tehdä mitään muutoksia. Aivan kuin mikään ei olisi muuttunut vuosien saatossa.

Suomi on yksi maailman nopeimmin ikääntyvä kansa. Kun 1980 meillä oli yli 65- vuotiaita ihmisiä 577 382, on heitä 2020 tuplasti eli 1 290 143 (lähde tilastokeskus). Muutos on valtava – palvelurakenteiden uusimisella onkin jo kiire. Ne voidaan turvata vain riittävän vahvoilla ja elinvoimaisilla kunnilla. Kuntien on vastattava ihmisten tarpeita ja elämänmuotoa myös tulevaisuudessa.

Juho Eerolan (ps) mielestä Kouvolan, vasta reilut kaksi vuotta vanha kuuden kunnan liitos, on epäonnistunut. Eerola ei ilmeisesti ymmärrä alkuunkaan kuinka suuresta asiasta oikein on kysymys. Kuntaliitos, tapahtuu se missä päin Suomea vaan, vie aina useita vuosia osoittaakseen toimivuutensa. Eri hallintokuntien, henkilöstön, virkamiesten ja luottamusmiesten toimintamallien yhteensovittaminen on demokraattisessa päätöksenteossa aina aikaa vievää hommaa. Tavoitteenahan on luoda yksi vahva ja toimiva kuntalaisten palveluverkko työssäkäyntialueelle.

Eerolan esitys jakaa nykyinen Kouvola kahtia, Kouvolan ja Kuusankosken liittoon sekä suur- Valkealaan osoittaa vain kuinka huonosti hän asioihin on perehtynyt. Nyt ei ole kyse rajojen piirtelystä, vaan palveluiden turvaamisesta!

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelutarjontaa toteutetaan monessa kunnassa velkarahalla ja valtionosuuksilla. Jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi hyvinvointiyhteiskunnan kohtuuttoman suuren loppulaskun maksajiksi, on meidän kyettävä kehittämään toimintatapojamme. Kuntarajat eivät saa olla esteenä kehitykselle!

Jari Larikka (kok)