Suomalaisessa yhteiskunnassa on lähisuhde- ja perheväkivalta varsin yleinen ja vakava ongelma. Lähisuhdeväkivallan yleisin muoto on parisuhdeväkivalta, joka tarkoittaa avioliitossa, avoliitossa, seurustelusuhteessa tai muussa vastaavassa suhteessa tapahtuvaa väkivaltaa.

Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta on noin 12 % perheväkivaltaa. Tilanteen vakavuutta kuvaa hyvin myös se, että kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivallan seurauksena kuolleet muodostavat kolmanneksen kaikista henkirikoksista Suomessa.

Huomioitavaa on, että poliisin tietoon tulleet perheväkivaltatapaukset ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Syynä tähän voidaan pitää ilmoitusalttiuden kasvamista sekä poliisin ilmiöön kiinnittämää huomiota.

Espanja on uusinut vastikään omaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista lakia. Rangaistustasoa on nostettu, erillisiä tuomioistuimia on perustettu juuri näitä tapauksia varten sekä väkivallan uhreille on luotu parempi suojaamisen taso. Vaikean asian julkisuuteen nostamisella on aikaan saatu herkistyminen ongelmalle, joka on siirtynyt kodin piiristä julkiseksi, yhteiseksi asiaksi.

Espanjassa julkinen valta on lähtenyt maan EU-puheenjohtajakaudella tasa-arvoministeri Bibiana Aidon johdolla ajamaan kampanjaa ”Punainen kortti hyökkääjälle”. Esimerkiksi tänä päivänä Espanjassa kerrotaan mm. TV:ssä nimeltä henkilöt, jotka ovat syyllistyneet surmatöihin parisuhteessaan. Kampanja on saanut paljon julkisuutta ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Jopa kolmannes naisiin kohdistuneista kuolemantapauksista lähisuhdeväkivallan seurauksena on vähentynyt ensimmäisen kampanjavuoden aikana.

Suomessa lähisuhde- ja perheväkivalta nousi otsikoihin viikko sitten ikävällä tavalla kun selvisi, että hätäpuhelun aikana hätäkeskuspäivystäjä oli kysynyt soittajalta, että ”otatko muijaltas pataan”? Tämä kuvastaa hyvin asenteissamme olevan ongelman. Lähisuhde- ja perheväkivalta on Suomessa edelleen tabu, johon häpeä ja vaikeneminen kuuluvat lähes itsestäänselvyyksinä.

Tähän tarvitaan muutos, sillä ongelma on suuri. Lähisuhde- ja perheväkivallan julkisempi esiin nostaminen olisi siksi välttämätöntä. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallinille, jossa pyysin häntä ottamaan asiassa samanlaista johtajuutta kuin hänen ministeritoverinsa Bibiana Aido on tehnyt Espanjassa.

 Olen myös avannut Facebookissa ryhmän ” Punainen kortti hyökkääjälle – sano ei lähisuhdeväkivallalle”, jossa voit ottaa kantaa asian puolesta.

Kuluvan vaalikauden yksi merkittävimmistä asiakokonaisuuksista on nyt keskustelussa ja pian myös päätettävänä. Taistelu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vaatii nyt toimia. Hallitus onkin vastannut haasteeseen esittelemällä historiallisen suuren energiaratkaisukokonaisuuden. Paketti koostuu energian säästämisestä eli energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön roimasta lisäämisestä sekä päästöttömän ydinenergian tuottamisen kasvattamisesta.

Vaikka osoittautuisikin, ettei ilmastonmuutos etene odotetusti, on silti järkevää säästää luonnonvaroja, energiaa ja kustannuksia sekä parantaa Suomen omavaraisuutta energiantuotannossa.

Hallitus esittää nyt selkeät toimet tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Toimet parantavat merkittävästi energiaomavaraisuuttamme sekä tukevat työllisyyttä, talouskasvua ja uusien teknologioiden kehittämistä. Suomi huolehtii siis samalla kilpailukyvystään hoitaessaan globaalia ilmastonsäästämisvelvoitettaan.

Huomionarvoista on myös se, että energiapaketin myötä Suomi nousee omavaraiseksi sähköntuotannossa.

Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuttaan 38 % jo vuoteen 2020 mennessä. Tämä kunniahimoinen tavoite saavutetaan lisäämällä mm. metsähakkeen käyttöä, tuulivoimaa sekä liikenteen biopolttoaineita. Suomeen syntyy uusia yrityksiä, innovaatioita ja tuotteita nopeasti kasvaville uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden maailmanlaajuisille markkinoille.

Lähes puolet tarvittavasta uusiutuvasta energiasta saamme metsähakkeen käyttöä lisäämällä.

Toteuttamisessa tulee turvata oikean puun meneminen oikeaan paikkaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei metsäteollisuuden korkeamman jalostusasteen tuotteisiin kelpaava puuaines saa mennä suoraan polttokattiloihin. Samoin on turvattava metsien kestävä käyttö, ettei puun tarkempi kerääminen köyhdytä maaperää ja vähennä luonnon monimuotoisuutta.

Hallituksen tavoite on moninkertaistaa tuulivoiman tuotanto. Sen edistämiseksi esitetään syöttötariffijärjestelmää vauhdittamaan tuulivoimainvestointeja. Kasvavasta tuulivoimateollisuudesta on jo kokemuksia omalla seutukunnallamme Kymenlaaksossa.

Pitkän aikavälin yksi suurimmista linjauksista on lisätä ydinvoiman käyttöä. Päästötön, edullinen sekä kansalaisten kukkaroa rasittamaton energiamuoto tuottaa sähköä suomalaisen elinkeinoelämän sekä kuluttajan tarpeisiin. Lisäksi lisäydinvoima turvaa teollisuudelle kohtuuhintaisen sähkön saatavuuden.

Nyt tehdyt energian tuottamisen lisälinjaukset parantavat toteutuessaan Suomen kilpailukykyä omavaraisuuden lisääntymisen kautta. Tämän lisäksi täytyy panostaa myös energiatehokkuuden lisäämiseen. Olisi tyhmää tuottaa lisäenergiaa vain, jotta voisimme kuluttaa sitä enemmän.

Uusien innovaatioiden kehittäminen on tärkeä osa energiapolitiikkaa. Esimerkiksi sähköautot yleistyvät tulevaisuudessa, mikä antaa meille jokaiselle tilaisuuden tehdä ympäristöteko siirtymällä fossiilista polttoainetta käyttävästä kulkuneuvosta päästöttömään autoon. Lisäksi aurinkoenergian käytön uudet innovaatiot valtaavat jatkossa lisää alaa.

Uusiutuvan energian markkinoilla on suomalaisilla näyttämisen paikka. Tarve uusiutuville energiamuodoille on tullut ympäristöstämme ja toimien välttämättömyys on pian selvillä kaikilla maapallon ihmisillä. Suomi on elänyt tähänkin asti uusista innovaatioista ja niiden hyödyntämisestä. Nyt on jälleen uusi tekemisen ja näyttämisen paikka.

”Suo siellä, vetelä täällä”, on tämän päivän poliittista agendaa, kun käsittelemme tänään Kreikan valtion ehdottomasti tarvitsemaa lainamäärää muilta EU:n jäsenvaltioilta. Emme ole pelastamassa pelkästään Kreikkaa, vaan koko euroaluetta pitkältä lamakaudelta.

Olemme tilanteessa, jossa meidän ei pitäisi olla missään tapauksessa. Sopimamme rahaliiton tuli tuoda juuri vakautta, eikä epävarmuutta euromaihin. Nyt kuitenkin huomaamme, että joissain kansantalouksissa ei juurikaan olla tunnettu sanaa kontrolli tai julkisen talouden menokuri. Kreikka ei ole asiassaan yksin ja pelko siitä, että muitakin valtioita joutuu kohta Kreikan kaltaiseen kurimukseen, on laittanut vastuullisemmat valtiot nyt liikkeelle. Toivottavasti emme ole kuitenkaan myöhässä operaatiomme kanssa.

Vaihtoehtomme ovat varsin karut. Laina tai lama.

Vaikka ongelma näyttäytyy meille tällä hetkellä vain Kreikan rahoituksellisena ongelma, en voi olla näkemättä takana myös ihan arkipäiväistä politiikan tekemisen perusongelmaa. On huomattavasti helpompaa myydä kansalaisille hyvinvointiyhteiskuntaa kaikilla herkuilla ja eduilla vaikka sen tekisi velaksi, kuin pyytää heitä elämään reaalitaloudessa.

Kun sitten kupla puhkeaa, ovat hyvät vaihtoehdot vähissä, kuten nyt on käynyt. Asian käsittelyä ei juuri helpota tieto, että Kreikkalaiset ovat itse antaneet erheellistä tietoa taloutensa oikeasta tilasta jo vuosikausien ajan.

Vakauden turvaaminen on meille nyt kuitenkin tärkeämpää kuin syyllisten etsiminen. Voimme perustella sitä itsellemme Globaalilla omallatunnollamme jäsenmaita kohtaan. Voimme myös tekojemme kautta uskoa vastavuoroisuuden periaatteen olemassa oloon, kun näin esimerkillisesti nyt itse toimimme.

Vakaan euroalueen synnyttäminen on vaikeampaa ja kalliimpaa kuin olemme aikanaan ajatelleet. Sen olemassa olon välttämättömyys kuitenkaan ei ole vähentynyt. Globaali maailmankauppa ja sen mukana tulleet uudet vahvat nousevat kansantaloudet laittavat meidät tulevaisuudessa vielä monesti kovien ratkaisuiden eteen. Silloin tarvitaan yhtenäistä ja kilpailukykyistä Eurooppaa. Toivon, että toimemme nyt riittävät ja että kaikki maailmanlopun ennustajat jälleen kerran väärässä.

Loppuun vielä yksi maanläheinen esimerkki omalta takapihalta.

Kouvolalaisena kuntapoliitikkona voisi sanoa myös, että samaa virhettä tehdään nykyisessä Kouvolassakin, kun menojen rakenteisiin ei voida puuttua. Velanottoa lisätään ja taakka jälkipolville vain kasvaa. On hämmästyttävää, että meillä Kouvolassa yhtenä velanottamisen perusteena käytetään sitä, että Kouvolalla ei ole vielä kovin paljon velkaa. Kuulostaa varsin Kreikkalaiselta taloudenpidolta