Olen ollut kohta kaksi viikkoa lomalla vaimoni kanssa Thaimaan Phuketissa. Aika on mennyt siivillä ja kohta eduskuntatyö voi taas alkaa. Saatuani nettiyhteyden koneeseeni kuntoon on ollut kiva seurata kotimaista keskustelua niin maahanmuuttajista kuin tulevaisuuden eläkeratkaisuista. Keskustelua on käyty erillisinä aiheina, vaikka ne kietoutuvat toisiinsa Suomenkin tulevaisuudessa erittäin tiukasti.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja kävin useissa eläkeläisten järjestämissä tilaisuuksissa. Aiheena oli ja varmaan on vielä ennen seuraaviakin eduskuntavaaleja kansaeläkkeen perusosan leikkaus, joka tehtiin edellisen laman jälkimainingeissa. Eläkkeitä on siis leikettu jo aiemmin ja nyt on herätetty peikko, että se on tavalla tai toisella vielä edessä.

Sanoin jo silloin, kolme vuotta sitten, että tulevaisuuden suurin ongelma ei ole sen hetkisten eläkkeiden taso, vaan kuinka motivoida ikäiseni ( 1965 syntyneet ja nuoremmat ) maksamaan palkastaan työeläkemaksuja, kun tiedossa on, että tästä järjestelmästä emme itse saa eläkettä minkään järjellisen laskelman kautta.

Nyt siis matemaatikot ovat laskeneet yhtälön mahdottomuuden, nuoret miksi siis maksaa vuosikymmeniä maksua josta ei itse tule hyötymään.

Suomalaisille ja muille eurooppalaisille hyvinvointivaltioiden kasvateille on myyty myytti, että vain eläke on tavoite johon kannattaa tähdätä. Sen eteen ponnistellaan koko paras aktiivi-ikä. Kaikki vain sen tähden, että voidaan jäädä työelämän ulkopuolelle yhtäkkiä ja mahdollisimman nuorina ( ja tietysti terveinä).

Minulle ajatus on outo. Minulle sopisi paremmin työskentely ja sen tuoma ajatuksellinen tyydytys koko eliniäkseni. Nimittäin harvoin olen tavannut onnellista eläkeläistä yksiössään, vaikka hänen ei TARVITSE tehdä mitään. Olen huomannut tai pannut merkille, että on ihan sama joutuuko ihminen työelämästä sivuun sairauden, eläkkeen tai työttömyyden takia. Tulos on usein sama. Vuosikymmenten aikana solmitut kaverussuhteet, turvaverkosto ja sosiaalinen ympäristö häviää ihmiselle tuhoisin seurauksin

Usein tuloksena on yksinäinen ihminen.

Meidän eläkekeskustelua vaivaa sen yksipuolinen tuloksellisuuteen perustuva mielikuva. Sen sijaan, että keskusteltaisiin pelkästä eläkeiästä, tulisi keskustella kuinka työtä voisi vähentää iän myötä ja silti tulla taloudellisesti hyvin toimeen. Hyvinvointi ikääntyessä tulisi nostaa keskiöön, numeroiden rinnalle. Työ joka antaa mielihyvän tunteen ihmiselle on korvaamatonta. Ihmisen tarvitsee tuntea olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa/perhettä vauvasta vaariin.

Hmmm

Miten maahanmuuttajat tähän kuvioon sotkeutuvat. No siten, että jos Suomesta puuttuu työikäisiä ihmisiä, niin maailma on niitä täynnä. Täällä Thaimaassa ja koko Aasiassa on työikäisiä ja haluisia ihmisiä kadut täynnä. On aika hölmöä, että minun ikäiset ihmiset vastustavat ulkomaalaisten maahanmuuttoa ja samalla maksavat korkeita työeläkemaksuja. Meidänhän tulisi tehdä päinvastoin, tehdä kaikkemme, että vuonna 2020 suomen väkiluku olisi yli kuusi miljoonaa ihmistä. Vain se antaa mahdollisuuden arvokkaalle eläköitymiselle ikäluokallemme.

Suomen bruttokansantuote kun ei tulevaisuudessa kasva ilman työikäisenväestön räjähdysmäistä kasvua.

En siis usko, että eläkkeitä leikkaamalla ja eläkeikää nostamalla voidaan yhteistä ongelmaamme poistaa. Tekomme tulee olla huomattavasti kunnianhimoisempia. Työperäistä maahanmuuttoa on lisättävä ja tulevasta nousukaudesta otettava kaikki irti sen avulla. Keskustelua aiheen ympäriltä siis jatkettakoon.

Kuuden Televisiouutisissa 12.1 otettiin kantaa palo- ja pelastustoimen ongelmaan väen vähenemisestä ja vanhenemisesta. Vapaapalokuntalaisten määrä kun on vähentynyt kolmanneksella hyvinkin lyhyessä ajassa ja vakinaisten ammattipalomiesten korotettu eläkeikä alkaa jo nyt nakertaa toimintakykyä pelastuslaitoksilla. Juttu oli tehty ansiokkaasti Lappeenrannan paloasemalta.

Sisäasianministeriön pelastusosaston ehdotus asian parantamiseksi olisi siirtää vakinaisia palomiehiä päivävuoroihin ja antaa vapaaehtoisten päivystää öiseen aikaan ja viikonloppuisin. Tarkoitus olisi heidän mukaan näin tehostaa toimintaa, koska tehtäviä on lukumääräisesti enemmän päivällä. Annettiin ikään kuin sellainen kuva, että ammattipalokunnat eivät selviytyisi nykyvahvuudellaan tehtävistään päiväsaikaan tai viikonloppuisin.

Kyse ei kuitenkaan ole tehostamisessa, vaan säästämisestä. Mikäli vakinaisia palomiehiä siirretään päivävuoroihin päivystämään ja heidät korvattaisiin vapaaehtoisin sammutusmiehin, niin kyse on säästämisestäni,  ei toimintojen tehostamisesta.  Valitettavasti samalla kun säästetään rahaa pelastustoimessa, niin aina säästetään myös työn laadussa. Säästön panoksena on pahimmillaan se, että uhrataan omaisuutta ja ihmishenkiä.

Tiedän, että vapaapalokunnat tekevät arvokasta työtä ja heille kuuluu siitä kiitos. Mutta onko siinä mitään järkeä, että he alkavat ottamaan kaupunkikeskuksissa vastuuta vakinaisilta koulutetuilta palomiehiltä. Onko se edes oikein, että heidät nyt velvoitetaan edes suostumaan moiseen hommaan.

Ohjelmassa sopimuspalokuntienliiton toiminnanjohtaja Isto Kujala meni vielä todistamaan, että järjestely sopisi heille erittäin hyvin, koska nykyään työelämästä ei voi lähteä kesken päivän hälytyksiin. Eli kun päivällä ei voi töiden takia harrastaa, niin yöllä olisi aikaa paremmin. Uhrautuvainen ajatus, mutta onko siinä mitään järkeä? Kuka sitä jaksaa? Onko se todellakaan asiakkaan hyöty?

Yhtenä perusteena sisäasiainministeriö on käyttänyt sitä, että hoidetaanhan jo nyt 95 % Suomen pinta-alasta vapaaehtoisin voimin. Väite on vaarallista ja epä-älyllistä potaskaa.  Väitteessä rinnastetaan tahallisesti Suomen pinta-ala ja väestö samanarvoisiksi pelastettaviksi, koska se palvelee sisäasiainministeriön pelastusosaston asiaa.

Vaikka maat, metsät, suot ja vesistöt ovat vapaaehtoisten sammutusmiesten ykköslähtöaluetta, ovat kaupunkikeskittymät suunniteltu hoidettavan yhden minuutin lähtövalmiudella ammattikoulutetuin palomiesten voimin.  Rajaus on selkeä,  sillä säästetään ihmishenkiä. Suomessa on näihin päiviin asti ollut toimiva yhteistyö ammattipalokuntien ja vapaaehtoisten sammutusmiesten välillä. En oikein ymmärrä sitä, että sopimuspalokuntienliiton toiminnanjohtaja Isto Kujala haluaa omilla lausunnoillaan tätä sotkea.

On aivan selvä asia, että työantaja säästää jos virkavastuulla toimivat ammattimiehet laitetaan pois työstä ja heidät korvataan vapaaehtoisilla harrastajilla. Mutta mitä siitä tulisi, jos alkaisimme kaikki harrastamaan toistemme ammatteja säästämisen vuoksi.

Vastoin kuin, sisäasiainministeriön pelastusosasto haluaa, me emme voi myöskään päättää että öiseen aikaan ei tapahdu vakavia onnettomuuksia. Pelastusvalmiuden säilyttäminen ympärivuorokautisesti kaupunkikeskuksissa on kansalaistemme perusoikeuksia. Kustannus on kunnasta riippuen 1-2 % vuosibudjetista. Kannattaako siitä säästää?