Vaalirahakohu ei ota laantuakseen. Miksipä laantuisi – tuleehan koko ajan uutta muistikuvaa tapahtumien kulusta eetteriin. Asioiden käsittelytapa on kuitenkin erikoinen. Samaan aikaa kun itse muistetaan enemmän, niin väitetään tiedotusvälineitä asioiden sekoittamisesta ja turhan kohun lietsomisesta.

Vanhanen on myös toistanut haaveensa, että kaikki puolueet velvoitettaisiin lailla julkistamaan saamansa yli 5 000 euron lahjoitukset. Miksi ihmeessä Vanhanen yrittää puuttua muiden puolueiden toimintaa, kun ei itse muista edes johtamansa puolueen asioita. Koko sotkua ei olisi, jos keskustan johto muistaisi aina kaiken, eikä vain sen verran kuin heidän mielestään on tarpeen. Vaalirahoitussotku on tällä hetkellä ihan Keskustan oma asia ja se miten he sen hoitavat, on heidän erinomaisuuttaan tai taitamattomuuttaan.

Muistettava kuitenkin on, että keskusta ei asioissa tullut esiin pyhää hyvyyttään ja rehellisyyttään, vaan pakon edessä.

Poliittisen toiminnan rahoittamiseen osallistuneiden tahojen ilmoittaminen jälkikäteen ei ole mitenkään yksinkertaista. Mukanahan saattaa olla tahoja, jotka eivät nimeänsä julkisuuteen halua. Saahan nimen ilmoittaminen aikaan sen, että muut puolueet ovat sen jälkeen kysymässä, miksi ei meille myönnetty? Asia on vähän niin kuin liikesalaisuus ja siksi sitä pitää kunnioittaa. Kun lahjoitus ei ole edes verovähennys kelpoinen menoerä, vaan suora kulu lahjoittajalle, niin huonon halukkuuden nimen ilmoittamiseen ymmärtää.

En halua tällä kirjoituksella puhtaaksi pestä edustamaani puoluetta. Totean vain, että jos epäselvyyksiä esiintyy meillä, on silloin meidän aika selvittää asioita. Meidän ei silloin tulisi yrittää kaataa ongelmia muille puolueille. Sen kuitenkin tiedän, että meillä palloa ei pomputeltaisi johdon kesken kuin kuumaa perunaa, vaan puheenjohtaja itse asian selvittäisi. Sen verran hyvin Jyrkin tunnen.

Tämä ei ole hallitusyhteistyö kysymys, vaan puolueiden omien asioiden selvitystä. Toiset vain tekevät sen suureen ääneen julkisuudessa ja toiset kaikessa rauhassa normaaliin tapaan.

Hallitus päätyi keskiviikkona iltakoulussaan siihen, että eläkeiän alentaminen palomiehiltä olisi ristiriidassa työurien yleisen pidentämisen kanssa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten turvallisuudesta viis, kunhan kaupungissa asuvien ja työskentelevien ihmisten eläkeikä on kaikilla sama. Erona palomiesten kohdalla on kuitenkin se, että palomiehet eivät eläkeikäänsä koskaan saavuta. Eli palomiehille päätös on yhtä tyrmäävä kuin olisi eläkeiän poistaminen kokonaan ja kaikilta, töitä tehtäisiin niin kauan kuin terveys sallii. Poislukien tietysti keskustalaiset maanviljelijät, heidän täytyy päästä eläkkeelle 56 vuotiaana.

Päätös on tyrmäävä. Se on myös amatöörimäinen ja ontto perusteluissaan. Hallitus asetti selvitysmiehen tutkimaan mahdollisuuksia ohjata ikääntyviä palomiehiä muihin töihin, kuten hätäkeskuspäivystäjiksi. Tämä tarkoittaa pakkosiirtoa kunnallisilta liikelaitoksilta Valtiolle töihin. Hallitus aikoo siis aloittaa siirrot toiselta työantajalta toiselle. Myönnettäköön, että tällä tavalla poistuu kyllä koko yhteiskunnalta työnkohtaanto-ongelma, mutta soveltuuko se suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan, on eri asia. Vai miltä tuntuu ajatus, että siirretään ikäihmisiä kuntonsa mukaisiin hommiin niin kauan, että kaikki ovat töissä esim. kaupungin kirjastossa tai museovahtimestareina.

Palomiesten eläkeiän alentaminen aiheuttaisi siis muka paineita alentaa sitä muiltakin ammattiryhmiltä, ja se ei hallituksen mukaan käy. Uskooko hallitus nyt, että muut ammattiryhmät katsovat kiltisti vierestä kun yhden ammattiryhmän työntekijöitä aletaan siirtämään muualle töihin, ilman että, heillä olisi pelko että tätä käytäntöä aletaan soveltamaan myös muihin ammattiryhmiin.

Lisäksi perusteltiin, että ” Hallitus ei hyväksy lähtökohdaksi, että raskaissa töissä työelämään liittyvät ongelmat olisivat korjattavissa eläkeikää alentamalla. Työn rasittavuutta voidaan vähentää kunnissa muun muassa miettimällä työaikoja uusiksi ja kehittämällä kuntoutusta ja työsuojelua.” Kukahan kertoisi pääministeri Vanhaselle, että kunnallinen palolaitos on enää Helsingissä, muut ovat alueellisia liikelaitoksia. Nämä ” raskaissa töissä liittyvät ongelmat ” on kyllä maanviljelijöiltä kyetty ratkaisemaan yksilöllisesti. Kaupunkilaisista ei siis niin väliä…

Tuntuu myös hieman kummalliselta päätös, jossa päätetään palomiesten oikea eläkeikä ja samalla suositellaan heidän siirtämistä ennen eläkeikää muihin töihin. Eli myönnetään asian mahdottomuus, mutta toimitaan silti järjen vastaisesti.

Palomiesten työturvallisuudesta tai kaupunkikeskuksissa asuvien ihmisten turvallisuudesta ei kanneta nyt siis huolta. Palokuntien toimintavalmius tietenkin laskee päätöksen myötä ja palokuolemien määrä tulevaisuudessa nousee. Sisäasianministeriön kansliapäällikkö Sirpa Viljanen taannoin kertoi ministeriön olevan tietoinen siitä tosiasiasta, että suomalaisten voimakas ikääntyminen aiheuttaa arvioiden mukaan 20 – 30 prosentin nousun erillaisiin onnettomuuksiin. Tätäkö me suomalaiset haluamme. Onko eläkeiän harmonisointi näin tärkeä asia.

Pääministeri Vanhanen on profiloitunut eläkekysymyksissä ja osoittanut siinä pääsääntöisesti suoraryhtisyyttä. Mikäli palomiesten asiaan ei saada muutosta, oletan hänen myös oikaisevan maanviljelijöiden oman yksilöidyn eläkeiän ja nostavan sen 56 vuodesta 65 vuoteen. Perusteluina käy tämän palomiesten eläkeikää koskevan päätöksen perustelut. Ne jopa sopivat maanviljelijöille paremmin kuin palomiehille. ” Tutkitaan mahdollisuuksia sijoittaa ikääntyneitä maanviljelijöitä tilan muihin töihin.”

Kymenlaakson pelastuslaitoksen suunnitelma sulkea Kuusankosken toimipiste ja siirtää ainoa minuutin hälytysvalmiudessa oleva pelastusyksikkö Kouvolan asemalle on turvallisuusriski. Kotka säästää pohjoiskymenlaaksolaisten turvallisuudessa, mutta miksi? Kouvolahan maksaa kuitenkin itse molempien asemien ylläpidon henkilöstöineen.

Kymenlaakson pelastuslaitos on Kotkan kaupunginhallituksen alainen liikelaitos. Kotkan kaupungin säästäessä menoissaan, on myös Pelastuslaitoksen säästettävä. Kouvolan kaupungille on ongelmallista, ettei suunnitelmissa missään vaiheessa sitouduttu säilyttämään kahta toiminnallista yksikköä. Yksi hälytysyksikkö koko laajan Kouvolan alueella ei riitä, jollei turvallisuudesta haluta tinkiä.

Miksi siis tällaista suunnitellaan? Siirrettäessä Kuusankosken yksikkö Kouvolan asemalle säästyttäisiin tulevaisuudessa mahdollisesti pitkäaikaisten lomittajien palkkaamiselta Kouvolan yksikköön. Kuusankosken miehistön sulauttaminen Kouvolan vahvuuteen toisi käytännössä noin yhden miehen nettohyödyn. Muuta tarkastelua henkilöstön osalta ei suunnitelmista löydy.

Kannattaa pitää mielessä, että kun palo- ja pelastustoimessa puhutaan kauniisti palvelutason laskusta, tarkoittaa se mahdollisesti ihmisuhreja. Pelastuspäällikkö Parkon esiintuoma kahden miehen kärkiyksikkö on susi jo suusta ulos lipsahtaessaan, vaikka sillä olisi mitä tekniikkaa turvanaan. Kyseistä toimintatapaa on muualla jo kokeiltu – laihoin tuloksin.

Kuusankoski on suuri väestökeskittymä. Olisi aivan liian riskaabelia jättää sattuman varaan, ehtiikö yksikkö sinne lain määräämässä ajassa tai onko kaksi miestä tarpeeksi pelastamaan. Turvallisuudesta ei yksinkertaisesti voi tinkiä. Toimintakykyisen pelastusyksikön säilyttäminen Kuusankoskella on ehdottoman tärkeää. Tältä pohjalta myös Kymenlaakson pelastuslaitoksen tulee säästötoimet ja/tai uudelleenorganisoinnit suunnitella.