Viikko sitten dokumentin tapaan tehty Silminnäkijän raportti Kouvolan China centeristä pistää minut miettimään. Oikeastaan se herätti minussa suuren kysymyksen. Mikä oli tämän ohjelman hyöty Kouvolalle? Ohjelmassa elinkeinotoiminnan asiantuntijana esiintynyt tohtori Soininen teki mielestäni taas kerran karhunpalveluksen Kouvolalle. Kannattaako kouvolalaisen valtuutetun yrittää väkisin antaa huono kuva asuinseudustaan – kyllä kilpailijat siitä huolehtivat muutenkin. Soininen on hyvä lääkäri, mutta ilman rakentavia ehdotuksia ja yhteistyökykyä politiikassa ollaan pahasti sivuraiteella.

Minun on vaikea arvostella ohjelmassa esiintyneitä kaupunginjohtaja Aimo Ahtia tai Yritysmagneetin toimitusjohtajaa Sirkku Seilaa. He tekevät sitä työtä, mitä valtuustomme heiltä edellyttää: luovat edellytyksiä yritystoiminnalle, niin ulkomaalaiselle kuin kotimaisellekin todella hyvin tuloksin. Saimme vasta myytyä logistiikka-alueeltamme omistamiamme huolintahalleja, joista saimme puhdasta voittoa reilut 9 miljoonaa euroa. Tämäkään asia ei olisi onnistunut, mikäli olisimme uskoneet 2000-luvun alussa kaikkia niitä epäilijöitä, joiden mielestä rautatielogistiikka ei kannata Kouvolassa. Onneksi pidimme päämme – nyt meillä on kansallisesti suuri rautatielogistiikkakeskus sekä alueelle on syntynyt yli 800 uutta työpaikkaa. Tämän lisäksi on työpaikkojen määrä kaiken kaikkiaan Kouvolassa kasvanut hyvin, vaikka meiltä on lopettanut toimintansa sellaiset suuret yritykset kuten Valio ja Karjaportti. Hyvällä elinkeinopolitiikallamme olemme välttyneet veroäyrin korotuksilta ja ihmisillä on töitä.

China centerin omistajat ostivat tehdasalueen tontteineen suoraan Valiolta. Ohjelmassa ilmoitettiin myyntihinnan olevan salainen. Toki, totta joka sana, mutta kauppahinta on aina ostajan ja myyjän välinen asia. Miksi ohjelmassa annettiin ymmärtää siinä olevan muka jotain hämärää? Esimerkiksi perjantain Kouvolan Sanomissa uutisoitiin Kouvolan lakritsan myynti Makeisneuvos Oy:lle. Uutisen viimeisenä asiana ilmoitettiin, että kaupan hintaa ei paljasteta. Tämä on yleinen ja hyväksytty tapa, mitäpä se muille osapuolille kuuluisikaan.

Pilvilinnan, kasarminmäellä olevan kerrostalon myyntiä ihmeteltiin myös Soinisen voimin. Ohjelmassa ei vaivauduttu kertomaan, että rakennuksen remontointia oli lykätty, koska se olisi jouduttu rahoittamaan kaupungin omasta pussista tai velkarahalla. Myyntihinnan selvittyä ilmoittautui rakennukselle muitakin ostajia, olihan tarjoaminen helppoa kun tietää mitä tarjoaa. En kiellä, etteikö olisi ollut mahdollista kilpailuttamalla saada vapailta markkinoilta kertaluontoisesti parempi hinta, mutta kuten muista jälkeenpäin jätetyistä tarjouksista voidaan päätellä, ei hintaluokka aivan väärä ollut nytkään. Myymällä talo suoraan kiinalaisille ja siirtämällä remontoinnin kustannukset heille säästimme selvää rahaa, ja voimme helpottaa tulevaisuudessa heidän kotoutumistaan Kouvolaan.

Yritysmagneetti auttoi kiinalaisia kaupassa, koska tiesi heidän etsivän sijoituspaikkaa liiketoiminnalleen Suomesta. Kouvola onnistui siinä missä esimerkiksi Helsinki ei onnistunut. Kiinalaiset liikemiehet ovat ilmoittaneet haluavansa sijoittua Kouvolaan, koska sijaintimme on logistisesti hyvä suhteessa Venäjään, kovasti kasvavaan kauppapaikkaan. Syyt ovat muuten samat kuin kaikilla eurooppalaisilla suuryrityksillä, jotka jo ovat täällä Kouvolan logistiikka-alueella. Se, miten kiinalaiset liikemiehet menestyvät yritystoiminnassaan, on toki heidän asiansa. Aivan kuten on Nokian asia, kuinka heidän kännykkänsä myyvät maailmalla. Toki toivon, että kauppa kukoistaa China centerissä, niin kuin muuallakin alueellamme, ja saamme sitä kautta seutukunnastamme uudelleen muuttovoittokunnan.

Tarkemmin ajateltuna, miten me kouvolalaiset voimme mitenkään arvostella kiinalaisia ihmisiä maahanmuuttajina. Eivätkö he tee juuri niin kuin toivoisimme kaikkien maahanmuuttajien tekevän: ostavat meiltä tyhjäksi jääneen teollisuuskiinteistön, perustavat siihen oman toimipaikan sekä ostavat vielä remontoitavan kerrostalon asunnoksi työntekijöilleen. Millä järjellä tätä voi vastustaa? Toinen kysymys on, että miksi meidän tulisi torjua niitä yrityksiä, jotka seutukuntaamme sijoittavat. Kun globalisaatio on nyt meille päin työtä ja työpaikkoja tuomassa, niin kannattaako pilata asia omalla ymmärtämättömyydellä ja suvaitsemattomuudella.

Silminnäkijän raportti oli minusta huonosti tehty. Se pyrki vain jättämään ilmaan kysymyksiä epäilyksen varjolla – aivan kuin kiinalaisissa olisi lähtökohtaisesti jotain vikaa kauppakumppanina. Vanhoja asioita, vanhoilla kaunoilla höystettynä ja siksi Soinisen esiintymisen ymmärrän. Mutta miten Yle tällaiseen voi sortua?

Poliisin määrärahavaje ja toiminnan turvaaminen ovat olleet tapetilla jo pitkään. Valtakunnallinen ongelma sai mediassa kasvot Kouvolan alueen poliisitoimen resurssipulasta. Kouvolan seudulla ongelma on totisinta totta. Poliisin organisaatiouudistus ilman lisäeuroja olisi vielä vain pahentanut tilannetta.

Kysyin reilu kuukausi sitten sisäasiainministeri Anne Holmlundilta kirjallisesti, että mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen poliisin operatiivisen toiminnan. Hiljattain myös Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi vaatii lisää rahaa työttömien poliisien työllistämiseen ja virkojen täyttämiseen.

Tyydyttävä vastaus tilanteen korjaamiseksi saatiin vihdoin viime viikolla. Hallituksen kehysneuvotteluissa päätettiin lisätä vuosille 2009-2012 määrärahoja poliisin toiminnan vakiinnuttamiseksi ja työttömien poliisien palkkaamiseksi yhteensä 35 miljoonaa euroa, joista 15 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Odotan, että kuluvan vuoden vaje korjataan lisäbudjetissa.

Hyvä näin, uskoni järjettömien tilanteiden korjaamiseen on palautunut. Kansalaisten turvallisuudesta sekä oikeusturvasta on pidettävä huolta. Jos lisärahaa ei olisi osoitettu, edellä mainituista, sekä poliisin perustelluista palveluodotuksista olisi todennäköisesti jouduttu tinkimään. Sitä ei voida missään nimessä sallia. Suomalaisten on voitava luottaa totuttuun turvallisuuden tunteeseen.

Valtion tuottavuusohjelman mukaisia henkilöstövähennyksiä ei voida kohdentaa mihinkään, mikä heikentäisi kansalaisten turvallisuudesta huolehtimista.

Tämä pakkosäästäminen aiheuttaa myös muita ongelmia. Käsittelemme lakivaliokunnassa parhaillaan hallituksen esitystä, jonka mukaan rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkorangaistuksia ja uhkasakkoja ei enää voitaisi muuntaa vankeudeksi.

On totta, että monet sakkojaan vankilaan istumaan joutuvat henkilöt eivät sinne kuuluisi. Esitys ei kuitenkaan ota huomioon, että monet ulosottomiehen toimilta suojassa olevat sakkoon tuomitut maksavat sakkonsa vain muuntorangaistuksen välttääkseen. Jos uhka kokonaan poistetaan, ei sakkoja välttämättä makseta, eikä niitä liioin saada perityksi.

Valtion pitäisi siis säästää myös vankien määrää vähentämällä ja jättää näissä sakkotapauksissa tuomitsematta. Miten rangaistus sitten määrätään, jottei lukuisia muita ongelmia koituisi ja loppulasku nousisi suuremmaksi kuin alun perin oli ajateltu?

Oikeusministeri Brax ajaa muutosta kuitenkin kuin käärmettä piippuun. Purematta ei esitystä voi kyllä millään niellä. Jos ja kun uhkasakkovangit eivät kiven sisään kuulu, on heille osoitettava toinen sijoituspaikka, vaihtoehto vankilalle. Kuitenkin niin, ettei siitä synny lisälaskua kunnille, jotka ovat jo nyt pulassa kaikkien velvoitteidensa kanssa.

Uskon, että määräämällä rangaistukseksi erilaisia yhdyskuntapalvelumuotoja sekä päihdehuollon toimenpiteitä nykyisen vankeuden sijaan, on mahdollisuus saavuttaa parempia tuloksia. Mutta onko se halvempaa, on toinen juttu.

Olen huolissani tästä pakkosäästämisestä, jonka vaikutuksia ei aina loppuun saakka mietitä.

Polttopuitahan ei pakkasella kannata säästellä.