Kouvolan kaupunginvaltuustoosa saatiin aikaiseksi ensimmäinen merkittävä päätös, jolla on todellisia vaikutuksia kaupungin talouden tasapainottamiseen. Hyväksytyksi tuli ikäihmisten palveluverkkosuunnitelma vuosille 2012 – 2014. Kaupunginhallituksen esitys ei aivan sellaisenaan mennyt läpi, vaan kristillisdemokraattien esitys, jossa Anjalankodin lyhytaikaispaikat säilytettäisiin ja pitkäaikaispaikat muutettaisiin tehostetun palveluasumisen paikoiksi, voitti lopullisen äänestyksen.

Pääasia kuitenkin oli, että demareiden esitys koko esityksen hylkäämiseksi ja oman tuotannon lisäämiseksi tuli hylätyksi. Se olisi ollut kaupungille noin 15 miljoonaa euroa kalliimpi vaihtoehto tilanteessa, jossa talouden tasapainottamisen tarve on jo nyt 35 miljoonaa euroa. Esitys oli niin jalat irti maasta, että ihan hirvitti ajatus äänestyksen häviämisestä.

Hyvän kampanjan demarit ja perussuomalaiset asian puolesta olivat tehneet. Vanhuksia oli peloteltu lehtien palstoilla mitä ihmeellisimmillä asioilla. Mainittakoon räikeimmät Anssi Tähtisen (ps) esittämät skenaariot kuten ravinnon puute, hygienian laiminlyönnit ja tulevat makuuhaavat. Todella kummallista politiikan tekemistä sanon minä.

Totuuden nimessä arvasin tämän farssin tapahtuvaksi juuri eilisessä kokouksessa. Nimittäin edellisessä valtuustonkokouksessa demarit sanoutuivat irti talouden tasapainotustalkoista, mikä on valtuuston suurimmalta ryhmältä aika vastuutonta toimintaa. Takana on tietenkin perussuomalaisten suosion nousun pelko, mikä nyt laittaa koko ryhmän oireilemaan hälyttävästi. Taitaa olla turhia kaupungin talouteen vakavasti suhtautuvan politiikan odotukset ennen syksyn kuntavaaleja säikähtäneestä demarilaumasta.

Kouvolan Sanomien toimittaja sanoi minun hyökänneen voimakkaasti demareiden linjauksia vastaan. Niin teinkin, sillä minusta Kouvolan talous on siinä tilassa, että sen kanssa ei voi leikkiä enää tällä tavalla. Vastuullisuus talouden hoitoon tulisi nyt viimeistään löytyä.

Mikäli rakenteista ei saada aikaan säästöjä, on kaupungin taloutta korjattava muilla, paljon radikaaleimmilla keinoilla, sillä velanotto on jo saatava loppumaan. Kyseeseen tulevat silloin lähinnä veronkorotukset ja henkilöstön irtisanomiset suoja-ajan jälkeen. Toimenpiteitä, joita yksikään poliitikko ei halua olla tekemässä, ei ennen vaaleja, eikä vaalien jälkeen.

Vastineessasi Kari Taskiselle kirjoitat, että et mielelläsi lähde itseäsi kehumaan, mutta varmuuden vuoksi kehuit kuitenkin. Olisi ehkä kannattanut jättää kehumatta. Mielenkiintoisimmaksi asiaksi kirjoituksessasi jää se mitä et tarkoituksellisesti kertonut.

Hallituspuolueiden edustajat eivät yleensä tee mainitsemiasi raha-asia-aloitteita, koska ovat vastuussa muutenkin valtiontalouden budjetin toteutumisesta. Tämän lisäksi he puolustavat reilua tuhatta valtioneuvoston esitystä valiokunnissa ja suuressa salissa. Suomalaiseen politiikan tekemiseen kuuluu, että opposition edustajat tekevät paljon lisätalousarvioesityksiä, jotka kaatuvat äänestyksissä, esityksiä jotka ovat usein kopioita edellisiltä vuosilta.

Olet tomerasti puuttunut kirjallisilla kysymyksillä kansakuntaa askarruttaviin kysymyksiin. Esimerkiksi kelpaavat saimaannieriän luonnonkannan pelastaminen, Soneran laajakaistatarjonta ja hinnoittelu sekä kaivosalan lupajonon nopea purkaminen ja luonnonvarojen nopea hyödyntäminen. Entisenä toimittajana löydät joka päivä mielenkiintoista kysyttävää vastuullisilta ministereiltä.

Olet myös tehnyt esityksen määrärahan osoittamiseksi valtatien 6 leveäkaistatien loppuun saattamiseen tieosuudella Hevossuo – Nappa. Esitys on hyvä, mutta se on aivan samansisältöinen kuin edustaja Tiilikaisen ja monien muiden aikaisempien edustajien määrärahaesitykset valtatie 6:lle. Mitään muita määrärahaesityksiä ei ole kopioitu eduskunnassa niin paljon kuin tiestön kunnon parantamiseen kohdistuvia.

On älyllistä epärehellisyyttä verrata itseään hallituspuolueen edustajiin. Edustajien toimenkuva on erilainen sen mukaan kuuluvatko he oppositioon vai hallitusrintamaan. Hallituspuolueiden edustajat vievät eduskuntakauden alussa yhteisesti sopimansa hallitusohjelman kirjaukset päätökseen. Siihen minkälainen sopimus on, vaikuttaa suuresti se, onko meillä omaa edustajaa sopimusta sorvaamassa.

Kun kautesi lähestyy loppuaan, kerro kuinka moni esityksistäsi on mennyt läpi käsittelyssä, niin saamme tietää työsi todellisista tuloksista. Veikkaukseni on puhdas nolla – tulos jonka teitte hallitusneuvotteluissa jää siis voimaan.

Kouvola menetti niin hallinto- kuin hovioikeudenkin poliittisen teatterin vuoksi. Jälleen kerran kävi niin, että ohitettiin asiaa valmistelleen toimikunnan esitys poliittisin perustein. Esittelevä ministeri Henriksson tarvitsee hyväksynnän omassa, Vaasan vaalipiirissä, joten hän muutti esitystä ja keksi siihen perustelut. Se että sanotaan, “oikeusturva pysyy korkealla ja työ tehostuu entisestään”, on riittävän sekava ja hyveellinen lausunto tyrmättäväksi. Näinhän me toivomme jo nyt olevan.

Toimintatapa oli sama kuin hänen ministerikollega Wallinilla jokunen aika sitten. Luulin, että jopa RKP:n pistepussi olisi ollut jo niin tyhjä, että tämän kaltainen uudelleen hölmöily ei toistuisi.

Kouvolan kahta kansanedustajaa tai kaupungin johtoa ei asioiden kulusta voi syyttää. Kaikki tehtiin ja vähän enemmänkin, mutta ahneus vei voiton. Tämmöisen poliittisen teatterin edessä kaikki edunvalvontatoimet ovat tehottomia. Jos päätös perustuisi toimikunnan faktoihin, olisi asia toinen, asioista voisi keskustella. Nyt RKP:n ministeri teki sitä mitä häneltä odotettiin, kielipolitiikkaa omaan pussiin.

Hieman ihmettelin puoluetoverini elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen lausuntoa aamun lehdessä ( 4.5). Hän sanoo, että mitään keskusteluja ei ole hallitusryhmien kanssa käyty asian tiimoilta. Tämä tarkoittaa, että vaikka Kouvola on pitänyt ministeri Häkämiehen hyvin informoituna asioiden tilasta, ei hän ole katsonut asiakseen ottaa esille oman vaalipiirinsä tärkeää asiaa ministeri Henrikssonin kanssa. Ajanpuutteesta ei voi olla kysymys, istuvathan he samassa ministerityöryhmässä ja tapaavat lähes päivittäin.

Toimenpiteet joita Häkämies nyt ehdottaa, eli ehdotuksen puiminen läpikotaisin, taustojen läpivalaiseminen, faktojen esiin kaivaminen, tulevat kaikki jälkijättöisinä ja siksi niin turhina. Kun asia on päässyt tähän pisteeseen, niin on mahdotonta kääntää tätä junaa tai ministeri Henriksson menettää kasvonsa omiensa piirissä.

Tämä päätös oli kielipolitiikkaa, jota varten RKP:n edustajat siellä ovat, ei siihen järkipuhe auta. Henriksson sai pitää Vaasan ja Katainen Kuopion, niin yksinkertaista se on. Tämä valtion toimintojen sijoittelu on kauppaa jota käydään ministereiden kesken, siksi se oma ministeri on kaikille niin tärkeä.