Suomessa tarvitaan lisää sähköntuotantoa. Yhteiskunnan sähköistyminen jatkuu, ja rakennemuutos tuo uusia sähköä vaativia tuotteita ja palveluja. Sähköautot lämpöilmapumput, taulu tv: ynnä muut elämistä helpottavat laitteet pitävät huolen, että sähköä tarvitaan tulevaisuuden hyvinvointi yhteiskunnassa yhä enenemissä määrin.

Sähkön käytön lisäämisellä voidaan tehostaa luonnonvarojen käyttöä sekä vähentää energian kokonaiskulutusta ja päästöjä. Sähkö luo edellytyksiä investoinneille, talouskasvulle ja työllisyydelle niin teollisuudessa kuin palvelutoiminnassakin. Hallituksen energiapaketilla kokonaisuudessaan vahvistetaan kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä, edistetään talouskasvua sekä saatetaan liikkeelle miljardien eurojen investoinnit tällä vuosikymmenellä. Ratkaisuilla luodaan myös markkinoita uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyville uusille teknologioille ja yrityksille.

Uusiutuvan energian tukeminen ja muut ilmastotoimet, esim. päästökauppa, korottavat kansalaisten energiasta maksamia kustannuksia joko suoraan energialaskujen tai valtion keräämien verojen ja maksujen kautta. Kuitenkaan meidän ei pidä ehdoin tahdoin nostattaa energiakustannuksia moninkertaisiksi. Ydinvoimaa ja uusiutuvia ei pidä siis asettaa vastakkain, vaan molempia tarvitaan yhtä lailla.

Uutta tuotantokapasiteettia tarvitaan myös tuontiriippuvuuden poistamiseen ja vanhojen laitosten korvaamiseen. Sähkön tuonnista koituu nykyisin Suomelle vuositasolla vähintään puolen miljardin euron lasku. Vanhojen laitosten poistuma kasvaa merkittävästi kuluvalla ja seuraavalla vuosikymmenellä. Lisätarjonta auttaa myös hillitsemään hintapaineita.

Sähkön tuotannon omavaraisuusastetta tulee nostaa niin, että sähkön tarve pystytään tyydyttämään ilman tuontia, mikä edellyttää ydinenergian lisärakentamista Suomeen.

Suomessa teollisuus kuluttaa noin puolet sähköstä. Massa- ja paperiteollisuus on Suomen teollisuuden toimialoista merkittävin sähkönkäyttäjä. Suurimmillaan vuonna 2006 sen sähkönkäyttö oli lähes 27 TWh. Raudan, teräksen ja värimetallien valmistukseen sähköä kului yhteensä noin 5,4 TWh huippuvuonna 2006. Metallien jalostusyritysten kustannusrakenteessa energian osuus oli noin 5 % vuonna 2008, mutta joissakin tuotteissa osuus on huomattavasti suurempi. Esimerkiksi ferrokromin tuotantokustannuksista sähkön osuus on yli 30 % ja sinkin tuotantokustannuksista yli 40 

Teollisuus on,  ja toivottavasti on myös tulevaisuudessa yksi suurimmista työllistäjistämme. Huolehtimalla teollisuuden tarpeista huolehdimme sitä kautta satojen tuhansien kansalaisten työpaikoista ja siten heidän hyvinvoinnista.

Tätä taustaa vasten on ollut varsin mielenkiintoista kuunnella vasemmistoliiton lisäydinvoiman vastaisia kannanottoja. Olisi luullut heidän kannattavan teollisia työpaikkoja ja sen tuomaa sosiaaliturvaa kansalaisille. Vasemmistoliitto näkee kyllä ongelman vihreiden hallituksessa olemisessa, mutta ei omassa välinpitämättömyydessä työtä tekevää kansaa kohtaan.

Niin maailma muuttuu ja duunari sana unohtuu pikkuhiljaa vasemmistoliiton puheista. Nähtäväksi jää kuinka kalliiksi vasemmistoliitolle tämä Helsingin vihreiden kanssa kisaaminen lopulta tulee, sillä elämää, työpaikkoja sekä äänestäjiä on myös kehä kolmosen ulkopuolella.

Sähkön hinta tai sen saatavuus ei saa olla tulevaisuudessa kynnyskysymys teolliselle Suomelle, sillä olemmehan jo valmiiksi korkeiden tuotantokustannusten maa, sekä sijainniltamme varsin epäedullisesti sijoittunut kasvaviin kansantalouksiin nähden. Meillä on siis jo haasteita aivan tarpeeksi,  niitä ei tarvitse luoda lisää omatoimisesti.

Suomen on otettava ilmastonmuutos tosissaan ja oltava valmis mittaviin toimiin päästöjen ehkäisemiseksi. Mielestäni tosiasia on, että ilman lisäydinvoimaa tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, sähköntuotannon omavaraisuudesta ja kohtuuhintaisen sähkön takaamisesta eivät toteudu. Pelkillä uusiutuvilla energiamuodoilla teollinen, hyvinvoiva ja kehittyvä Suomi ei ole yksinkertaisesti enää mahdollinen. Lisäydinvoiman rakentaminen Suomeen on suomalaisille hyvä ratkaisu ja siksi kannatan sitä.

Eduskuntaan perustetaan miesverkosto edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Olemme Kari Uotilan (vas) kanssa homman puuhamiehiä ja toiminta pitäisi lähteä täyteen vauhtiin heti syksyllä. Vaikka Suomessa on edistytty hyvin toimissa sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistamiseksi, tarvitaan asian vahvistamiseksi myös väkevämpää miesnäkökulmaa tasa-arvon nimissä. Kolikossa on aina kaksi puolta – niin myös tässä.

Vaikka kyse on eduskunnan miesverkostosta, mukaan voi liittyä myös naiskansanedustajia, sillä emme halua sulkea ketään pois sukupuolen vuoksi. Tarkoitus ei ole myöskään luoda vastavoimaa naisverkostolle, vaan luoda paremmat edellytykset tasa-arvoasioiden edistämiseen. Miesverkoston tarkoituksena on myös herätellä miesten tasa-arvoon ja oikeuksiin liittyviä kysymyksiä julkiseen keskusteluun.

Eduskuntatyössä huomaa usein, että monissa asioissa huomiota voisi kiinnittää enemmän miehen näkökulmasta, naisnäkökulmastahan asioita jo tarkastellaankin. Tällaisia asiakokonaisuuksia on paljon – esimerkiksi poikien huonommat oppimistulokset, isyyslain uudistaminen, huoltajuuskiistat sekä lähisuhdeväkivalta.

Silmiini osui Lapsen maailma -lehden artikkeli, jossa vaadittiin mieskiintiöitä opettajakoulutukseen. Tällä hetkellähän on tilanne se, että valtaosa opettajista on naisia. Avioerotilanteissa lapset usein jäävät äidin huostaan ja miehen malli saattaa jäädä näin varsin kapeaksi. Tarve miehille lasten kasvattajina koulumaailmassa on siis ilmeinen, joten asialle pitäisi tehdä jotain.

Olemme tuoneet naiskiintiöt kunnalliseen päätöksentekoon, niin miksi emme tekisi sitä myös tässä tärkeässä kasvatuksellisessa kysymyksessä. Varsinainen työ miesverkoston eteen ponkaistaan vauhtiin siis ensi syksynä – ei yhtään liian aikaisin, sillä työsarkaa kyllä riittää!

Itseäni on yksi asian esiintuoma yksityiskohta huvittanut. Lähes jokainen toimittaja (nainen) on kysynyt koko asian tarpeellisuudesta. Kysymys on aivan sama, johon ovat saaneet vastata tätä ennen naiset perustaessaan yhdistyksiä, jotka ovat ottaneet naisia koskevia kysymyksiä esiin.

Puoluekokous viikonloppu on nyt onnellisesti ohi ja on aika hieman tutkiskella kokouksen saldoa. Ensimmäiseksi voin omasta puolestani todeta, että on huomattavasti mukavampaa pitää kokousta omien kanssa Jyväskylässä, kuin olla risteilemässä itämerellä. Eli kun näitä hengenkohotus risteilyitä seuraavan kerran suunnitellaan, kannattaisi myös huomioida se vaihtoehto, että asiaa voi puhua myös maissa.

Itse kokous oli hyvä henkinen ja leppoisa. Suurin osa yleisöstä varmaa seurasi Keskustan kokouksen valintasirkusta suurella mielenkiinnolla – olihan meillä valinta-asiat jo etukäteen aika selviä. Kaakkois-suomen kokoomus päätti jo etukäteen antaa tukensa puoluevaltuuston puheenjohtajavaalissa Laura Rädylle ja puolueen varapuheenjohtajavaalissa Sampsa Katajalle sekä Henna Virkkuselle.

Tehtiin puoluekokouksessa muutama huomionarvoinen päätöskin. Pakkoruotsista luopumista ehdotettiin neljässä eri aloitteessa, joista yksi sitten hyväksyttiinkin, mikä antoi runsaasti tulkinnan mahdollisuuksia itse asiasta.

Puheenjohtaja Katainen ilmoitti tarkentavasti, että ”puolueenjohto on sitoutunut ruotsin kielen aseman säilyttämiseen ennallaan. Kokoomus jatkaa valinnanvapauden lisäämistä vieraiden kielten opiskelussa”. Tämä helpotti varmasti RKP kannattajakuntaa, joka ehti jo aloitteen läpimenemisen jälkeen asiaan jo buuaamalla reagoida.

Uskon, että asiaan palataan varmaankin jo heti seuraavassa puoluekokouksessa. Omana mielipiteenäni olen jo aikaisemmin ilmoittanut, että ruotsikielen asemaa pitäisi harkita kyllä uudelleen. Silloin kun päätöksiä ruotsinkielen etuoikeutetusta asemasta on aikoinaan tehty, on Suomen reaalimaailma ollut huomattavasti suppeampi. Kun nyt elämme maapallolla Globaalissa ympäristössä, tulisi meidän miettiä, että kannattaako tätä lokaalia kieltä enää opetella tässä mittakaavassa kuin on aina tehty. Kannattaisiko meidän opetella mieluummin saksaa, ranskaa, venäjää tai enemmän englantia, kuin pakko-opetella kieltä jota puhuu noin 9 – 10 miljoonaa ihmistä äidinkielenään.

Ongelma on Virossa vähän samanlainen. Meidän mielestä virolaisille olisi kannattavaa osata Suomea, koska teemme heidän kanssa paljon kauppaa. Mutta Virosta käsin asiaa katsottuna on aika tyhmää pienen vironkansan opetella toisen pienen kansan vaikea kieli.

Kaakkoissuomalaisena näen asian niin, että meille olisi etua venäjän kielen osaamisesta huomattavasti enemmän kuin ruotsin kielestä. Meidän kaikenlainen kaupan kasvu sekä suuret turistivirrat tulevat Venäjältä, joten olisi aika luontevaa oivaltaa myös opetella kieltä.

Sukupuolineutraali avioliittokin hyväksyttiin puoluekokouksessa. Tämäkin on asia jossa mennään eteenpäin pienin askelin. Keskustalaisille tämä on myrkkyä, mutta kyllä hekin perässä tulevat jonkin ajan kuluttua. Eihän se kenellekään toiselle kuulu kenen kanssa joku jakaa taloutensa, vuoteensa ja elämänsä.

Puoluekokousterveisin Jyväskylästä, heteromiehenä olemisesta nauttiva ja kokolihaa syövä kokoomuslainen,

Jari Larikka

Tiistaisessa Kouvolan Sanomassa oli juttu Kosken Valton ilmoituksesta olla lähtemättä seuraaviin eduskuntavaaleihin ehdolle. Valto siis luopuu paikastaan kansanedustajana, mutta onneksi lupasi jatkaa kunnallispolitiikassa. Sanon onneksi, koska hänen rauhallinen ja rehti tapa vetää Kouvolan kaupunginvaltuuston työskentelyä saa kiitosta yli puoluerajojen.

Jutun yhteyteen oli tietenkin kysytty myös Jukka Nybergiltä hänen mielipidettään Valton vetäytymisestä. Jukka vakuutti, ettei asialla ole mitään tekemistä hänen omien tulevaisuuden suunnitelmiensa kanssa, vaikka kuntalaiset haluaisivat hänen olevan käytettävissä eduskuntatasolla.

Jutussa ollut selkeä asiavirhe sai aamullisen kahvikuppini kuitenkin hieman läikkymään. Jukka nimittäin lausui, että uuden Kouvolan perustaminen henkilöityy vahvasti häneen. En tiedä mitä taikajuomaan Jukka oli ottanut, mutta hän muistaa tämän asian täysin väärin.

Nimittäin Jukka Nyberg kuuluu niihin demareihin, jotka vastustivat yhteenliittymistä viimeiseen asti. Vasta hävityt kunnallisvaalit 2004 ja eduskuntavaalit 2007 saivat Jukan pään kääntymään. Olihan eduskuntavaalien tuloksen jälkeen varmaa, että seuraavissa kunnallisvaaleissa 2008 demarit eivät saisi yksinkertaista enemmistöä valtuustoon ja sitä myöten menisi myös kaikki puheenjohtajuudet.

Ensimmäinen kuntaliitosta puoltava johtava demaripoliitikko oli muuten Valto Koski, joka otti asiaan positiivisesti kantaa omassa eduskuntavaalikampanja avauksessaan Kouvolan kaupungin talolla.

Mikäli jonakin päivänä kerätään varoja patsaan pystyttämistä varten uuden Kouvolan perustamisen puuhamiehille, tulisi muistaa, että Jokisen Pekka ajoi asiaa suuren suunnitelman nimellä vuosikausia ja antoi näin alkusysäyksen uuden Kouvolan perustamiselle. Mutta jos asia henkilöityy johonkin ihmiseen, niin kannattaa muistaa Juhani Pousin antama työpanos asiaa valmisteltaessa. Ilman hänen tekemää työtä ei uutta Kouvolaa olisi nyt olemassa.

En väitä, etteikö Jukka olisi hoitanut hommaansa  järjestelytoimikunnan puheenjohtajana mallikkaasti. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hänen oma arvionsa omasta osallisuudestaan uuden Kouvolan perustamisessa oli vahvasti liioiteltu.