Kouvolan Sanomat kysyi seuraavia kysymyksiä minulta viikonlopun lehteään varten. Laitan nyt kysymykset ja koko oman vastaukseni, niin voitte verrata, millaisen jutun  lehti siitä irti saa…

 1. Onko syntynyt kuva Kouvolasta häviäjänä mielestäsi oikea vai liioittelua?

2. Onko tappioiden sarja vain olosuhteiden onnetonta kertymää vai jo johdonmukaista ja totuttua ylenkatsomista?

3. Miksi Kouvola ei saa ääntään kuuluviin tällaisissa vastakkainasettelutilanteissa? Onko se kylmästi niin, että vain ministerit ja hallituspuolueiden ylin johto päättävät tykönään tällaiset asiat omien mieltymystensä mukaan?

4. Miten olet omasta mielestäsi onnistunut lobbaamaan Kouvolaa ja sen tavoitteita? Onnistumisia/epäonnistumisia?

5. Kaadetaanko epäonnistumiset mielestäsi liian usein ja helposti kansanedustajien niskaan?

 Kouvolan seutu on saanut vuosien varrella oman osansa hajasijoituksen tuomista virastoista ja toiminnoista. Meille on sijoittunut mm. elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (ELY), aluehallintovirasto (AVI), poliisin tekniikkakeskus, syyttäjänlaitos, ulosottovirasto, käräjäoikeuden pääkanslia, Vekarajärven ja Utin varuskunnat yms. Lisäksi Kaakkois- Suomen hätäkeskus jatkaa erityistehtävissä Kouvolassa ainakin vuoteen 2015 asti.

Kun tarkastelemme valtion toimintojen alueellistamisen yhteydessä Kymenlaaksoon tulleita henkilötyövuosia, ne ovat jakautuneet Kouvolan ja Kotkan kesken niin, että Kouvola on saanut 158 htv ja Kotka 62 htv. Osuutemme on 6,1 %, mikä on enemmän kuin maakunnan väestö – ja työpaikkaosuus ( 4% )

 Viimeisimpänä onnistumisena voidaan pitää myös sitä, että Sosiaali- ja terveysministeriö on kutsunut Kouvolan kaupungin yhdeksi niistä kokeilualueista, jossa kunnasta tai kuntayhtymästä muodostuva sosiaali- ja terveysalue vastaa sosiaalipalveluista, perusterveydenhuollosta ja perustason erikoissairaanhoidosta. Oma KoTePa hankkeemme saa siis jatkaa kehittymistään.

 Kouvolan KoTePa hanketta vietiin eteenpäin edustajien ja kaupungin ylimmän johdon kanssa yhdessä. Julkisuudessa oleva mielikuva, että vain oman alueen kansanedustajat ajavat oman alueensa asioita on osittain väärä. Koko vaalipiirin edustajat yhdessä ajavat vaalipiirinsä asioita. Lisäksi maakuntien liitot ovat tiiviissä yhteistyössä kansanedustajiin. Lisäksi monet muut etujärjestöt ja tahot pääsevät edustajiensa kautta tapaamaan eri sektoreista vastaavia ministereitä. Edunvalvonta ei ole yksien käsissä, vaan monien toimijoiden yhteistyötä.

 Mielestäni Kouvolalla ei ole mitään syytä laittaa päätään pensaaseen ja surkutella huonoa kohtaloaan. Kouvolaan on sijoittunut ja tulee sijoittumaan edelleen erilaisia valtion toimintoja. Oma toiveeni on, että voisin edesauttaa tehokkaammin kannattavan liiketoiminnan sijoittumista seutukunnallemme. Se on mielestäni huomattavasti tehokkaampi tie alueemme uuteen nousuun saattamiseksi, kuin vain valtion hajasijoituksen tuloksien tarkastelu.

 Nyt kolme vuotta kansanedustajana toimineena on oppinut sen, että jos jossakin onnistutaan, niin sen katsotaan kuuluvan asiaan ja sitä ei kannata mainita. Jos taas jotakin emme onnistu alueellemme saamaan, niin se on alueen kansanedustajien syy. Asiaan täytyy vain tottua, sillä se mikä on varmaa, on että aurinko nousee myös seuraavana päivänä ja on uusia mahdollisuuksia täynnä.

 Hyvää viikonloppua ja pääsiäistä toivotellen,

Jari

Suomen tietotoimisto uutisoi, että valtionvarainministeriö haluaisi estää kolmen ydinvoimalan samanaikaisen rakentamisen. Perustelu tähän tosin on eri kuin keskustalaisilla, joille ei koko ydinvoima meinaa kelvata, vaikka se olisi tarpeen kansantalouden kehityksen ja sähkömarkkinoiden toiminnan kannalta. Ministeriöstä varoitellaan, että kolme yhtäaikaista työmaata kuumentaisivat rakennusmarkkinat, nostaisivat rahoituksen hintaa ja johtaisivat työvoimapulaan.

Valtionvarainministeriö on asiassa takuulla oikeassa, onhan meillä kokemuksia jo tämänhetkisen ydinvoimalahankkeen eli Olkiluodon rakentamisen ongelmista. Tiedossa on, että työmaalla on enemmän ulkomaista vuokratyövoimaa kuin suomalaisia osaajia. Lisäksi työvoiman vaihtuvuus on kokolailla suuri. Rakentaminen on pahasti myöhässä ja riita siihen johtaneista syistä on jo nyt muhkea.

Olen sitä mieltä, että heti kun on saatu ratkaistua tulevien ydinvoimaloiden määrä, niin toteutusaikataulun ohella on ratkaistava myös toteutustapa ja pelisäännöt.

Suomessa ollaan liukumassa yhä enemmän vuokratyövoiman käyttöön myös sellaisilla aloilla, joissa siitä on jo suoranaista haittaa. En tuomitse vuokratyötä sinällään, mutta on sellaisia aloja, esimerkiksi rakentaminen, joissa työhön ja työnantajaan sitoutumisella on laadullista merkitystä.

Vuokratyö on parhaiten kohdennettavissa ruuhkien poistoon sekä kausiluonteisen työn teettämiseen. Tiedämme, että tällainen iso työmaa kestää vuosikausia. Siksi olisi hyvä, että sekä pää- että aliurakoitsijat sitoutuisivat siihen lujasti.

Vuokratyövoimaahan käytetään tämänkaltaisilla suurilla työmailla yksinomaan säästösyistä, ei laadun takeena.

Kun pian teemme päätöksiä ydinvoimarakentamisen kapasiteetin suuresta lisäämisestä, olisi syytä kiinnittää huomiota turvallisuustekijöihin jo rakennusvaiheessa. Selvää on, että siirryttäessä normaaliin rakennuttamistapaan se tulee kalliimmaksi. Sitoutuminen työntekijään lomaoikeuksien ja muiden velvoitteiden myötä on Suomessa kallista.

Pitäisin tätä kuitenkin hyväksyttävämpänä vaihtoehtona kuin pitkiä aliurakoitsijaketjuja ydinvoimalatyömaalla. Olemmehan rakentamassa itsellemme päästötöntä ja turvallista energiaa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Hätäkeskusuudistus tarkoittaa suurta muutosta itse organisaatiossa, vaikkei se yksittäiselle ihmiselle juuri näyttäydykään. Apu tulee edelleen sitä tarvitsevan luokse, aivan kuin tähänkin asti. Hätäkeskuspaikkakuntien vähentyessä byrokratia vähenee ja keskittyminen olennaiseen paranee.

 Uudistus nykyaikaisine tietojärjestelmineen on myös hyvä ja tervetullut. Toimiessaan se parantaa turvallisuutta sekä turvaa kaikille suomalaisille samanlaiset, tasalaatuiset hätäkeskuspalvelut. Onnistuessaan hanke voisi toimia jopa suomalaisen innovaation vientituotteena.

 Haluan kuitenkin kiinnitettävän huomiota muutamaan seikkaan. Uudistuksen yhtenä kärkitavoitteena on verkottaa uudet suuret keskukset niin, että ne voivat tukea toisiaan ruuhkatilanteissa ja poikkeusoloissa. Tämä onkin aivan välttämätöntä muodostettaessa suuria hätäkeskusalueita.

 Uusi valtakunnallinen tietojärjestelmä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus ottaa käyttöön 2012-2015. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että toteutus on mahdollinen vasta 2015 – jos vielä silloinkaan.

 Tämä tieto on erityisen merkityksellinen siitä syystä, että nykyisten laitosten yhdistämisen on suunniteltu alkavan jo ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä käytössä on ELS-järjestelmä, joka on päivitetty viimeksi 2006-2007. Hallintovaliokuntakin kiinnitti tähän huomiota mietinnössään vuonna 2008 todeten järjestelmän olevan teknisen kehityksen myötä vanhentunut sekä käyttäjän kannalta monimutkainen.

 On todella huolestuttavaa, että hätäkeskusuudistusta viedään eteenpäin, vaikkei uutta tietojärjestelmää ole vielä saatu valmiiksi ja nykyinen on vanhentunut. Käytössä olevaa ELS-järjestelmää ei myöskään ole edes kunnolla testattu suunnitellun kokoisissa, suurissa hätäkeskuksissa.

 Pelastusalan ammattilaista ihmetyttää ja arveluttaa. Kun uudistuksen syömähammas ei ole purukunnossa, niin eikö kannattaisi odottaa uuden järjestelmän valmistumista ja vasta sitten siirtyä toteutukseen? Jos käyttöönotossa epäonnistutaan ja avun saaminen viivästyy tietojärjestelmän kankeuden vuoksi, uidaan todella syvissä vaikeuksien vesissä.

 Entäpä henkilöstön asema? Lakkautettavien hätäkeskusten henkilöstö on kovin nihkeästi ilmoittanut siirtymishalukkuudesta uusille paikkakunnille. Helsingin hätäkeskusta, Suomen ainoaa suurta hätäkeskusta vaivannut henkilöstöpula saattaa olla todellisuutta uudistuksen myötä koko Suomessa.

 Riskien ottaminen ei kuulu turvallisuudesta vastaavien ihmisten toimenkuvaan, päinvastoin.

 RMS Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen ja upposi vieden mukanaan noin 1500 matkustajaa. Jäävuorista oli varoitettu, mutta Kommodori Edward J. Smith piti suunnitellun vauhdin yllä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että pienemmällä vahdilla törmäystä ei olisi tullut ja ihmiset olisivat säästyneet.

Ihmettelen nyt vastaavaa kiirettä hätäkeskusuudistusasiassa. Tämä “jäävuori” olisi varmuudella ohitettavissa aikataulua säätämällä.

Yle-maksu on saanut kansan varpaisilleen, ainakin jos on uskominen tiedotusvälineitä. Ihmettelen asiaa, koska valtaosa suomalaisista maksaa kiltisti tälläkin hetkellä oman tv-lupamaksunsa ja olisi siis saamassa kunnon alennuksen uuden mediamaksun johdosta.

 Vaihtoehdoksi vedetty budjettirahoitusmalli ei selvästikään ole auennut kansalle. Budjettiin ei ole varattu ylimääräistä 500 miljoonaa ja näin ollen se jouduttaisiin hakemaan kansalta veronkorotuksilla.

 Nelihenkisellä perheellä, jossa on kaksi työssäkäyvää keskituloista, veronkorotus olisi noin 400 €. Miksi ihmeessä tämä malli olisi parempi kuin mediamaksu?

 Onko siinä mitään järkeä tai logiikkaa, että ensin alennetaan ruuan arvonlisäveroa 500 miljoonalla ja sitten sama summa otettaisiin takaisin, että voisimme katsoa televisiota. Mielikuva, joka syntynyt puhuttaessa budjettirahoituksen halpuudesta, on siis harhaa.

 Jos päädytään budjettirahoitukselliseen malliin, täytyy muistaa, että silloin Yle lakkaa olemasta itsenäinen tiedonvälityksen suhteen. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.

 Demareiden ”rusinat pullasta” taktiikka on aika käsittämätön. Ensin ollaan mukana parlamentaarisessa työryhmässä, joka mediamaksua yksimielisesti esittää ja sitten eduskunnassa kuitenkin käännetään takki. Tämä kahdella jakkaralla istuminen luonnistuu Heinäluomalta – hänen kätensä jäljen pitää näkyä kaikkialla.

 Ylen rahoitus tulee turvata mahdollisimman nopeasti, eli päätöksiä pöytään. Mielestäni pitäisi suosia niitä, jotka ovat maksunsa tähänkin asti hoitaneet. Mallit niiden talouksien avustamiseksi, jotka eivät maksusta selviä, on myös mahdollista löytää. Minusta ei ole oikein korottaa tunnollisten kansalaisten maksuosuutta vain sen takia, että osa jättää nykyisen tv-lupamaksunsa maksamatta.

Saimme eilen tiistaina kuulla, että Kouvolassa säilyy hätäkeskus. Sinänsä hyvä ja meille suotuisa päätös, mutta päätöksen sivujuonteena oli, että Kouvolasta tulee erityistehtäviä hoitava neuvontakeskus vuoteen 2015 mennessä. Mitä se taas tarkoittaa, ei ole vielä selvillä.

Päätös oli minulle lievä pettymys. Kouvola oli asia-argumenteilla mitattuna ylivertainen, mutta se ei riittänyt nyt ihan loppuun saakka. Tyytyväinen täytyy tietysti olla tähänkin jos tämä oli meidän maksimi suoritus poliittisessa arvopelissä. Sen voin kyllä sanoa, että lobbaus oli loppuun asti kovaa, siitä pettymys.

Poliittinen päätöksenteko on tällaista, puolet kiittää päätöstä ja puolet ei. Kouvola on nyt ohitettu useamman kerran sijoituspaikkoja jaettaessa, vaikka asiallisesti meidät olisi pitänyt huomioida. Neuvontakeskuksen perustaminen kertoo kyllä jotain koko asian valmistelusta. Ei oikein tiedetä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun koko uudistuksen perusta uusi tietojärjestelmä, on vasta suunnitteluasteella.

Tässä vaiheessa minun on ehkä parasta olla arvioimatta enempää koko asiaa Kouvolan kannalta. Sillä en löisi vetoa sen puolesta, että kaikki sanottava olisi jo asiassa sanottu. Hätäkeskusuudistuksessa ollaan laittamassa kaikkia munia samaan koriin ja se ei turvallisuusalan ammattilaisia naurata.

Niin ja lopuksi vielä rehellisesti. Jos minä olisin ministeri, ei tässä asiassa olisi käytetty mitään poliittista peliä, vaan Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskus olisi sijoitettu Kouvolaan.

Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä aselainsäädäntöä uudistava esitys, jonka tarkoituksena on selkeyttää ja parantaa turvallisuutta yhteiskunnassa. Kaikkien näiden ikävien ampumatapausten jälkeen voimme varmaan olla yhtä mieltä sen tarpeellisuudesta.

En kuitenkaan itse tue näkemystä, että kieltämällä ja yrittämällä kerätä pois jopa lailliset käsiaseet voitaisiin ratkaista tämän tyyppiset ampumistapaukset. Nythän on kyse laillisista aseista, niiden lupamenettelyn tarkastelusta sekä vastuullisesta hallussapidosta ja käytöstä.

Huolestuttavana pidän sitä, että keskustelu aseiden kieltämisestä ja pois keräämisestä vie huomion pois toisesta todellisesta ongelmasta, joka liittyy näihin kaikkiin traagisiin tapauksiin. Tarkoitan tällä nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmien havainnoinnin olemattomuutta ja hoidon puutetta.

Mielestäni jopa nykyinen aselaki olisi riittävä, jos sitä vain noudatettaisiin. Jos nykyistä käytäntöä tarkasteltaisiin aidosti, voisi helposti vetää johtopäätöksen, ettei ongelmia ole metsästys- tai ampumaharrastajien keskuudessa. Kuitenkin nyt valmistelussa oleva laki kohtelisi juuri tätä joukkoa kaikkein huonoimmin, vaikkei se kaiketi alkuperäinen tarkoitus ollutkaan.

Esitystä on arvosteltu myös siitä, että poliisi voisi tehdä vapaaehtoisuuteen perustuvia tarkastuksia aseen haltijoiden koteihin ilman rikosepäilyä. Mielestäni tämä on hiukan ihmeellistä. Jos asiat ovat kunnossa, niin ei kai ole syytä olla päästämättä viranomaista tarkastamaan kuinka asetta säilytetään? Kysehän ei ole kotietsinnästä, vaan oikeanlaisesta aseen säilyttämisen tarkastamisesta. Aseen omistamiseen ja hallussapitoon liittyy aina suuri vastuu. Ampumaharrastuksen nyt menettämä hyvä maine, on palautettavissa takaisin kansalaisten keskuudessa vain tämän vastuullisuuden korostamisen kautta. Poliisin ylilyönteihin tarkastuksissa en usko – töitä heillä riittää muutenkin.

Kuten jo aiemmin totesin, kyse on nyt vain laillisten aseiden lupamenettelystä. Laittomien aseiden määrään tällä ei voida suoranaisesti vaikuttaa. Pidänkin ehdottoman tarpeellisena, että lakiesityksen ne kohdat, joilla hankaloitetaan ampumaharrastusta, metsästystä tai reserviläistoimintaa katsottaisiin uudelleen. Huonolla ja epäoikeudenmukaisella lainsäädännöllä voidaan ehkä hetkellisesti vähentää laillisia aseita, mutta kääntöpuoli on se, että luvattomien aseiden määrä varmasti lisääntyy.

- Kun velkataakka kasvaa toistakymmentä miljardia euroa vuodessa, varmaa on, että sitä ongelmaa ei ainakaan lakkoilemalla ratkaista.

Iiro Vinanen vertaa Kauppalehti Option haastattelussa nykytilannetta 1990-luvun alun lamaan ja löytää yllättäviä yhtäläisyyksiä. Hän muistelee, että laman alkaessa vuonna 1991 kuljetusala aloitti “poikkeuksellisen” pitkän lakon.

Viinasella ei ymmärrystä lakoille löydy. Hänen mielestään lakkoileminen on “ylivoimaisesti tyhmintä”, mitä nykyisessä taloustilanteessa voidaan tehdä.

- Mutta tätä se on, kun ay-johto pitää eduistaan kiinni ja kun koko muu joukko tulee sokeasti perässä, sivaltaa entinen valtiovarainministeri.

Viinasen omat lääkkeet taantumaa vastaan sisältävät vyönkiristyksiä. Viinanen ajoi lamalääkkeeksi jo 1990-luvun alussa sisäistä devalvaatiota, eikä hän ole luopunut ajatuksesta vieläkään.

- Nyt se pitäisi tehdä. Tarvitsemme käyttöömme kaikki ne keinot, joilla työvoimakustannuksia ja niiden sivukuluja saadaan painetuksi alas.

- Sen lisäksi tarvitaan kaikki muitakin konsteja, esimerkiksi tukipolitiikan tehokkaampaa kohdentamista. Samalla on panostettava sellaisiin innovatiivisiin projekteihin, jotka voivat poikia uutta vientituloa Suomeen.

Viinanen painottaa Kauppalehti Option haastattelussa myös, että suomalaisten työuria on pidennettävä.

Autoliikennealan lakko oli nopeasti käsitelty ja siitä kiitos osapuolille. Tämä päätös oli osoitus vastuunkannosta ja yhteisvastuusta orastavan nousukauden alkumetreillä. Tehty sopimus ei tyydyttänyt kunnolla kumpaakaan osapuolta, mutta se tehtiin, jotta talouden orastavan etenemisen pyörät eivät juuri nyt pysähtyisi.

Uusi uhka Suomelle on kuitenkin jo nostanut päätään. Nimittäin ahtaajat ovat käyneet Lakkoon. He ovat pysäyttäneet Suomen ulkomaankaupan lähes kokonaan ja taloudelliset menetykset ovat miljardin euron luokkaa viikossa saamatta jääneinä vientituloina.

Omaan maakuntaan se iskee ehkä kaikkein voimakkaimmin. Kaksi suurta satamaa, Kotka ja Hamina, sekä Kouvolan rautatielogistiikan kuivasatama ovat nyt hiljaisia. Todennäköisesti viikon sisällä hiljenevät vielä paperitehtaat, koska tavara ei kulje eteenpäin. Kohta on paljon raavasta työmiestä hiljaisena.

En ole niitä miehiä, jotka ovat valmiita lakkooikeutta rajoittamaan. Kahdet palomiesten lakot lumen keskellä vahtia pitäneenä tiedän asian tärkeyden  ( vaikka lopputulos oli täysi nolla ). Siitä huolimatta ahtaajien vaatimukset ovat mielestäni aika kovat.

AKT vaatii irtisanomissuojaa/muutosturvaa satamaan, joka olisi puolivuotta pidempi kuin muilla Suomalaisilla. Hmmm, vuoden mittainen palkkaturva irtisanomistilanteessa on saajalleen hyvä, mutta miksi tämä ryhmä sen ansaitsisi ennen muita.

Mikäli lakko pitkittyy tulee se maksamaan kaikille suomalaisille selviä euroja. Valtio ja kunnat menettävät selviä veroeuroja, mitkä pitää ottaa takaisin kiristettynä verotuksena. Miksi siis pienituloiset siivoojat alkaisivat maksamaan korotettua kunnallisveroa, jotta 50 000 euroa vuodessa ansaitsevat ahtaajat saisivat heitä puolivuotta paremman muutosturvan. Niin MIKSI?

Lakot ovat aina vaikeita asioita. Työtaistelu, se vaatimusten viimeinen keino on aina harkittava tarkkaan. Sitä toivoisin nytkin. Sillä pelkään, että lakko pitkittyessään jättää myös jälkeensä työttömyyttä, jota ei muuten olisi tullut.