Opposition kiima uusia vaaleja kohtaan kasvaa. Kun oma sauna ei juuri nyt pahemmin pala, on katsottu voitavan vaatia uusia vaaleja. Demareiden puheenjohtaja Jutta Urpilainen totesi jo aikaisemmin, että rahoituksella on ollut merkittävä rooli porvarihallituksen syntyyn. Demareiden epäonnistuneesta politiikasta hän ei maininnut mitään. Olisiko kuitenkin parempi katsoa myös peiliin?

Vasemmiston halu ennenaikaisiin vaaleihin johtuu varmasti siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat laskeneet olevansa ainoita, joilla rahoitus on kunnossa. Ammattiyhdistysten jäsenmaksuilla pelattavaa vaalirahoitusta ei nähdä millään lailla moraalittomana. Ilmeisesti paluu siihen ”vanhaan hyvään” aikaan kiinnostaa, jossa ammattiyhdistysten rahoilla tehtiin maahan hallituksia.

Keskustassa joudutaan jo nyt isolla velkarahalla hoitamaan takaisin edellisten vaalien Nova-tukia, joten uudet vaalit tulisivat siinäkin mielessä huonoon saumaan, maan- ja maailmanlaajuisesta taantumasta nyt puhumattakaan. Yksittäisten edustajien halua uusiin vaaleihin ei tarvitse myöskään paljon arvailla – yllättävän monella on vielä edellisetkin vaalit lainanlyhennyksessä.

Minusta olisi nyt raikasta ja oikeudenmukaista, että Kokoomus maksaisi ammattiyhdistyksiltä saamansa tuen takaisin. Olisihan se työtätekeviä kansalaisia kohtaan reilua. Ei voi olla oikein, että kansalta kerätään ylisuuria jäsenmaksuja poliittisen toiminnan tukemista varten. Mieluumminhan jokainen palkansaaja itse käyttäisi rahansa haluamallaan tavalla, kuin antaisi ylimääräistä liitoille pois annettavaksi.

Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka suoraryhtisesti demarit palauttaisivat liitoille saamiaan tukia takaisin, jos Kokoomus olisi asiassa aloitteellinen. Olisivatko Arhinmäki (vas) tai Gustafsson (sd) enää yhtä hanakoita vaatimuksissaan kuin nyt? Annan yhden ohjeen niille poliitikoille, jotka nyt irtopisteiden toivossa vaativat uusia vaaleja – kannattaa muistaa, että kirvestä teroitetaan aina terän molemmilta puolilta.

Aamun Kouvolan Sanomissa oli juttu meidän kansanedustajien mielipiteistä tämän hetkisestä omistajapolitiikasta valtionyhtiöissä. Laitan vastaukseni tähän kokonaisuudessaan, koska se oli hieman pätkittynä esillä

Onko valtion omistajapolitiikka ajan tasalla? Mistä yhtiöistä valtio voi luopua vai pitääkö omistus pitää ennallaan?

Mielestäni omistajuutta ei pidä nähdä itseisarvona, vaan sitä pitää osata vaalia ja hoitaa niin, että kannattavuus on lähtökohtana. Ajantasainen omistajapolitiikka on sitä, että osataan ja voidaan myydä tai ostaa jos sen järkevää. Hallitus on nyt oikeilla linjoilla.

Kritisoin tiistaina Kouvolan Sanomien yleisönosastolla Kuusankosken palolaitoksen palomiesten vähentämistä kolmesta kahteen. Pelastusjohtajan perätön väite, että miehistön vähentäminen ei vaikuta palvelustasoon on mielestäni edelleen pahimman luokan kansalaisten harhauttamista.

Loogista hänelle oli siis jatkaa tämän aamuisessa lehdessä jälleen kirkasotsaisesti, että tällä toimenpiteellä saadaan Kouvolaan tarvittava 1+5 vahvuus. Pelastusjohtaja Parkko tietää varsin hyvin, että Kouvolassa on aina ollut 1+5 vahvuus joka ei ole riippuvainen Kuusankosken miehityksestä.

Se mitä Parkko ei tällä kertaa kertonut onkin paljon mielenkiintoisempaa. Nimittäin Kuusankosken miesten siirto antaa hänelle mahdollisuuden luopua kolmesta viransijaisesta Kouvolassa ilman, että määrätty minimivahvuus alittuu. Kysymys on siis edelleen säästöistä, jotka kuusankoskelaiset joutuvat maksamaan .Ei miesten kokonaismäärä Kouvolassa tule kasvamaan, vaan koko alueella vähenemään.

Valtuutetun työ on näinä päivinä vaativaa työtä. Arvojen tuominen kylmään päätöksentekoon on välillä varsin epäkiitollista ja rohkeutta vaativaa työtä. On usein helpompaa seistä vahvojen virkamiesten esitysten takana luottaen vain siihen sokeasti, että kyllä ne tietää. Unohdetaan usein, että loppujen lopuksi me valtuutetut/päättäjät vastaamme kuitenkin siitä millaisia palveluita kuntalaisille olemme valmiita tuottamaan. Ihmettelen miksi Kuusankoskelaiset valtuutetut eivät ole kiinnostuneita siitä millaisia palveluita uudessa Kouvolassa ollaan valmiita tarjoamaan Kuusankoskella.

Me suomalaiset ymmärrämme usein asiat vasta sitten kun ne meitä konkreettisesti koskettavat. Esimerkiksi vanhustenhuollon ongelmat aukeavat meille karmivien esimerkkien kautta tai vakuutusturvan taso kiinnostaa vasta kun jalka on poikki, palokunnan toimintavalmiudenkin vajaavuus kiinnostaa meitä vasta sitten kun oma torppa palaa etc

Kun kuusankoskelainen sammuttajapari odottaa palavan rakennuksen ulkopuolella vahvistuksia Kouvolasta, jotta työn voi aloittaa, ei kuntalainen enää muista että näin tämä asia oli suunniteltu ja päätetty.

Kuntalaisesta se näyttää hölmöltä ja edesvastuuttomalta. Organisaatio, jonka tulisi valmistautua erilaisiin onnettomuustilanteisiin ja jonka odotetaan selviytyvän niistä ammattitaitoisesti ja nopeasti – nyt tiedustelee, valmistelee ja odottaa. Näin tehdään tulevaisuudessa Kuusankoskella, ei Kotkassa, ei Kouvolassa, ei Haminassa.

Mikä Kuusankoskella on nyt sitten muuttunut niin paljon, että turvallisuustasoa voidaan pudottaa? Ei mikään, mutta Kymenlaakson pelastuslaitoksen tarvitsee säästää. Siksi kaksi on yhtä paljon kuin kolme…

Sitten lopuksi pieni ennustus.

Kuusankosken palolaitoksen yksikkö siirretään kokonaan Kouvolaan, koska se oli vajaamiehityksellä tehoton. Se miten siitä tuli tehoton on jo silloin unohtunut!

Kuusankosken palolaitoksen palomiesten määrää vähennetään tulevaisuudessa kolmesta kahteen. Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Vesa Parkko sanoo kuitenkin, että Kymenlaakson pelastuslaitos pitää samaa pelastustoimien palvelutasoa yllä kuin aikaisemminkin. Lausunto on pahasti valheellinen. Kyse on nimenomaan palvelutason laskusta.

Tulevaisuudessa Kuusankoskella ei aloiteta henkeä pelastavaa savusukellusta ennen kuin Kouvolasta on saapunut yksikkö paikalle. Kuusankoski on kuitenkin väestökeskittymältään niin suuri, että se kuuluu 1. riskiluokkaan. Tällöin sisäasiainministeriön ohjeiden mukaan tulee pelastustoimet aloittaa tehokkaasti kuudessa minuutissa. Pelastusjohtaja Parkon mielestä tiedustelu ja muiden yksiköiden odottelu on kaiketi tätä tehokasta toimintaa. Kuusankosken yksikkö on vuosien saatossa pelastanut monta ihmishenkeä, mutta nyt sama palvelutaso on eittämättä vaarassa.

Koko asian taustalla on Kotkan kaupungin säästötoimet. Kymenlaakson pelastuslaitoksen pitää säästää ja sen seuraukset saavat tuntea nahoissaan nyt kuusankoskelaiset. Säästöä tulee kun Kouvolasta laitetaan kolme miestä pois vahvuudesta. Kouvola myös maksaa palotoimen järjestämisestä alueellaan yhtä paljon kuin ennen, vaikka palvelua heikennetään tuntuvasti.

Kouvolan kaupunginhallitusta on viety kuin litran mittaa. On vaikea ymmärtää, kuinka sen jäsenet voivat olla sitä mieltä, ettei Kuusankoskella tarvitse aloittaa savusukellusta kuuden minuutin kuluessa kun muualla Kouvolassa 1. riskialueen kohteissa näin tehdään. Mikäli suunnitelma toteutuu, näkyy se työn tuloksissa – ihmishenkiä menetetään.

Kirjoitin jo 2.6.2009, että Kotka tulee säästämään pohjoiskymenlaaksolaisten turvallisuudesta. Varoituksista huolimatta kaikki näyttää kuitenkin olevan toteuttamista vaille valmista. Maksajiksi on suunniteltu ensisijaisesti Kuusankosken, mutta myös Jaalan ja Valkealan asukkaita. Ymmärrän sen, että rahat on loppu ja säästää täytyy. Hölmöjä meidän ei kuitenkaan pidä olla, vaikka sitä roolia meille Kotkasta nyt tarjotaan. Huonot päätökset voidaan aina muuttaa.

Hätäkeskustoimintoja ollaan yhdenmukaistamassa valtakunnallisella tasolla. Keinona käytetään nykyisen aluejaon (15) korvaamista kuudella suuremmalla alueella. Lopullisena tavoitteena on se, että alueita ja hätäkeskuksia on yhtä monta. Muutos koskettaa myös Kouvolaa, jossa Kaakkois-Suomen hätäkeskus sijaitsee paloaseman ja poliisitalon kupeessa.

Yhtenä suurimpana syynä muutoksille sanotaan olevan valtion tuottavuusohjelma. Itse uskon näiden suunnitelmien olleen valmiina paljon ennen tuottavuusohjelmaa, mutta sen yhteyteen muutokset saadaan nyt sopivasti ympättyä. Hätäkeskuksilla, erityisesti Helsingissä, on pitkään ollut ongelmia henkilöstön riittävyyden ja jaksamisen kanssa. Myös erilaisten tietojärjestelmien kanssa vaikeuksia on ilmennyt.

Uudella aluejaolla haluttaisiin säästöjen lisäksi paneutua juuri näihin ongelmiin. Hätäkeskusten ja viranomaisten yhteistyötä täytyy tehostaa ja tiivistää. Tavoitteena on myös hakea turvaa ruuhkatilanteiden purkamista varten verkottumalla tiiviisti muiden hätäkeskusten kanssa. Ilman muuta hyviä tavoitteita sinänsä.

Muutamia huomioita suunnitelmista on kuitenkin pakko tuoda esiin. Hätäkeskusten suurentuessa myös hätäpuheluiden määrä kasvaa eli työn kuormittavuus jokaista hätäkeskuspäivystäjää kohden lisääntyy. Tämä on syytä ottaa huomioon hyvin vakavasti, koska juuri työnkuormittavuus on ollut rekrytoinnin suurimpia esteitä Helsingissä – maamme tämän hetken ainoassa suuressa hätäkeskuksessa.

Hätäkeskusten aukoton linkittyminen niin, että yhden ruuhkautuessa tai kaatuessa puhelut siirtyvät automaattisesti muihin keskuksiin on pelkästään positiivista. Itse asiassa tämänhän tilanteen tulisi olla jo nyt. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin esimerkiksi Kaakkois-Suomen hätäkeskus selviytyy moninkertaisesta hätäpuheluruuhkasta, jos vaikkapa Helsingin toiminnot kaatuisivat. Tekniikka pelaa kyllä, mutta pysyykö ihminen mukana. Munien laittaminen tässä yhteydessä samaan koriin on vähintäänkin yhtä riskialtista kuin yritysmaailmassa. Pelinappuloina ovat sentään ihmishenget.

Toivon tietenkin, että muutokset tuovat parannuksia toimintoihin. Itse olen hieman kriittinen asian suhteen, koska nykyiset ongelmat ovat peräisin lähestulkoon kokonaan Helsingistä – ainoasta suuresta hätäkeskuksestamme. Ei kai kukaan halua kuutta suurta keskusta, joilla on samat ongelmat henkilöstön jaksamisen ja rekrytoinnin kanssa. Mielestäni olisi ollut paikallaan kartuttaa kokemuksia vielä muutaman vuoden ajan tästä nykyisestä uudistuksesta. Toivoa sopii, että Helsingin kohtaamat ongelmat ovat ratkaistu ennen kuin uudet muutokset toteutetaan koko maassa.

Kouvolaa uusi aluejako kiinnostaa erityisesti. Kaakkois-Suomen hätäkeskustoimintaa varten täällä on uudet kallioon louhitut, jopa poikkeusoloja sietävät tilat. Sijaintimmekin itärajan tuntumassa tukee säilymistä yhtenä kuudesta hätäkeskuksesta. Uskon asiassa järkiratkaisuun, mutta koskaan ei voi liikaa asioiden eteen työtä tehdä.

Kansanedustaja, kollega Eero Heinäluoma vaatii Nova Grupilta vaalirahaa saaneita palauttamaan tukensa takaisin . Heinäluoman mukaan se vastaisi kansan oikeustajua. Ehkä niin tulisi tehdäkin joissain tapauksissa, mutta miksi hän ei ota kantaa kansan vaatimuksiin lopettaa demareiden tukeminen työntekijäjärjestöjen jäsenmaksuista. Harva liittoon kuuluva on tiennyt tukevansa sosialidemokraatteja maksaessaan jäsenmaksunsa. Eero, eikö korjaus myös tässä asiassa vastaisi paremmin kansan oikeustajua…

Kouvolan elinkeinotoimi järjestettiin uusiksi käsittämättömällä tavalla. Kaupungin elinkeinojaosto toimi elinkeinoyhtiöiden hallitusten vaihtamisessa tahallisesti täysin omavaltaisesti, eikä neuvotellut asiasta edes kaupunginhallituksen kanssa, jonka alaisena kuitenkin toimii. 

On vaikea kuvitella, että elinkeinojaosto enää nauttisi kaupunginhallituksen luottamusta. Selvitykseksi jaostolta ei kelpaa valtuuston kesäinen päätös elinkeinoasioiden järjestämisestä – asioiden hoitotavasta oli jo sovittu erikseen. Työrauha oli vuoteen 2011 asti.

Elinkeinojaoston toiminta on anteeksiantamatonta. Kyllä tämän kokoluokan asioista pitäisi kaupunginhallituksen puheenjohtajaa ennalta edes informoida. Ei riitä, että varmistetaan kaupungin lakimieheltä muodolliset toimintavalmiudet.  Siksi jaoston puheenjohtajan pitää mielestäni erota välittömästi. Ja ennen kuin luottamus palautuu, ei elinkeinojaoston pidä valmistella mitään muutakaan asiaa.

Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa myös Kaupunginjohtaja Lamminmäen osuus asiassa. Eipä ole kovin järkevää toimia kaupunginhallituksen selän takana näinkin tärkeässä asiassa. Toivon, että kaupunginhallituksen pj. Juhani Pousi selvittää asian perin pohjin. Haasteita riittää tulevaisuudessa ja silloin johtajien keskinäinen luottamus on kyllä ensiarvoisen tärkeää.

Kaupunki saattaa joutua maksamaan tästä pitkän pennin. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämän luokan johtajilla on aina johtajasopimus, jossa on varauduttu toimintaedellytysten muutoksiin. Kouvolalla ei myöskään ole minkäänlaista suunnitelmaa siitä, miten ja kuka jatkaa jos yritysmagneetin johto päättää lähteä. Ainoan toimivan ja tuloksellisen kunnallisen elinkeinoyhtiön koko tulevaisuus on vaarassa ja vaikutukset ulottuvat koko seutukunnalle.

Kouvola Innovationin hallitus joutuu nyt myös kiusalliseen paikkaan ottaessaan vetovastuun. Vaikka se varmasti onkin pienistä tai suuremmistakaan mutkista säikähtämätön ammattihallitus, olisi se varmasti mieluummin tarttunut puikkoihin oikeassa järjestyksessä tehdyin päätöksin. Toisaalta, jos elinkeinojaosto jatkaa samalla kokoonpanolla ja tekemisen tasolla, voiko nykyinenkään Innovationin hallitus olla varma omasta tulevaisuudestaan kovin pitkään.

Luottamuksen saamiseen ja ansaitsemiseen saattaa mennä paljon aikaa, mutta sen menettäminen käy nopeasti. Tulevaisuus näyttää mitkä ovat tämän kalliin manööverin seuraukset. Tällä hetkellä valtuutettuja soimataan 30 000 € seminaarimatkasta, mutta tämän tapauksen lopullinen hintalappu saattaa olla välittömästi  kymmenkertainen. Tällaisella toimintakulttuurin viljelemisellä ei saada mitään hyvää aikaan ja toivonkin, että vastuulliset löytyvät kun niitä aletaan etsimään..