Suunnitelmat yhteistoimintalain ulottamisesta jo kahdenkymmenen työntekijän yrityksiin jakaa työnantajakentän mielipiteitä. EK, joka edustaa kolmikantaneuvotteluissa työnantajaa, olisi myymässä jo kahdenkymmenen henkilön yritykset yt- toimintalain piiriin. Näillä toimillaan se osoittaa, kuinka huonosti se tuntee yrityskentän tahdon ja kuinka huonosti se edustaa koko yrityskenttää. Työmarkkinaosapuolet ovat näin taas ottamassa valtaa eduskunnalta ja siirtämässä sitä omille järjestöilleenKeskustapuolueen veri punnitaan käynnissä olevissa neuvotteluissa. Yhteistoimintalain laajentamista entistä pienempiin yrityksiin haluaa nimenomaan SAK ja STTK, koska sillä tavoin he pystyvät laajentamaan omaa vaikutuspiiriään yhteiskunnassa omien luottamusmiestensä kautta. Toteutuessaan uusi yt-laki vain vaikeuttaisi pienten ja joustavien yritysten yhteistoimintaa henkilöstön ja johdon välillä. Samalla se lisäisi velvoitteita työnantajalle, joka joutuisi miettimään kaksi kertaa, kannattaako lisätä omaa henkilöstöään. Kuka sellaista haluaa nyky-Suomeen? Onhan juuri nämä pienet yritykset niitä, jotka ovat lisänneet työpaikkojaan Suomessa

Selvää on, että demarit ovat SAK:n kanssa samoilla linjoilla. Keskustalle jääkin nyt hallituksessa päävastuu suomalaisen yrityskentän puolustamisesta, sekä lainsäädäntövallan palauttamisesta hallitukselle ja eduskunnalle. Toivonkin, että Kepu luopuu juoksupojan roolistaan ja ottaa porvarisemman roolin, roolin joka sille kuuluu. Panoksena ovat suomalaiset työpaikat nyt ja tulevaisuudessa.

Olin Kouvolan kaupungintalolla kuuntelemassa 9.10. eläkeläisryhmien järjestämää tilaisuutta koskien eläkkeensaajien epäoikeudenmukaista kohtelua. Kuultavana oli istuvia kansanedustajia eri puolueista ja tenttaajina lukuisa joukko oman asiansa tuntevia ihmisiä, eli eläkeläisiä. Käsiteltävät asiat oli rajattu kolmeen aihealueeseen: verotuksen korjaamiseen, kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseen sekä epäoikeudenmukaiseen ”leikkurielinkustannusindeksiin”. Asioita olisi ollut kyllä enemmänkin, mutta nämä olivat tärkeimmät.

Heti alussa tuli selväksi, että alustajat olivat hyvin asiansa valmistelleet ja tentattavat joutuisivat koville tekemisistään. Näin kävikin, vaikkakin pienpuolueiden edustajat pystyivät lupailemaan paljon hölläkätisemmin asioiden korjaamista, koska eivät todennäköisesti pääse koskaan lupauksiaan toteuttamaan. Asiat olivat siis hyviä ja alustukset asiantuntevia. Lopputuloksena vielä kysyttäessä, että kuinka moni olisi valmis ajamaan eläkeläisten asioita, lupasivat kaikki yksimielisesti hoitaa homman.

Asiat pitäisi olla siis kunnossa, saivathan tilaisuuden järjestäjät varmasti sellaiset vastaukset kuin olivat toivoneet. Päättäjien keskuudessa vallitsi suuri yksimielisyys asioiden epäoikeudenmukaisuudesta. Mutta miksi sitten oikean vastauksen saatuaan kaikki paikalla olijat alkoivat nauraa vapautuneesti? Eikö kukaan uskonut näiden päättäjien vakuutteluja? Miksi tilaisuus oikein järjestettiin? Kaikkihan tiesivät jo etukäteen miten kansanedustajat vastaavat, kun kansa kysyy!

Voisiko eläkepalkkajärjestelmä voisi olla yksinkertaisempi?

Olin valmistautunut tilaisuuteen itsekin huolella, yrittänyt ottaa selvää asioista, jotka eläkkeensaajia askarruttavat. Mutta tilaisuudessa tuli väkisinkin mieleen, että miksi juuri eläkkeensaajien asiat ovat näin vaikeita ymmärtää. Miksi jokaiseen kysymykseen voi vastata oikein monella eri tavalla? Eikö eläkepalkkajärjestelmä voisi olla yksinkertaisempi, kohdentua paremmin pienituloiseen ja toteuttaa vähennysjärjestelmää, joka on pureutunut paremmin ikäihmisten ongelmiin? Puhun tarkoituksella eläkepalkasta, koska se kuvaa paremmin sitä, että kaikki se palkka mikä saadaan, on jo aikaisemmin ansaittua tuloa.

Onko tarvetta järjestelmän uusimiseen?

Selvästikin seniorikansalaisten huonosta toimeentulosta ollaan huolissaan. Ongelmana on kuitenkin se, että korjaaminen muistuttaa vanhan villasukan parsintaa. Kun yhden reiän saa parsittua, niin vieressä on takuuvarmasti uusi reikä. Syytä olisikin pohtia, olisiko järjestelmä uusittava vielä kerran kokonaan. Alettaisiin puhua eläkepalkasta, jonka suuruus ja vähennysjärjestelmä takaisi jokaiselle ikäihmiselle riittävän ja turvallisen toimeentulon näinkin rikkaassa valtiossa kuin Suomi on.

Oikeudenmukaisuus tärkeää

Eläkeläisryhmittymien esiinmarssi on tervetullutta kansalaisaktiivisuutta. Pelkään vain, että se johtaa neljän vuoden välein kilpalaulantaan eli huutokauppaan eläkeläisten äänistä. Se voittaa, kuka kehtaa luvata eniten. Mielestäni eläkepalkansaajille olisi kuitenkin tärkeämpää, että järjestelmä olisi oikeudenmukainen ja se eläisi muiden palkansaajien kanssa suhdanteen nousut ja laskut.

Ehdotus alkoholiveron korottamiseksi alkoholijuomien osalta saa minulta tylyn tuomion. En oikein osaa mieltää asiaa niin, että olisimme rehellisesti tekemässä vastuuntuntoista alkoholipolitiikkaa. Meidän olisi nyt vihdoinkin päätettävä kumpaa me haluamme, lisää verotuloja vai vähemmän alkoholin haittoja. Haluamme nostaa alkoholiverotusta siinä toivossa, että kulutuksen kasvu pysähtyisi, mutta samalla odotamme verotulojen kasvavan. Suomeksi sanottuna haluamme kulutuksen pysyvän hyvänä, jotta verotulot kasvaisivat. Olen toiminut 20 vuotta ravintolayrittäjänä ja sinä aikana olen seurannut kaikenlaista sijaistoimintaa, mitä tulee alkoholipolitiikkaan. Tänä aikana ei ole ollut yhtään sellaista ministeriä tai tahoa, joka olisi ottanut asian omakseen ja tehnyt työnsä niin hyvin, että verotulot olisivat merkittävästi pudonneet. Toisin sanoen, että alkoholin kulutus olisi vähentynyt. Sitä ei ole oikeasti edes haluttu.

Aie nostaa alkoholin veroa on populismia

Vastustan tämän hetkistä, turhaa ja populistista aietta nostaa alkoholin veroa. En siksi, että en välittäisi suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista, vaan siksi, että veron korotus nostaisi vain lähialueilta tuotavan tilastoimattoman alkoholin tuonnin määrää. Samalla tämä helppo ja populistinen toimi veisi huomion oikeilta toimenpiteiltä. Sanon jo valmiiksi, että se ministeri tai kansanedustaja, joka väittää alkoholin kulutuksen ratkaisevasti vähentyneen veronkorotuksen seurauksena, valehtelee tietoisesti. Niin paljon alkoholiveroa ei edes haluta korottaa, että se vaikuttaisi myyntitavoitteisiin. Mikäli haluamme oikeasti vaikuttaa asenteisiin ja kulutukseen sekä niiden haittojen ehkäisyyn, tulisi meidän luopua alkoholiverovarojen kasvun tavoittelusta.

Saatavuuden helppous kulutuksen kasvun takana

Kulutuksesta yli 80 % tulee vähittäismyynnin kautta. Eli marketit, kioskit, huoltoasemat yms. ovat suurimmat alkoholikauppiaat. Suurin myynnin kasvu on myös siellä. Uudet Alkot rakennetaan markettien yhteyteen, koska siellä on valmis asiakasvolyymi. R- kioskiketju kasvaa kasvamistaan alkoholin myynnin turvin. Huoltoasemat myyvät viikonloppuisin lähes enemmän alkoholia kuin polttoaineita. Näihin asioihin meidän tulisi kiinnittää huomiota. Mikäli panostamme alkoholin saatavuuden helppouteen koko ajan, on turha odottaa kulutuksen kasvun taittumista.

Miksi alkoholia on myynnissä kioskeilla ja huoltoasemilla?

Suomessa on puhuttu asenteista, jotka ovat entistä alkoholi myönteisempiä vuosi vuodelta. Ihmettelyn voi aivan hyvin mielestäni lopettaa. Esimerkiksi minun on vaikea ymmärtää, miksi R-kioskeissa ja huoltoasemilla tulee olla alkoholia myynnissä. Varsinkin kioskien myyntivalikoimiin ei mielestäni kuulu alkoholi, miksi edes pitäisi? Huomioitavaa on myös se, että kaikenmaailman makulonkerot keskioluen vahvuisina tulivat myyntiin juuri kioskimyyntiä varten. Eikö lapsille tulisi taata mahdollisuus ostaa jäätelönsä kioskista, ilman että, tarvitsee pujotella kassalle olut- ja lonkerovuorien välistä tai jonottaa kassalle sunnuntaiaamuna kaikkien korjaussarjaa hakevien kanssa. Näin siis, mikäli meillä on aitoa kiinnostusta lapsen asennekasvatuksesta ja tulevaisuudesta. Asennekasvatus vaatii asennetta.

Alkoholin hinta nousee, koska vaalit lähestyvät

Suomalaisesta alkoholipolitiikasta puuttuu rohkeus tehdä oikeita asioita. Teemme mieluummin helposti uutisoitavia ja helppoja toimenpiteitä, vaikka niillä ei olisi tavoitteiden kanssa mitään yhteistä. Meillä raha asetetaan alkoholipolitiikassa terveyden edelle. Varmaa nytkin on, että alkoholin hinta nousee, koska vaalit lähestyvät ja jotain tarvitsee tehdä. Populismi ja mammona nousevat taas kerran hyveiden edelle.