Opiskelun arvostuksen puute tuli karvaasti esille SDP:n ja Keskustan yhdessä käymän budjettiriihen jälkimainingeissa. Opiskelijajärjestöjen vähintäänkin täysin oikeutetut vaatimukset 15 % korotukset opintorahaan saivat tylyn kohtelun. Samoin opiskelijoiden vapaan tulorajan nostaminen 20 prosentilla hautautui poliittiseen peliin siitä, oliko kulttuuriministeri Tanja Saarela neuvotellut asiasta valtionvarainministeri Eero Heinäluoman kanssa vai ei, kuinka paljon ja mihin ajankohtaan. Yhtä kaikki, opiskelijoille tulos oli puhdas NOLLA.Opiskelun edellytyksien huono päivittäminen on riski yhteiskunnalle

Suomi on tullut tunnetuksi laadukkaan koulutuksen ja osaamisen maana. Mainetta ei ole saatu lahjana eikä sitä ansaita vahingossa. Pidänkin todellisena riskinä suomalaiselle yhteiskunnalle opiskelun edellytyksien huonoa päivittämistä. Opintorahan tason pitäminen väkisin vuoden 1992 tasolla antaa selkeän viestin hallituksen arvostuksen puutteesta opiskelijoita kohtaan. Kysynkin, onko meillä pienenä, 5 milj. kansana varaa ottaa se riski, että motivaatio tehokkaaseen opiskeluun laskee.

Valtionvarainministeriltä verhottu uhkaus

Pidän lisäksi huonona vitsinä sitä, että valtionvarainministeri heltyi Don Heinäluomalaiseen tapaan puhumaan mahdollisesta ateriakorvauksen korottamisesta myöhemmässä vaiheessa. Minusta siihen liittyi selvästi verhottu uhkaus. Ateriakorvauksen korotus tulee, jos te opiskelijat, ette nosta suurta meteliä opintotuen ja tulorajan korotuksen puolesta.

Opiskelijajärjestöt ja opiskelijat, nostakaa meteli!

Mielestäni nyt opiskelijajärjestöjen tulee ottaa asia omaan käsittelyynsä. Koska ministeri Saarelan ja Kokoomuksen tuki on jo takana, niin vaatikaa asioihin suureen ääneen muutosta. Yhteiskunnallinen keskustelu opiskelijoiden tarpeiden puolesta on selvästi nyt alkanut. Nyt on myös tekojen aika, jotta opiskelun edellytyksiä voidaan parantaa.

Kaupunginjohtajamme Aimo Ahti kertoi Kouvolan Sanomissa varsin selkeäsanaisesti, mikä on Kouvolan kaupungin kanta ja valmius mahdollisen uuden ja isomman kunnan perustamisessa. Hän lausui omina sanoinaan: ” Kouvola on valmis tekemään omat päätöksensä siitä, että seudulle syntyy isompi kuntayksikkö. Toivon koko seudun elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn nimissä, että muut kunnat tekevät samanlaiset päätökset”. Mielestäni se oli varsin hyvin sanottu kaupunginjohtajaltamme. Kouvolan Sanomien artikkelissa ei missään vaiheessa haukuttu Kuusankoskea tai Kuusankosken päättäjiä ja virkamiehiä. Siinä kerrottiin yksinkertaisesti Kouvolan kaupungin mielipide asiaan. Artikkeli oli selvästi tarkoitettu keskustelun avaukseksi. Onkin varsin ihmeellistä, että Kuusankosken valtuuston puheenjohtaja Jukka Nyberg hermostui asiasta ja kirjoitti ihmeelliset teesinsä. Asiaan olisi voitu vastata asiallisesti kuten: ” Nyt tiedämme Kouvolan kannan asiaan, kiitos”.

Ihmettelen Jukka Nybergin tapaa esiintyä Kouvolan Sanomissa, ikään kuin hän päättäisi mitä Kouvolassa tai Kuusankoskella saisi ajatella. Hän haukkuu Kouvolaa avoimesti vain, koska Kouvola kertoi ensimmäisenä tavoitteellisen oman tahtotasonsa, ei siis Kuusankosken. Mielestäni Aimo Ahtin avaus oli hyvä, koska kuntien olisi todellakin mietittävä, onko mitään järkeä pilkkoa hallintoa kuuden kunnan alueelle, jos tavoitteena ei ole yksi suuri kunta.

On myös hieman arveluttavaa haukkua Kouvolaa suuren suunnitelman toteuttamisesta ja kapuloiden rattaisiin laittamisesta, kun itse väläyttelee banaanikaupungin perustamisesta kuuden kunnan voimin. Moinen visio saattoi kyllä tulla hieman yllätyksenä myös Kuusankosken valtuutetuille, mutta mikäs siinä jos uusi muoto auttaa asiaa. Jukka Nybergin tulisi miettiä tarkemmin valtuuston puheenjohtajan asemaa päätöksenteossa alueemme toiseksi suurimmassa kaupungissa. Eli onko asiallista haukkua päättävät virkamiehet lehden yleisönosastolla ja samalla peräänkuuluttaa yhteistyötä?

Aimo Ahtin haastattelu päättyi kommenttiin ” jos muut kunnat eivät ole samaa mieltä, niin sitä sitten kunnioitetaan ja jokainen pyrkii parhaalla mahdollisella tavalla ylösrakentamaan omaa kuntaansa”, eli kysynkin, mikä tässä loukkaa Kuusankoskea?

Viimepäivien uutisointi alkoholin lisääntyvistä haittavaikutuksista yhteiskunnassamme on saanut hieman erikoisia piirteitä. Vanhana ravintoloitsijana olen toki tottunut siihen, että alkoholin yhteiskunnallista arvokeskustelua käydään juuri ravintoloiden kautta. Tämä huolimatta siitä, että ravintolat myyvät kaikesta alkoholista Suomessa vajaat 20 %. Kun otamme huomioon vapaan tuonnin lahden toiselta puolelta, niin ravintoloiden myymä alkoholimäärä vielä kaventuu. Alkoholiveron alennuksen myötä lisääntyivät lieveilmiöt sen verran näkyvästi, että uutiskynnys ylittyi. Syyttävä sormi osoitettiin vanhasta muistista ravintoloita kohden, vaikka ravintolat eivät olleet siirtäneet alennusta edes myyntihintoihin. Haittavaikutuksia arvioitaessa unohdettiin todelliset ongelmamme; kasvava työttömyys, huumeongelma, sekakäyttäjät yms. Täyttämättömät poliisien virat unohdettiin myös, koska rahaa niihin ei ole osoittaa. Jotain olisi kuitenkin tehtävä. Mistä on siis kysymys?Ravintoloiden kuuluu toki huolehtia alueellaan järjestyksestä ja oikeasta ja vastuullisesta anniskelusta, mutta he eivät voi vastata kaikesta häiriköinnistä kaupungissa. Ravintolat ovat kuitenkin tällä hetkellä ainoita paikkoja, joissa edes pyritään kontroloimaan anniskelua/ juomista. Ravintolassa tarjoillaan yksi alkoholiannos kerrallaan 18 vuotta täyttäneelle ja se nautitaan valvonnan alaisena rajatulla alueella. Lisäksi Ravintolassa alkoholit ovat tarjoilijan selän takana ja sen saa tarjoilla vain riittävän kokemuksen ja myyntiluvan omaava henkilö.

Ihmettelenkin, miksi Tähän keskusteluun haittavaikutuksista ja huonosta esimerkistä ei oteta mukaan esimerkiksi R-kioskeja ja huoltoasemia. R- kioskit ja huoltoasemathan ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän alkoholimyyntiliikettä kuin perinteistä tarkoitustaan. Kun ravintolat myyvät tuotteensa annoskerrallaan, voi näistä liikkeistä hakea tikkareiden ja jäätelöiden välissä olevasta olutvuoresta alkoholia niin paljon kuin varat ja voimat antaa myöten. Kylmäkaapeissakin on enemmän olutta kuin perinteisiä muita elintarvikkeita. Makkara on vaihtunut kaljaan ja six päk mäyräkoiraan. Eikö tällä ole enemmän vaikutusta kulutustottumuksiin ja asenteisiin kuin perinteisellä ravintolamyynnillä.

Takavuosina seisoessani ravintolan ovella ja seuratessani ravintolaelämää ja sitä mitä tapahtuu ravintolan ulkopuolella yleisen järjestyksen alueella jäi päällimmäiseksi ajatukseksi se, että kyllä ravintolassa on paljon turvallisempaa olla kuin ravintolan ulkopuolella olevassa pussikaljateinihelvetissä. Jo silloin meininki oli kovempaa viereisessä puistossa kuin ravintoloissa sisällä. Tarkastajat toki tulivat säännöllisesti kerran vuodessa perjantaisin kello 22.00 jälkeen katsomaan onko alkoholimitat oikeita, löytyykö piraattilevyjä ja onko alaikäisiä sisällä. Humoristiseksi asian teki se, että sisältä niitä ei löytynyt, mutta ulkona niitä oli satoja. Asialle ei tehty silloin mitään ja eikä siihen olla puututtu vieläkään.

Suomen alkoholipolitiikkaa ohjataan tahallisesti väärille urille. Syynätään ja arvostellaan ravintoloita, vaikka niiden myymä alkoholimäärä on vajaat 20 %. Kaikki muu 80 % on pyhää ja siihen ei voi kajota. Luonnollista olisi kyllä aloittaa tarkastelu tästä 80 %: ta, mutta ei. Viranomaisiltamme puuttuvat keinot tarttua todellisiin ongelmiin. Vai voisitteko kuvitella, että paikallinen lupaviranomainen alkaisi tarkkailemaan kansainvälistä huoltamoketjua tai pörssiyhtiön omistamaa kioskiketjua ryhtyen toimimaan aktiivisesti myynnin rajoittamiseksi. Siihen ei yksinkertaisesti riitä hartiat. On siis huomattavasti helpompaa rajoittaa muutaman ravintolan aukioloaikaa näyttävästi, vaikka sillä ei olisikaan mitään vaikutusta alkoholin kokonaismyyntiin.

Vaikka ravintolamyynti kiellettäisiin kokonaan Suomessa, jatkaisi alkoholin myynti nousuaan ja niiden tuomat haittavaikutukset kasvaisivat. Päinvastoin kuin nyt annetaan ymmärtää, vain ravintolamyynnin suhteellisen osuuden lisääntymisellä olisi myönteistä vaikutusta alkoholikulttuuriimme. Ravintola on ainoa paikka, jossa on valvontaa ja henkilökuntaa puuttumaan asiattomuuksiin. Alkoholiveroa tulisikin tarkistaa siten, että ravintolat saisivat ostaa alkoholin sisään huomattavasti halvemmalla kuin tavallinen kuluttaja. Tämä lisäisi alan kannattavuutta ja sitä kautta toisi lisää työpaikkoja ja parantaisi valvontaa. Humoristista kyllä, ravintolat maksavat edelleen enemmän sisään ostamastaan oluesta kuin tavallinen kuluttaja.

Seutukuntamme tulevaisuus on vaakalaudalla, jos uskomme tulevaisuudenkuviin jotka meille on piirretty paperiteollisuuden shokki uutisten jälkeen. Positiivisia ajatuksia ei ole meille seutukuntamme tiimoilta juurikaan kerrottu. Paperikaupungin silmäätekevät ovat kyllä käyneet Helsingissä erilaisilla delegaatio yhdistelmien kanssa, mutta todelliset tulokset ovat olleet varsin vaisut. Ymmärrän kyllä Helsingin herroja, paljon ei voi luvata, kun ei vielä tiedetä kuinka monta kuntaa on vielä samojen faktojen edessä. Todennäköisesti Kuusankoski ei ole tulevaisuudessa ainoa kaupunki, joka hakee valtiolta vetoapua yllättävien vaikeuksien edessä.Seutukuntamme on uuden tilanteen edessä. Vanha ja turvallinen on pettänyt ja nyt tulevaisuus näyttää synkältä. Mikä siis avuksi? Lueskellessani tiistaiaamun lehteä Kuusankosken toimista tässä tilanteessa menin hieman hämilleni. Kahdeksan kohdan suunnitelma, joissa haetaan rahallista tukea valtiolta erilaisiin kaupungin normaalien toimintojen suorittamiseen. Hämmästyin kun en löytänyt suunnitelluista toimenpiteistä yhtään sellaista, joka olisi kaupungin tekemä päätös tai ehdotus talouden tasapainottamiseksi. Miksi omia menoja ei karsita jos toiminta on useita miljoonia tappiollista?

Tarvitsemme seutukunnallemme uutta positiivista ajattelutapaa nostamaan pää taas vedenpinnalle. On selvää, että Kuusankoski ei selviydy lähitulevaisuuden haasteista yksin. Tarvitsemme apuun valtiota näin ensihätään, mutta tulee meillä olla myös oma suunnitelma, jolla menot ja tulot saadaan tasapainoon. Kouvolan ehdottaman uuden suurkunnan perustaminen tyrmättiin vain muutama kuukausi ennen Voikkaan suru-uutisia. Tämä päätös oli monen kouvolalaisen mielestä näin jälkikäteen Kouvolan onni, mutta seutukunnan huonot talousnäkymät tulevat koettelemaan myös meitä.

Mitä jos olisimme yksi suuri kunta täällä Pohjois-Kymenlaaksossa ja pystyisimme avarakatseisesti yhdessätuumin panostamaan tulevaisuuteen. Meillä olisi täällä nyt yksi iso logistiikkahanke, joka on jo nyt tuonut useita satoja työpaikkoja muutamassa vuodessa Kouvolan seudulle. Samoin Valkealassa on kunnianhimoinen ja varteenotettava Tykkimäki/saarento alueen kehittämissuunnitelma. Nämä molemmat esimerkkihankkeet ovat kokoluokaltaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lisävauhdittajaksi mahdollista valtion rahoitusta, mutta jotka olisivat meillä tulevaisuudessa varmoja työllistäjiä.

Voikkaan tuomat ongelmat ovat suuruudeltaan sellaisia, että niiden vaikutusten minimoimiseen tarvitaan paljon suurempia välineitä kuin katujen kunnostusta ja lukion peruskorjausta. Helppoa ja ongelmatonta tulevaisuuden uusi rakentelu ei tule olemaan, mutta myöntämällä ongelman kokoluokka on meillä mahdollisuus siinä onnistua. Toivotan siis hyvää kevättä ja avointa mieltä kaikille kuntapäättäjille.