JUHA PÄRSSINEN
MIESVOIMAA. Jari Larikka osui kolmivuotisen kansanedustajauransa rikkaimpaan poliittiseen kultasuoneen, kun hän viime viikolla ilmoitti puuhaavansa eduskuntaan miesverkostoa.

– Ensimmäiset asiasta kiinnostuneet toimittajat olivat järjestään naisia. Hassuinta oli, että jokainen kysyi, mihin tällaista muka tarvitaan. Eli tismalleen se sama kysymys kuin joskus aikoinaan, kun naiset alkoivat järjestäytyä, hämmästelee Larikka.
Syy median villiintymiseen on selvä. Eduskunnan naisverkosto on suorastaan legendaarinen marttakerho, jonka puuhia seurataan tarkasti. Nyt ensitulkinta oli, että Larikka ja toinen puuhamies, kansanedustaja Kari Uotila (vas.) ovat rakentamassa naisverkostolle kilpailijaa.
Kyseessä ei kuitenkaan Larikan mukaan ole varsinainen miesten vastaisku.
– Naisverkostossakin on ymmärretty, ettei tässä ole kyse kilpalaulannasta, vaan päämäärä on ihan sama, tasa-arvo. Miesverkosto kulkee naisverkoston rinnalla, tulee lisää käsiä hyvän asian viemiseksi eteenpäin, Larikka kuvaa.

Sukupolvi
vaikuttaa
Uotila on entinen metallimies ja telakkayhtiö Masa-Yardsin pääluotto. Larikka puolestaan oli kansanedustajaksi lähtiessään paloesimies. Eivät siis kumpikaan mitään pehmopipertäjiä.
– Istuminen työ- ja tasa-arvovaliokunnassa on imenyt mukaansa, Larikka taustoittaa kiinnostustaan tasa-arvoasioihin.
Mutta on taustalla sukupolvikin.
– 1960-luvulla syntyneenä olen jo sitä polvea, että oma äitini löi minulle silitysraudan käteen, näytti, mistä imuri lähtee käyntiin ja opetti, että pölyt pyyhitään märällä rätillä. Olen aina tehnyt ruokaa kotona, siivonnut ja tykännyt katsoa Englannin liigajalkapalloa paitoja silittäessä. Ja lapsilleni olen opettanut saman; 16-vuotias poikani tekee hyvää ruokaa, Larikka kertoo.
Poliittisesti miesasia-puuhailu ei ole hullumpi veto. Tähän asti miespoliittisilla ohjelmillaan ovat mellastaneet vasemmisto ja vihreät, nyt Larikka antaa siis kasvot porvarimiehelle. Larikan mielestä kyse on kuitenkin selvemmin sukupolvi- kuin puoluekanta-asiasta.
– Arkadianmäellä edustan kuitenkin nuorempaa sukupolvea ja ajatukseni ovat vähän liberaalimpia kuin jo täällä pitkään asioineilla kansanedustajilla. Siksi olen kokenut, että minun kannattaa tuoda niitä pikkuisen myös esiin.
Tasa-arvo onkin
naisasiaa

Larikka sanoo nyt ääneen sen, minkä moni mies ja nainen on tiennyt hiljaa jo pitkään: kun puhutaan näennäisesti tasa-arvosta,  puhutaankin oikeasti yleensä naisten asemasta.
– Kun esimerkiksi valiokuntakäsittelyssä johonkin asiaan halutaan tasa-arvonäkökulma, saadaankin naisnäkökulma. 80-prosenttisesti asiat menevät tuollakin tavalla ihan oikein, mutta jos halutaan, että se puuttuva viidenneskin menisi, tarvitaan miehiä, miettii Larikka.
Miesverkoston virallinen perustaminen on edessä syksyllä. Larikka uskoo, että jäseniksi liittyvät käytännössä kaikki mieskansanedustajat puoluekantaan katsomatta.
– Kuka uskaltaisi jäädä tästä ulos? Luulen, että aika lähelle sata prosenttia miesedustajista liittyy.
Käytännössä miesverkosto järjestää seminaareja ja tiedotustilaisuuksia sekä pyrkii lainvalmistelussa asiantuntijatahoksi. Yksittäisiä toimintamalleja tärkeämmäksi osoittautunee kuitenkin se kokonaisvaltainen miesasiatoiminta, johon herrat pyrkivät.
– Meidän miesten pitää skarpata. Tavoite on, että joskus koittaa se päivä, kun niin nais- kuin miesverkostokin voidaan tarpeettomana lopettaa.
Terveys ja
oppiminen

Miesten asioista kaksi aluetta kaipaa Larikan mielestä kipeimmin muutosta: terveys ja koulutus.
– Miehen terveyseuro on 70 senttiä, eli naisten terveyspalveluihin käytetään puolet enemmän rahaa kuin miesten. Naisten rintasyöpäseulonnat ovat lakisääteisiä, miesten eturauhassyövän osalta seulontoja vasta pohditaan. Jos mies putoaa työelämästä, hän putoaa työterveyshuollon menettämisen myötä koko terveydenhuoltojärjestelmästä. Naisella vastaavassa tilanteessa jatkuu vähintään gynekologinen hoitosuhde, Larikka suree.
Kun terveyspalvelujen tuottaminen painottuu selvästi toiseen sukupuoleen, sillä on Larikan mielestä osuutensa myös siihen, miksi naiset elävät seitsemän vuotta vanhemmiksi.
– Tyttöjen oppimistulokset ovat kautta linjan paremmat kuin poikien. Mutta toisaalta miehet on heitetty ulos kasvattamisesta: tarhassa on tarhan täti, ei setä, koulussa opettajat ovat pitkälti naisia ja eroissa lapset annetaan yleensä äideille. Ensiapuna kannattaisin mieskiintiöitä opettajakoulutukseen, sanoo Larikka.

Suomessa tarvitaan lisää sähköntuotantoa. Yhteiskunnan sähköistyminen jatkuu, ja rakennemuutos tuo uusia sähköä vaativia tuotteita ja palveluja. Sähköautot lämpöilmapumput, taulu tv: ynnä muut elämistä helpottavat laitteet pitävät huolen, että sähköä tarvitaan tulevaisuuden hyvinvointi yhteiskunnassa yhä enenemissä määrin.

Sähkön käytön lisäämisellä voidaan tehostaa luonnonvarojen käyttöä sekä vähentää energian kokonaiskulutusta ja päästöjä. Sähkö luo edellytyksiä investoinneille, talouskasvulle ja työllisyydelle niin teollisuudessa kuin palvelutoiminnassakin. Hallituksen energiapaketilla kokonaisuudessaan vahvistetaan kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä, edistetään talouskasvua sekä saatetaan liikkeelle miljardien eurojen investoinnit tällä vuosikymmenellä. Ratkaisuilla luodaan myös markkinoita uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyville uusille teknologioille ja yrityksille.

Uusiutuvan energian tukeminen ja muut ilmastotoimet, esim. päästökauppa, korottavat kansalaisten energiasta maksamia kustannuksia joko suoraan energialaskujen tai valtion keräämien verojen ja maksujen kautta. Kuitenkaan meidän ei pidä ehdoin tahdoin nostattaa energiakustannuksia moninkertaisiksi. Ydinvoimaa ja uusiutuvia ei pidä siis asettaa vastakkain, vaan molempia tarvitaan yhtä lailla.

Uutta tuotantokapasiteettia tarvitaan myös tuontiriippuvuuden poistamiseen ja vanhojen laitosten korvaamiseen. Sähkön tuonnista koituu nykyisin Suomelle vuositasolla vähintään puolen miljardin euron lasku. Vanhojen laitosten poistuma kasvaa merkittävästi kuluvalla ja seuraavalla vuosikymmenellä. Lisätarjonta auttaa myös hillitsemään hintapaineita.

Sähkön tuotannon omavaraisuusastetta tulee nostaa niin, että sähkön tarve pystytään tyydyttämään ilman tuontia, mikä edellyttää ydinenergian lisärakentamista Suomeen.

Suomessa teollisuus kuluttaa noin puolet sähköstä. Massa- ja paperiteollisuus on Suomen teollisuuden toimialoista merkittävin sähkönkäyttäjä. Suurimmillaan vuonna 2006 sen sähkönkäyttö oli lähes 27 TWh. Raudan, teräksen ja värimetallien valmistukseen sähköä kului yhteensä noin 5,4 TWh huippuvuonna 2006. Metallien jalostusyritysten kustannusrakenteessa energian osuus oli noin 5 % vuonna 2008, mutta joissakin tuotteissa osuus on huomattavasti suurempi. Esimerkiksi ferrokromin tuotantokustannuksista sähkön osuus on yli 30 % ja sinkin tuotantokustannuksista yli 40 

Teollisuus on,  ja toivottavasti on myös tulevaisuudessa yksi suurimmista työllistäjistämme. Huolehtimalla teollisuuden tarpeista huolehdimme sitä kautta satojen tuhansien kansalaisten työpaikoista ja siten heidän hyvinvoinnista.

Tätä taustaa vasten on ollut varsin mielenkiintoista kuunnella vasemmistoliiton lisäydinvoiman vastaisia kannanottoja. Olisi luullut heidän kannattavan teollisia työpaikkoja ja sen tuomaa sosiaaliturvaa kansalaisille. Vasemmistoliitto näkee kyllä ongelman vihreiden hallituksessa olemisessa, mutta ei omassa välinpitämättömyydessä työtä tekevää kansaa kohtaan.

Niin maailma muuttuu ja duunari sana unohtuu pikkuhiljaa vasemmistoliiton puheista. Nähtäväksi jää kuinka kalliiksi vasemmistoliitolle tämä Helsingin vihreiden kanssa kisaaminen lopulta tulee, sillä elämää, työpaikkoja sekä äänestäjiä on myös kehä kolmosen ulkopuolella.

Sähkön hinta tai sen saatavuus ei saa olla tulevaisuudessa kynnyskysymys teolliselle Suomelle, sillä olemmehan jo valmiiksi korkeiden tuotantokustannusten maa, sekä sijainniltamme varsin epäedullisesti sijoittunut kasvaviin kansantalouksiin nähden. Meillä on siis jo haasteita aivan tarpeeksi,  niitä ei tarvitse luoda lisää omatoimisesti.

Suomen on otettava ilmastonmuutos tosissaan ja oltava valmis mittaviin toimiin päästöjen ehkäisemiseksi. Mielestäni tosiasia on, että ilman lisäydinvoimaa tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, sähköntuotannon omavaraisuudesta ja kohtuuhintaisen sähkön takaamisesta eivät toteudu. Pelkillä uusiutuvilla energiamuodoilla teollinen, hyvinvoiva ja kehittyvä Suomi ei ole yksinkertaisesti enää mahdollinen. Lisäydinvoiman rakentaminen Suomeen on suomalaisille hyvä ratkaisu ja siksi kannatan sitä.

Eduskuntaan perustetaan miesverkosto edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Olemme Kari Uotilan (vas) kanssa homman puuhamiehiä ja toiminta pitäisi lähteä täyteen vauhtiin heti syksyllä. Vaikka Suomessa on edistytty hyvin toimissa sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistamiseksi, tarvitaan asian vahvistamiseksi myös väkevämpää miesnäkökulmaa tasa-arvon nimissä. Kolikossa on aina kaksi puolta – niin myös tässä.

Vaikka kyse on eduskunnan miesverkostosta, mukaan voi liittyä myös naiskansanedustajia, sillä emme halua sulkea ketään pois sukupuolen vuoksi. Tarkoitus ei ole myöskään luoda vastavoimaa naisverkostolle, vaan luoda paremmat edellytykset tasa-arvoasioiden edistämiseen. Miesverkoston tarkoituksena on myös herätellä miesten tasa-arvoon ja oikeuksiin liittyviä kysymyksiä julkiseen keskusteluun.

Eduskuntatyössä huomaa usein, että monissa asioissa huomiota voisi kiinnittää enemmän miehen näkökulmasta, naisnäkökulmastahan asioita jo tarkastellaankin. Tällaisia asiakokonaisuuksia on paljon – esimerkiksi poikien huonommat oppimistulokset, isyyslain uudistaminen, huoltajuuskiistat sekä lähisuhdeväkivalta.

Silmiini osui Lapsen maailma -lehden artikkeli, jossa vaadittiin mieskiintiöitä opettajakoulutukseen. Tällä hetkellähän on tilanne se, että valtaosa opettajista on naisia. Avioerotilanteissa lapset usein jäävät äidin huostaan ja miehen malli saattaa jäädä näin varsin kapeaksi. Tarve miehille lasten kasvattajina koulumaailmassa on siis ilmeinen, joten asialle pitäisi tehdä jotain.

Olemme tuoneet naiskiintiöt kunnalliseen päätöksentekoon, niin miksi emme tekisi sitä myös tässä tärkeässä kasvatuksellisessa kysymyksessä. Varsinainen työ miesverkoston eteen ponkaistaan vauhtiin siis ensi syksynä – ei yhtään liian aikaisin, sillä työsarkaa kyllä riittää!

Itseäni on yksi asian esiintuoma yksityiskohta huvittanut. Lähes jokainen toimittaja (nainen) on kysynyt koko asian tarpeellisuudesta. Kysymys on aivan sama, johon ovat saaneet vastata tätä ennen naiset perustaessaan yhdistyksiä, jotka ovat ottaneet naisia koskevia kysymyksiä esiin.

Puoluekokous viikonloppu on nyt onnellisesti ohi ja on aika hieman tutkiskella kokouksen saldoa. Ensimmäiseksi voin omasta puolestani todeta, että on huomattavasti mukavampaa pitää kokousta omien kanssa Jyväskylässä, kuin olla risteilemässä itämerellä. Eli kun näitä hengenkohotus risteilyitä seuraavan kerran suunnitellaan, kannattaisi myös huomioida se vaihtoehto, että asiaa voi puhua myös maissa.

Itse kokous oli hyvä henkinen ja leppoisa. Suurin osa yleisöstä varmaa seurasi Keskustan kokouksen valintasirkusta suurella mielenkiinnolla – olihan meillä valinta-asiat jo etukäteen aika selviä. Kaakkois-suomen kokoomus päätti jo etukäteen antaa tukensa puoluevaltuuston puheenjohtajavaalissa Laura Rädylle ja puolueen varapuheenjohtajavaalissa Sampsa Katajalle sekä Henna Virkkuselle.

Tehtiin puoluekokouksessa muutama huomionarvoinen päätöskin. Pakkoruotsista luopumista ehdotettiin neljässä eri aloitteessa, joista yksi sitten hyväksyttiinkin, mikä antoi runsaasti tulkinnan mahdollisuuksia itse asiasta.

Puheenjohtaja Katainen ilmoitti tarkentavasti, että ”puolueenjohto on sitoutunut ruotsin kielen aseman säilyttämiseen ennallaan. Kokoomus jatkaa valinnanvapauden lisäämistä vieraiden kielten opiskelussa”. Tämä helpotti varmasti RKP kannattajakuntaa, joka ehti jo aloitteen läpimenemisen jälkeen asiaan jo buuaamalla reagoida.

Uskon, että asiaan palataan varmaankin jo heti seuraavassa puoluekokouksessa. Omana mielipiteenäni olen jo aikaisemmin ilmoittanut, että ruotsikielen asemaa pitäisi harkita kyllä uudelleen. Silloin kun päätöksiä ruotsinkielen etuoikeutetusta asemasta on aikoinaan tehty, on Suomen reaalimaailma ollut huomattavasti suppeampi. Kun nyt elämme maapallolla Globaalissa ympäristössä, tulisi meidän miettiä, että kannattaako tätä lokaalia kieltä enää opetella tässä mittakaavassa kuin on aina tehty. Kannattaisiko meidän opetella mieluummin saksaa, ranskaa, venäjää tai enemmän englantia, kuin pakko-opetella kieltä jota puhuu noin 9 – 10 miljoonaa ihmistä äidinkielenään.

Ongelma on Virossa vähän samanlainen. Meidän mielestä virolaisille olisi kannattavaa osata Suomea, koska teemme heidän kanssa paljon kauppaa. Mutta Virosta käsin asiaa katsottuna on aika tyhmää pienen vironkansan opetella toisen pienen kansan vaikea kieli.

Kaakkoissuomalaisena näen asian niin, että meille olisi etua venäjän kielen osaamisesta huomattavasti enemmän kuin ruotsin kielestä. Meidän kaikenlainen kaupan kasvu sekä suuret turistivirrat tulevat Venäjältä, joten olisi aika luontevaa oivaltaa myös opetella kieltä.

Sukupuolineutraali avioliittokin hyväksyttiin puoluekokouksessa. Tämäkin on asia jossa mennään eteenpäin pienin askelin. Keskustalaisille tämä on myrkkyä, mutta kyllä hekin perässä tulevat jonkin ajan kuluttua. Eihän se kenellekään toiselle kuulu kenen kanssa joku jakaa taloutensa, vuoteensa ja elämänsä.

Puoluekokousterveisin Jyväskylästä, heteromiehenä olemisesta nauttiva ja kokolihaa syövä kokoomuslainen,

Jari Larikka

Tiistaisessa Kouvolan Sanomassa oli juttu Kosken Valton ilmoituksesta olla lähtemättä seuraaviin eduskuntavaaleihin ehdolle. Valto siis luopuu paikastaan kansanedustajana, mutta onneksi lupasi jatkaa kunnallispolitiikassa. Sanon onneksi, koska hänen rauhallinen ja rehti tapa vetää Kouvolan kaupunginvaltuuston työskentelyä saa kiitosta yli puoluerajojen.

Jutun yhteyteen oli tietenkin kysytty myös Jukka Nybergiltä hänen mielipidettään Valton vetäytymisestä. Jukka vakuutti, ettei asialla ole mitään tekemistä hänen omien tulevaisuuden suunnitelmiensa kanssa, vaikka kuntalaiset haluaisivat hänen olevan käytettävissä eduskuntatasolla.

Jutussa ollut selkeä asiavirhe sai aamullisen kahvikuppini kuitenkin hieman läikkymään. Jukka nimittäin lausui, että uuden Kouvolan perustaminen henkilöityy vahvasti häneen. En tiedä mitä taikajuomaan Jukka oli ottanut, mutta hän muistaa tämän asian täysin väärin.

Nimittäin Jukka Nyberg kuuluu niihin demareihin, jotka vastustivat yhteenliittymistä viimeiseen asti. Vasta hävityt kunnallisvaalit 2004 ja eduskuntavaalit 2007 saivat Jukan pään kääntymään. Olihan eduskuntavaalien tuloksen jälkeen varmaa, että seuraavissa kunnallisvaaleissa 2008 demarit eivät saisi yksinkertaista enemmistöä valtuustoon ja sitä myöten menisi myös kaikki puheenjohtajuudet.

Ensimmäinen kuntaliitosta puoltava johtava demaripoliitikko oli muuten Valto Koski, joka otti asiaan positiivisesti kantaa omassa eduskuntavaalikampanja avauksessaan Kouvolan kaupungin talolla.

Mikäli jonakin päivänä kerätään varoja patsaan pystyttämistä varten uuden Kouvolan perustamisen puuhamiehille, tulisi muistaa, että Jokisen Pekka ajoi asiaa suuren suunnitelman nimellä vuosikausia ja antoi näin alkusysäyksen uuden Kouvolan perustamiselle. Mutta jos asia henkilöityy johonkin ihmiseen, niin kannattaa muistaa Juhani Pousin antama työpanos asiaa valmisteltaessa. Ilman hänen tekemää työtä ei uutta Kouvolaa olisi nyt olemassa.

En väitä, etteikö Jukka olisi hoitanut hommaansa  järjestelytoimikunnan puheenjohtajana mallikkaasti. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hänen oma arvionsa omasta osallisuudestaan uuden Kouvolan perustamisessa oli vahvasti liioiteltu.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on lähisuhde- ja perheväkivalta varsin yleinen ja vakava ongelma. Lähisuhdeväkivallan yleisin muoto on parisuhdeväkivalta, joka tarkoittaa avioliitossa, avoliitossa, seurustelusuhteessa tai muussa vastaavassa suhteessa tapahtuvaa väkivaltaa.

Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta on noin 12 % perheväkivaltaa. Tilanteen vakavuutta kuvaa hyvin myös se, että kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivallan seurauksena kuolleet muodostavat kolmanneksen kaikista henkirikoksista Suomessa.

Huomioitavaa on, että poliisin tietoon tulleet perheväkivaltatapaukset ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Syynä tähän voidaan pitää ilmoitusalttiuden kasvamista sekä poliisin ilmiöön kiinnittämää huomiota.

Espanja on uusinut vastikään omaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista lakia. Rangaistustasoa on nostettu, erillisiä tuomioistuimia on perustettu juuri näitä tapauksia varten sekä väkivallan uhreille on luotu parempi suojaamisen taso. Vaikean asian julkisuuteen nostamisella on aikaan saatu herkistyminen ongelmalle, joka on siirtynyt kodin piiristä julkiseksi, yhteiseksi asiaksi.

Espanjassa julkinen valta on lähtenyt maan EU-puheenjohtajakaudella tasa-arvoministeri Bibiana Aidon johdolla ajamaan kampanjaa ”Punainen kortti hyökkääjälle”. Esimerkiksi tänä päivänä Espanjassa kerrotaan mm. TV:ssä nimeltä henkilöt, jotka ovat syyllistyneet surmatöihin parisuhteessaan. Kampanja on saanut paljon julkisuutta ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Jopa kolmannes naisiin kohdistuneista kuolemantapauksista lähisuhdeväkivallan seurauksena on vähentynyt ensimmäisen kampanjavuoden aikana.

Suomessa lähisuhde- ja perheväkivalta nousi otsikoihin viikko sitten ikävällä tavalla kun selvisi, että hätäpuhelun aikana hätäkeskuspäivystäjä oli kysynyt soittajalta, että ”otatko muijaltas pataan”? Tämä kuvastaa hyvin asenteissamme olevan ongelman. Lähisuhde- ja perheväkivalta on Suomessa edelleen tabu, johon häpeä ja vaikeneminen kuuluvat lähes itsestäänselvyyksinä.

Tähän tarvitaan muutos, sillä ongelma on suuri. Lähisuhde- ja perheväkivallan julkisempi esiin nostaminen olisi siksi välttämätöntä. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallinille, jossa pyysin häntä ottamaan asiassa samanlaista johtajuutta kuin hänen ministeritoverinsa Bibiana Aido on tehnyt Espanjassa.

 Olen myös avannut Facebookissa ryhmän ” Punainen kortti hyökkääjälle – sano ei lähisuhdeväkivallalle”, jossa voit ottaa kantaa asian puolesta.

Kuluvan vaalikauden yksi merkittävimmistä asiakokonaisuuksista on nyt keskustelussa ja pian myös päätettävänä. Taistelu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vaatii nyt toimia. Hallitus onkin vastannut haasteeseen esittelemällä historiallisen suuren energiaratkaisukokonaisuuden. Paketti koostuu energian säästämisestä eli energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön roimasta lisäämisestä sekä päästöttömän ydinenergian tuottamisen kasvattamisesta.

Vaikka osoittautuisikin, ettei ilmastonmuutos etene odotetusti, on silti järkevää säästää luonnonvaroja, energiaa ja kustannuksia sekä parantaa Suomen omavaraisuutta energiantuotannossa.

Hallitus esittää nyt selkeät toimet tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Toimet parantavat merkittävästi energiaomavaraisuuttamme sekä tukevat työllisyyttä, talouskasvua ja uusien teknologioiden kehittämistä. Suomi huolehtii siis samalla kilpailukyvystään hoitaessaan globaalia ilmastonsäästämisvelvoitettaan.

Huomionarvoista on myös se, että energiapaketin myötä Suomi nousee omavaraiseksi sähköntuotannossa.

Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuttaan 38 % jo vuoteen 2020 mennessä. Tämä kunniahimoinen tavoite saavutetaan lisäämällä mm. metsähakkeen käyttöä, tuulivoimaa sekä liikenteen biopolttoaineita. Suomeen syntyy uusia yrityksiä, innovaatioita ja tuotteita nopeasti kasvaville uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden maailmanlaajuisille markkinoille.

Lähes puolet tarvittavasta uusiutuvasta energiasta saamme metsähakkeen käyttöä lisäämällä.

Toteuttamisessa tulee turvata oikean puun meneminen oikeaan paikkaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei metsäteollisuuden korkeamman jalostusasteen tuotteisiin kelpaava puuaines saa mennä suoraan polttokattiloihin. Samoin on turvattava metsien kestävä käyttö, ettei puun tarkempi kerääminen köyhdytä maaperää ja vähennä luonnon monimuotoisuutta.

Hallituksen tavoite on moninkertaistaa tuulivoiman tuotanto. Sen edistämiseksi esitetään syöttötariffijärjestelmää vauhdittamaan tuulivoimainvestointeja. Kasvavasta tuulivoimateollisuudesta on jo kokemuksia omalla seutukunnallamme Kymenlaaksossa.

Pitkän aikavälin yksi suurimmista linjauksista on lisätä ydinvoiman käyttöä. Päästötön, edullinen sekä kansalaisten kukkaroa rasittamaton energiamuoto tuottaa sähköä suomalaisen elinkeinoelämän sekä kuluttajan tarpeisiin. Lisäksi lisäydinvoima turvaa teollisuudelle kohtuuhintaisen sähkön saatavuuden.

Nyt tehdyt energian tuottamisen lisälinjaukset parantavat toteutuessaan Suomen kilpailukykyä omavaraisuuden lisääntymisen kautta. Tämän lisäksi täytyy panostaa myös energiatehokkuuden lisäämiseen. Olisi tyhmää tuottaa lisäenergiaa vain, jotta voisimme kuluttaa sitä enemmän.

Uusien innovaatioiden kehittäminen on tärkeä osa energiapolitiikkaa. Esimerkiksi sähköautot yleistyvät tulevaisuudessa, mikä antaa meille jokaiselle tilaisuuden tehdä ympäristöteko siirtymällä fossiilista polttoainetta käyttävästä kulkuneuvosta päästöttömään autoon. Lisäksi aurinkoenergian käytön uudet innovaatiot valtaavat jatkossa lisää alaa.

Uusiutuvan energian markkinoilla on suomalaisilla näyttämisen paikka. Tarve uusiutuville energiamuodoille on tullut ympäristöstämme ja toimien välttämättömyys on pian selvillä kaikilla maapallon ihmisillä. Suomi on elänyt tähänkin asti uusista innovaatioista ja niiden hyödyntämisestä. Nyt on jälleen uusi tekemisen ja näyttämisen paikka.

”Suo siellä, vetelä täällä”, on tämän päivän poliittista agendaa, kun käsittelemme tänään Kreikan valtion ehdottomasti tarvitsemaa lainamäärää muilta EU:n jäsenvaltioilta. Emme ole pelastamassa pelkästään Kreikkaa, vaan koko euroaluetta pitkältä lamakaudelta.

Olemme tilanteessa, jossa meidän ei pitäisi olla missään tapauksessa. Sopimamme rahaliiton tuli tuoda juuri vakautta, eikä epävarmuutta euromaihin. Nyt kuitenkin huomaamme, että joissain kansantalouksissa ei juurikaan olla tunnettu sanaa kontrolli tai julkisen talouden menokuri. Kreikka ei ole asiassaan yksin ja pelko siitä, että muitakin valtioita joutuu kohta Kreikan kaltaiseen kurimukseen, on laittanut vastuullisemmat valtiot nyt liikkeelle. Toivottavasti emme ole kuitenkaan myöhässä operaatiomme kanssa.

Vaihtoehtomme ovat varsin karut. Laina tai lama.

Vaikka ongelma näyttäytyy meille tällä hetkellä vain Kreikan rahoituksellisena ongelma, en voi olla näkemättä takana myös ihan arkipäiväistä politiikan tekemisen perusongelmaa. On huomattavasti helpompaa myydä kansalaisille hyvinvointiyhteiskuntaa kaikilla herkuilla ja eduilla vaikka sen tekisi velaksi, kuin pyytää heitä elämään reaalitaloudessa.

Kun sitten kupla puhkeaa, ovat hyvät vaihtoehdot vähissä, kuten nyt on käynyt. Asian käsittelyä ei juuri helpota tieto, että Kreikkalaiset ovat itse antaneet erheellistä tietoa taloutensa oikeasta tilasta jo vuosikausien ajan.

Vakauden turvaaminen on meille nyt kuitenkin tärkeämpää kuin syyllisten etsiminen. Voimme perustella sitä itsellemme Globaalilla omallatunnollamme jäsenmaita kohtaan. Voimme myös tekojemme kautta uskoa vastavuoroisuuden periaatteen olemassa oloon, kun näin esimerkillisesti nyt itse toimimme.

Vakaan euroalueen synnyttäminen on vaikeampaa ja kalliimpaa kuin olemme aikanaan ajatelleet. Sen olemassa olon välttämättömyys kuitenkaan ei ole vähentynyt. Globaali maailmankauppa ja sen mukana tulleet uudet vahvat nousevat kansantaloudet laittavat meidät tulevaisuudessa vielä monesti kovien ratkaisuiden eteen. Silloin tarvitaan yhtenäistä ja kilpailukykyistä Eurooppaa. Toivon, että toimemme nyt riittävät ja että kaikki maailmanlopun ennustajat jälleen kerran väärässä.

Loppuun vielä yksi maanläheinen esimerkki omalta takapihalta.

Kouvolalaisena kuntapoliitikkona voisi sanoa myös, että samaa virhettä tehdään nykyisessä Kouvolassakin, kun menojen rakenteisiin ei voida puuttua. Velanottoa lisätään ja taakka jälkipolville vain kasvaa. On hämmästyttävää, että meillä Kouvolassa yhtenä velanottamisen perusteena käytetään sitä, että Kouvolalla ei ole vielä kovin paljon velkaa. Kuulostaa varsin Kreikkalaiselta taloudenpidolta

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka sai aivan uusia värinöitä kun demareiden Eero Heinäluoma osoitti poliittista luovuuttaan ilmoittamalla, että hänen mielestään töitä ei riitä enää suomalaisille, jos hallitus pitää kiinni tavoitteestaan lisätä työperäistä maahanmuuttoa.

Lausunto oli ovela. Kun tietää lausujan, voi sanoa että se oli myös kiero. Heinäluoma tietää, että työvoiman vapaa liikkuvuus EU alueella on tätä päivää ja Suomeen voi Eurokansalaiset tulla töihin koska vaan. Hänen oma puolueensa pääministeri Lipposen johdolla vei Suomen EU:n jäseneksi ja mahdollisti tämän.

Heinäluoma tietää, että nyt ollaan poistamassa esteitä työperäisen maahanmuuton tieltä EU alueen ulkopuolelta. Se ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, että kolmansista maista voisi muuttaa Suomeen laumoittain ihmisiä töihin. Mutta se tarkoittaa sitä, että niihin töihin joita Suomalaiset eivät enää halua tehdä, voisi tulla myös Euroopan ulkopuolelta työntekijöitä. Mitä väärää siinä on?

Heinäluoman lausunto on täynnä politiikkaa – politiikkaa joka on kuin bensiiniä liekkeihin ihmisille jotka elävät epävarmuudessa oman työpaikkansa puolesta.

Heinäluoma sai heti tukea lausunnoilleen Perussuomalaisten Soinilta. Soini sanoi että nyt puolueiden on pakko tiedostaa tosiasiat ja valita puolensa. Siis valita puolensa. Tämä kuulostaa jo todella huolestuttavalta, aivan kuin lähtölaskenta Suomalaiseen kristallinyöhön olisi alkanut.

Demareiden huoli omasta menestymisestään on aito. Valitettavasti se aiheuttaa tämän kaltaisia avauksia.

Demareiden puheenjohtaja Jutta Urpilaisen, www.jutta2008.fi sivuilla todetaan seuraavaa. ” Suomi on muuttunut. Politiikan on muututtava sen mukana. Uusi Suomi on monikulttuurisempi, kaupunkilaisempi, ikääntyneempi, kansainvälisempi ja kouluttautuneempi. Kaikki tämä asettaa haasteita politiikan teolle ja puolueille. Politiikan on tultava lähemmäs ihmisten muuttunutta arkea. Vanhat vastaukset eivät enää päde uusiin kysymyksiin. Minun SDP:ni vastaa ilmastonmuutoksen, globalisaation, ikääntymisen ja rakennemuutoksen asettamiin haasteisiin. Minulla on visio siitä, millainen on tulevaisuuden Suomi..”

Tämä Unelmahöttö on ilmeisesti nyt vedetty vessanpöntöstä alas. Jutalla on visio, mutta Eerolla ei.

Suomen tulee valmistautua talouden nousukauteen ja varmistautua siitä, että tarvittaessa osaavia käsiä on saatavissa. Vinoutunut huoltosuhteemme on tosiasia jota ei korjata pelkästään työuria pidentämällä.

 Rasismia ruokkivia lausuntoja ei tarvita, ei edes rivienväliin kirjoitettuja.

Kouvolan kaupunginhallitus päätti äänestystuloksen jälkeen olla toteuttamatta suunniteltuja henkilöstön lomautuksia. Säästötavoite, joka valtuustossa oli jo hyväksytty, jäi näin toteutumatta. Nyt tämä 7 miljoonaa euroa tulee etsiä muualta.

Demarit, jotka tämän takin käännön takana ovat, haluavat lisätä kaupungin velanottoa. Koivisto (sd) sanoo demareiden suulla, että hallittu velanotto olisi viimeinen keino. Miten velanotto olisi enää viimeinen keino, kun velkaa on jo nyt otettu yllin kyllin. Nyt oli tarkoitus katkaista hallitsematon velkaantuminen toimintoja tarkastelemalla.

Muiksi talouden tasapainotuskeinoiksi he ilmoittavat ostopalveluiden tehostamisen, jota voi syystäkin hieman ihmetellä. Kun olemme valmiiksi tilanteessa, jossa meidän tulee pitää kiinni seuraavat viisi vuotta olemassa olevasta henkilöstöstä, niin meidän tulisi tehostaa vielä toimintaa, joka vähentää oman väen työmäärää ja tarvetta.

Toinen ehdotus oli investointisuunnitelman lykkääminen, tosin ilman mitään tarkennusta asiaan. Tämäkin vähentää alueellamme työtä ja verotuloja sekä on väärä signaali valtion suuntaan. Valtio velkaantuu kymmenen kertaa enemmän kuin kunnat pitääkseen talouden rattaat pyörimässä. Yhtä huono ajatus oli tässä aivoriihessä omaisuuden myyminen. Tämä köyhän viimeinen oljenkorsi kannattaa käyttää silloin kun omaisuuden arvo on ylhäällä eikä alhaalla.

 Huvittavin ehdotus oli kuitenkin tarjota uudelleen henkilöstölle talkoovapaisiin kannustamista. Eli pyydetään kaiken tämän jälkeen henkilöstöä itse tekemään päätöksen johon demarit eivät kyenneet hallituspöydässä. Tällä toiveiden tynnyrillä ei Kouvolan taloutta korjata!

Demareiden populistinen politiikka ajaa Kouvolan nurkkaan talouden pidon kanssa. Näin kävi demarivetoisissa Kuusankosken ja Anjalankosken kaupungeissa ennen uutta Kouvolaa ja nyt elkeet ovat samanlaiset. Alijäämää kasvatetaan, koska vaikeita päätöksiä ei kyetä tekemään.

Kokoomus vastusti kunnallisveron korottamista, koska se on luonteeltaan tasavero ja näin ollen koskettaa pientuloisia ja eläkeläisiä kovimmin. Kokoomuksen mielestä tulisi edelleen jatkaa toimintojen tarkastelua sen sijaan kuin kasvattaa velkataakkaa tuleville sukupolville tai laitaa juuri nyt maksumiehiksi kaikkein pienimpien tulojen varassa eläviä.

Minua kauhistuttaa tulevaisuutemme. Kunnallisveroa ei haluttu nostaa uuden kunnan alkutaipaleella, koska halusimme jättää nostovaraa tulevaisuuden ikääntymisen kustannusten kattamiseksi. Jos se nostovara käytetään nyt elämiseen, niin talouden tasapainottamiseen tarvitaan paljon kovempia toimia viiden vuoden päästä, kuin henkilöstön lomautukset.

Poliittinen konsensus on Kouvolassa tiensä päässä. Demarit ovat rusinansa tästä pullasta nyt nyppineet!