Saimme eilen tiistaina kuulla, että Kouvolassa säilyy hätäkeskus. Sinänsä hyvä ja meille suotuisa päätös, mutta päätöksen sivujuonteena oli, että Kouvolasta tulee erityistehtäviä hoitava neuvontakeskus vuoteen 2015 mennessä. Mitä se taas tarkoittaa, ei ole vielä selvillä.

Päätös oli minulle lievä pettymys. Kouvola oli asia-argumenteilla mitattuna ylivertainen, mutta se ei riittänyt nyt ihan loppuun saakka. Tyytyväinen täytyy tietysti olla tähänkin jos tämä oli meidän maksimi suoritus poliittisessa arvopelissä. Sen voin kyllä sanoa, että lobbaus oli loppuun asti kovaa, siitä pettymys.

Poliittinen päätöksenteko on tällaista, puolet kiittää päätöstä ja puolet ei. Kouvola on nyt ohitettu useamman kerran sijoituspaikkoja jaettaessa, vaikka asiallisesti meidät olisi pitänyt huomioida. Neuvontakeskuksen perustaminen kertoo kyllä jotain koko asian valmistelusta. Ei oikein tiedetä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun koko uudistuksen perusta uusi tietojärjestelmä, on vasta suunnitteluasteella.

Tässä vaiheessa minun on ehkä parasta olla arvioimatta enempää koko asiaa Kouvolan kannalta. Sillä en löisi vetoa sen puolesta, että kaikki sanottava olisi jo asiassa sanottu. Hätäkeskusuudistuksessa ollaan laittamassa kaikkia munia samaan koriin ja se ei turvallisuusalan ammattilaisia naurata.

Niin ja lopuksi vielä rehellisesti. Jos minä olisin ministeri, ei tässä asiassa olisi käytetty mitään poliittista peliä, vaan Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskus olisi sijoitettu Kouvolaan.

Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä aselainsäädäntöä uudistava esitys, jonka tarkoituksena on selkeyttää ja parantaa turvallisuutta yhteiskunnassa. Kaikkien näiden ikävien ampumatapausten jälkeen voimme varmaan olla yhtä mieltä sen tarpeellisuudesta.

En kuitenkaan itse tue näkemystä, että kieltämällä ja yrittämällä kerätä pois jopa lailliset käsiaseet voitaisiin ratkaista tämän tyyppiset ampumistapaukset. Nythän on kyse laillisista aseista, niiden lupamenettelyn tarkastelusta sekä vastuullisesta hallussapidosta ja käytöstä.

Huolestuttavana pidän sitä, että keskustelu aseiden kieltämisestä ja pois keräämisestä vie huomion pois toisesta todellisesta ongelmasta, joka liittyy näihin kaikkiin traagisiin tapauksiin. Tarkoitan tällä nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmien havainnoinnin olemattomuutta ja hoidon puutetta.

Mielestäni jopa nykyinen aselaki olisi riittävä, jos sitä vain noudatettaisiin. Jos nykyistä käytäntöä tarkasteltaisiin aidosti, voisi helposti vetää johtopäätöksen, ettei ongelmia ole metsästys- tai ampumaharrastajien keskuudessa. Kuitenkin nyt valmistelussa oleva laki kohtelisi juuri tätä joukkoa kaikkein huonoimmin, vaikkei se kaiketi alkuperäinen tarkoitus ollutkaan.

Esitystä on arvosteltu myös siitä, että poliisi voisi tehdä vapaaehtoisuuteen perustuvia tarkastuksia aseen haltijoiden koteihin ilman rikosepäilyä. Mielestäni tämä on hiukan ihmeellistä. Jos asiat ovat kunnossa, niin ei kai ole syytä olla päästämättä viranomaista tarkastamaan kuinka asetta säilytetään? Kysehän ei ole kotietsinnästä, vaan oikeanlaisesta aseen säilyttämisen tarkastamisesta. Aseen omistamiseen ja hallussapitoon liittyy aina suuri vastuu. Ampumaharrastuksen nyt menettämä hyvä maine, on palautettavissa takaisin kansalaisten keskuudessa vain tämän vastuullisuuden korostamisen kautta. Poliisin ylilyönteihin tarkastuksissa en usko – töitä heillä riittää muutenkin.

Kuten jo aiemmin totesin, kyse on nyt vain laillisten aseiden lupamenettelystä. Laittomien aseiden määrään tällä ei voida suoranaisesti vaikuttaa. Pidänkin ehdottoman tarpeellisena, että lakiesityksen ne kohdat, joilla hankaloitetaan ampumaharrastusta, metsästystä tai reserviläistoimintaa katsottaisiin uudelleen. Huonolla ja epäoikeudenmukaisella lainsäädännöllä voidaan ehkä hetkellisesti vähentää laillisia aseita, mutta kääntöpuoli on se, että luvattomien aseiden määrä varmasti lisääntyy.

- Kun velkataakka kasvaa toistakymmentä miljardia euroa vuodessa, varmaa on, että sitä ongelmaa ei ainakaan lakkoilemalla ratkaista.

Iiro Vinanen vertaa Kauppalehti Option haastattelussa nykytilannetta 1990-luvun alun lamaan ja löytää yllättäviä yhtäläisyyksiä. Hän muistelee, että laman alkaessa vuonna 1991 kuljetusala aloitti “poikkeuksellisen” pitkän lakon.

Viinasella ei ymmärrystä lakoille löydy. Hänen mielestään lakkoileminen on “ylivoimaisesti tyhmintä”, mitä nykyisessä taloustilanteessa voidaan tehdä.

- Mutta tätä se on, kun ay-johto pitää eduistaan kiinni ja kun koko muu joukko tulee sokeasti perässä, sivaltaa entinen valtiovarainministeri.

Viinasen omat lääkkeet taantumaa vastaan sisältävät vyönkiristyksiä. Viinanen ajoi lamalääkkeeksi jo 1990-luvun alussa sisäistä devalvaatiota, eikä hän ole luopunut ajatuksesta vieläkään.

- Nyt se pitäisi tehdä. Tarvitsemme käyttöömme kaikki ne keinot, joilla työvoimakustannuksia ja niiden sivukuluja saadaan painetuksi alas.

- Sen lisäksi tarvitaan kaikki muitakin konsteja, esimerkiksi tukipolitiikan tehokkaampaa kohdentamista. Samalla on panostettava sellaisiin innovatiivisiin projekteihin, jotka voivat poikia uutta vientituloa Suomeen.

Viinanen painottaa Kauppalehti Option haastattelussa myös, että suomalaisten työuria on pidennettävä.

Autoliikennealan lakko oli nopeasti käsitelty ja siitä kiitos osapuolille. Tämä päätös oli osoitus vastuunkannosta ja yhteisvastuusta orastavan nousukauden alkumetreillä. Tehty sopimus ei tyydyttänyt kunnolla kumpaakaan osapuolta, mutta se tehtiin, jotta talouden orastavan etenemisen pyörät eivät juuri nyt pysähtyisi.

Uusi uhka Suomelle on kuitenkin jo nostanut päätään. Nimittäin ahtaajat ovat käyneet Lakkoon. He ovat pysäyttäneet Suomen ulkomaankaupan lähes kokonaan ja taloudelliset menetykset ovat miljardin euron luokkaa viikossa saamatta jääneinä vientituloina.

Omaan maakuntaan se iskee ehkä kaikkein voimakkaimmin. Kaksi suurta satamaa, Kotka ja Hamina, sekä Kouvolan rautatielogistiikan kuivasatama ovat nyt hiljaisia. Todennäköisesti viikon sisällä hiljenevät vielä paperitehtaat, koska tavara ei kulje eteenpäin. Kohta on paljon raavasta työmiestä hiljaisena.

En ole niitä miehiä, jotka ovat valmiita lakkooikeutta rajoittamaan. Kahdet palomiesten lakot lumen keskellä vahtia pitäneenä tiedän asian tärkeyden  ( vaikka lopputulos oli täysi nolla ). Siitä huolimatta ahtaajien vaatimukset ovat mielestäni aika kovat.

AKT vaatii irtisanomissuojaa/muutosturvaa satamaan, joka olisi puolivuotta pidempi kuin muilla Suomalaisilla. Hmmm, vuoden mittainen palkkaturva irtisanomistilanteessa on saajalleen hyvä, mutta miksi tämä ryhmä sen ansaitsisi ennen muita.

Mikäli lakko pitkittyy tulee se maksamaan kaikille suomalaisille selviä euroja. Valtio ja kunnat menettävät selviä veroeuroja, mitkä pitää ottaa takaisin kiristettynä verotuksena. Miksi siis pienituloiset siivoojat alkaisivat maksamaan korotettua kunnallisveroa, jotta 50 000 euroa vuodessa ansaitsevat ahtaajat saisivat heitä puolivuotta paremman muutosturvan. Niin MIKSI?

Lakot ovat aina vaikeita asioita. Työtaistelu, se vaatimusten viimeinen keino on aina harkittava tarkkaan. Sitä toivoisin nytkin. Sillä pelkään, että lakko pitkittyessään jättää myös jälkeensä työttömyyttä, jota ei muuten olisi tullut.

Isän aseman parantaminen omaan lapseensa on herättänyt keskustelua viime kuukausien aikana. Kari Uotilan tekemä lakialoite asiasta ei etene ja koko juttu uhkaa vesittyä. Samoin käy sen myötä lapsen oikeuksien laajentamiselle ja parantamiselle.

Tasa-arvokysymyksissä keskustelua käydään aina naisen aseman kautta. Tämä on ensimmäinen kerta kun minulle tulee eteen tilanne, jossa asioita tulisi myös käsitellä miehen asemaa arvioimalla. Tunnustamalla isyytensä ja ottamalla vastuun tekemisistään isä tiedottaisi myös perintöoikeudesta, joka lapsella on. Samoin mahdollisuus saada tietoa esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista paranee.

Lakiehdotusta vastustavat pelkäävät tämän mahdollisuuden tunnustaa isyytensä ja hoitaa velvollisuutensa lisäävän avioerojen määrää.

Minusta pelko on turha. Miehiä, jotka ryntäävät tunnustamaan isyytensä vapaaehtoisesti, tuskin ilmaantuu sen enempää kuin nykyisenkään käytännön aikana. Uskon, että avioeroja aiheutuu edelleen enemmän silloin, kun nainen hakee miestä tilille tekosistaan. Siihen naisella on täysi oikeus, vaikka toinen olisi aviossa tahollaan – miehellä sitä vastoin ei tätä oikeutta omaan lapseensa nähden ole.

Asia ei ole kokonaisuudessaan iso ja merkityksellinen. Enemmän se on minulle periaatteellinen ja tasa-arvokysymys sukupuolten välillä. Tapauksia ei ole paljon, joissa uudenlaisesta lainsäädännöstä olisi apua mahdollisille isyytensä tunnustaville miehille.

Niitä kuitenkin on ja siksi kannatan asiaa.

Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungerin työsopimusta ei enää jatketa. Voidaan sitä sanoa myös potkujen saamiseksi. Mikael Junger, hallintoministeri Jouni Backmanin, oikeusministeri Johannes Koskisen ja pääministeri Lipposen poliittisena erityisavustajana tunnettu demari, menetti poliittisella avustuksella saamansa paikan. Se mikä laulaen tulee, se usein viheltäen menee. Heinäluoma tosin erehtyi sanomaan, että syynä oli Vanhasen lautakasa, mutta siinä hän on väärässä. Poliittisen johtajanpaikan nimittämisen mahdollisuuden menettää tai saavuttaa vaaleissa, ei muuten.

Siksi Heinäluoman tokaisu, että “siirrytäänkö tässä sellaiseen aikaan, että hallituspuolueet tekevät näitä päätöksiä ja valitsevat sellaisia johtajia kuin pitävät hyvinä ja erottavat silloin, kun on kriittistä journalismia”, on huonoa huumoria.

Vastauksena kysymykseen, ei siirrytä, vaan sellaista aikaa on eletty koko demareiden valtakausi. Eli liian kauan. Nyt Lauri Kivisen valinta on askel oikeaan suuntaan.

Jungerin uudelleenvalinan sekaantuminen politiikkaan on sinällään valitettavaa. En epäile hänen mahdollisuuksiaan johtaa, vaan pikemminkin uskon hänellä olevan tällä hetkellä paljon enemmän valmiuksia tehtävän hoitoon kuin viisi vuotta sitten. Mutta kuten usein käy, riskit realisoituvat pääsemättä itse asioihin vaikuttamaan.

Opetusministerimme Henna Virkkunen haluaisi aikaistaan ruotsinkielen opetusta aloitettavaksi jo viidennellä luokalla. Nykyisinhän ruotsinkielen opiskelu aloitetaan seitsemännellä luokalla. ” mitä nuorempana uuden kielen opiskelu aloitetaan, sitä helpompaa se on”, hän sanoi.

Kaikki varmaan totta, mutta sana pakkoruotsi on pakkopullaa.

Kannatan kielten opiskelua, se on suomalaisille yksinkertaisesti menestymisen ehto. Mutta näin kaakkoissuomalaisena kannattaisin kyllä venäjänkielen opiskelua. Ihan kysymyksenä, kannattaako viiden miljoonan kansan opetella kahdeksanmiljoonan kansan kieltä? Molemmat kielet ovat ja tulevat olemaan marginaalikieliä tulevaisuudessakin.

Englanninkielen opiskelua tuskin kukaan Suomessa ehdollistaa, mutta ruotsinkielen asemasta pitäisi voida käydä rakentavaa keskustelua. Minusta ruotsinkieli pitäisi voida korvata Venäjällä. Uskoisin, että tulevaisuudessa hyvästä venäjänkielen osaamisesta olisi meille paljon enemmän kaupallista hyötyä kuin ruotsista.

Maailma muuttuu, pienen ja ketterän tulee muuttua sen mukana.

Hyvä ystävänpäivän uutinen oli Kankaan koulun saama lisäaika. Aivan perustellusti Kankaan koulun lopettamispäätöstä lykättiin vuoteen 2014. Mansikka-ahon koulun suunniteltu remontti valmistunee tuolloin ja vasta sitten on realistista toteuttaa Kouvolan keskustan kouluverkkosuunnitelmat, mitä ne sitten tuolloin ovatkin.

Kouvolan kokoomus ja sen puheenjohtaja Lavosen Esko ovat tehneet kovaa työtä kulisseissa Kankaan koulun puolesta. Tämä ystävänpäivänlahja tai torjuntavoitto on oiva näyte menestyksekkäästä poliittisesta vaikuttamisesta. Perustelluilla syillä ja hyvällä motivaatiolla saa paljon aikaan.

Kankaan koulun pitkä historia saa siis jatkoajan. Kuinka pitkän, riippuu tietysti sen hetkisestä oppilastilanteesta ja poliittisista kuvioista. Sanon näin, koska onhan meillä meneillään tällä hetkellä kolmas organisaatiomuutos puolentoista vuoden sisällä. Kaksi on jo valtuustossa hyväksytty ja kolmas odottaa hyväksyntää. Kaikki on siis mahdollista politiikassa.

Onnea myös Kouvoille eilisestä, kymmenennestä perättäisestä voitosta. Ei painanut Möttölä mitään Kouvojen rattaissa kun lisättiin aika ajoin pelitempoa.

Tänään joutuu KooKoo tulikasteeseen Hekin saapuessa testaamaan päivän kuntoa. KooKoon joka on ollut tänä vuonna todella vahva toimissaan. Onkin ollut hienoa seurata paikallisten joukkueiden menestystä palloilusarjoissa.

Kun illasta pääsee vielä käymään Susien järjestämillä ystävänpäiväjuhlilla ja Kouvolan mieskuoron tanssiaisissa, on tämä ystävänpäiväviikonloppu täydellinen. Hyvää ystävänpäivää ja nähdään illalla.

Ps. Kouvojen pelissä pyörivä äänimainos, jossa mainitaan Kouvot, Kpl ja KooKoo hienoina menestyvinä kouvolalaisina palloiluseuroina, niin olisiko siihen jo aika lisätä Mypa.

Kouluverkkokysymys on ollut suuri puheenaihe Kouvolassa. Lapset vähenevät alueellamme ja jotain tarvitsee tehdä. Olen jo aikaisemmin sanonut, että edessämme on joukko vaikeita päätöksiä ja tämä on se ensimmäinen. Ruusuja ei päätöksestä anneta , on se sitten millainen vaan.

Ryhmien puheenjohtajat ovat asiasta neuvotelleet ja saaneet yhteisen päätöksen ulos. Hyvää on se, että näinkin vaikea asia on saatu sovittua. Sanon sovittua, koska ryhmien johtajat eivät päätä mitään, vain neuvottelevat. Itse ihmettelen aikomusta sulkea Kankaan koulu, vaikkei se ollut virkamiesesityksessä mukana ollenkaan. Vierastan tällaista luottamusmiestapaa, jossa sovitaan asiat aivan uusiksi ja sitten katsotaan miten käy.

Kokoomukselle asia on Kankaan koulun osalta hieman kiusallinen. Se, että asia kerrottiin jo sovituksi, tekee asiasta vielä kiusallisemman. Ainakin minulla on ollut koko ajan tieto, että kahden suuren koulun sulkeminen ydinkeskustasta tuo mukanaan ongelmia. Mihin ihmeeseen kaikki lapset laitetaan. Sopii vaan toivoa, että virkamiehet valottavat vielä ennen valtuustoa ryhmien puheenjohtajia huonosta sopimuksesta.

Eri asia tietysti on mitä ryhmä tulee päättämään, sehän ei ole vielä sanaansa sanonut. Itse haluaisin vielä ennen ryhmän kokousta saada tietää mitä tämä päätös tarkoittaa Kouvolan keskustassa. Sitten olen valmis päätöksentekoon.

Asia on tietysti myös kiusallinen kaupunginhallituksellekin. Sen pitäisi asia esitellä valtuustolle, eikä ryhmien puheenjohtajien.

Tänään oli eduskunnassa ensimmäinen istuntopäivä, päivä jonka loiskeet muistuttavat vielä pitkään. Nimittäin eduskunnanpuhemiestä valittaessa monet äänestivät eräänlaisena protestina ryhmien antamien ohjeiden vastaisesti. Sauli Niinistö sai 89 ääntä ja tuli valituksi, mutta äänimäärä oli niin huono että Saulikin mietti heti jatkamisen mahdollisuuksia.

Äänestys oli kelvoton ja lapsellinen näytelmä. Samalla se kuitenkin osoitti, että Niinistön aloittama eduskunnan tervehdyttämiskampanja on osunut oikeaan osoitteeseen. Pehmeällä makaavat ja pehmeää leipää syövät edustajat ansaitsevatkin tiennäyttäjää ja opastajaa.

Hallituskumppanimme Keskusta oikein loisti protestissaan. Näen nimittäin, että Pekka Ravin ja Kanervan saamat äänet olivat lähtöisin keskustan perunakuopasta. Keskusta onkin tällä hetkellä sekaisin. Heidän edustajien toimista ei voi olla varma kukaan – kaikkein vähiten heidän omat johtajansa.

Puheenjohtajamme Katainen kuvasi tapahtumaa arvottomaksi näytelmäksi ja sanoi olevansa asian johdosta surullinen. Minäkin olen, nimittäin eduskunnan arvokkuus kansan silmissä asian johdosta ei kasvanut.

Toivottavasti Sauli jatkaa valitsemaansa linjaa eduskunnan tervehdyttämiseksi, huolimatta siitä että se ei kaikille näemmä sovi..